Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Tiukkaa vääntöä

Päivä ei alkanut hyvin. Autoni sanoi vain piffff-fläp-fläp-fläp-fläp ja jäi kinokseen odottamaan kevättä. Olin vähän skeptinen, miten päivä jatkuu. Yhden hevosvoiman kulkupelin kanssa piti olla sekä koulu- että estetreenit. Toivottavasti se ei sanoisi myös phifff-fläp-fläp-fläp.

Edellisellä kouluvääntökerralla (jopa siis toissapäivänä) minulla oli rento, kiva, pyöreä ja gramaaneilla liikkuva hevonen. Nyt päätin pompotella luomuna - eipä niitä apuvälineitä ikuisesti voi käyttää, ja voivathan ne kipeyttää hevosen, jos tottumatonta käyttää niillä liian rankasti. No, nyt ei ollut rento, kiva ja pyöreä hevonen, paitsi ehkä pieninä vaihtelevina hetkinä. Vaikka herra C liikkui ihanan ilmavasti ja reippaasti, oli etupää taas melko tyhjä ja lopputunnista sillä meni oikein kunnolla herne nenään, kun siltä vaadittiin. Pää nousi kohti kattoa kuin kirahvilla ja suu aukeni. Loistojuttu.

Ja nyt siis seuraa tunnin paras opetus: Minna oli sitä mieltä, että on ihan ok ratsastaa Charlya vähän rennommin ja antaa sille aina välillä pidempää ohjaa hakien sitä pyöreyttä ja muotoa vähitellen ja vähän leikkien. Minusta tämä oli tuntunut aikaisemmin hyvältä tavalta, mutta kun taas joillain muilla tunneilla olin saanut ohjeita vaan lyhentää, lyhentää ja lyhentää ohjaa, olin ajautunut sitten turhan kovaan käteen ja nyppimiseen. Kyra muuten puhui klinikalla myös siitä, että ratsastajan pitäisi uskaltaa luottaa oman hevosensa kanssa omiin tuntemuksiinsa ja toimia niiden mukaan. Ehkä tässä asiassa uskallan nyt sanoa seuraavani Kyran neuvoja.

Koulutunneilla minua ärsyttää lähes joka kerta sama juttu: typerä elukkani ei tykkää laukata, jos edellä liian lähellä on joku. Niitä edellä olevia riittää, kun herran laukka on melkoisen matkaavoittava. Ja itsepäinen kun se on, se yrittää tehokkaasti välttää nostot ja kokoamiset ja pompottaa ravia, jos hänen itsevalitsemaansa loistosuunnitelmaa ja tahtia häiritään. Olen varmaan rasittava tuntikaveri! Ja minulla on hetkittäin typerä rasittava eläin!

Estehyppelysten teema oli tällä kertaa askelvälit kaarevalla linjalla. Kahden esteen kaarta mentiin ensin normaalilla kuudella, sitten myös viidellä ja seitsemällä askeleella. Ja samaa myös toiseen suuntaan. Herra C oli alkuun niin sydämistynyt tylsästä koulutunnista, että tarjoili minulle mielenkiintoisen kokoelman ylimääräisiä laukanvaihtoja, ristilaukkoja ja vastalaukkoja. Sitten into palasi, ja muutama kierros vedettiin holtittomasti tukka tötteröllä, kunnes lopputunnista sekä kuski että hevonen palautuivat ja tehtävä saatiin suoritettua mallikkaastikin. Sain palautetta kiinnittää huomiota jalkojen asentoon, mutta kehujakin tuli siitä, että pystyin aika tarkasti korjaamaan omia ja hevosen virheitä niin, että tehtävä saatiin aina kunnialla ja tyylillä loppuun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti