Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 3. maaliskuuta 2011

Kuukauden treenikatsaus

Viimeviikkojen ratsastukset ovat olleet vähän sitä ja tätä pakkasten takia. Treeni on ollut vähän kevyempää ja esimerkiksi estetreenit jäivät kolmen viikon tauolle. Nyt ollaan vähitellen palaamassa normaalitilanteeseen.

Kevyellä harjoittelulla on ollut kuitenkin hyvät puolensa: Charly on alkanut kulkea entistä paremmin ja hakea pyöreämpää muotoa. Aikaisemmin se on pitänyt kuolainta liikkumatta jossain etuhampaiden takana, mutta nyt kuolain liikkuu kuten "normaalilla hevosella" ja saan ratsastettua sen oikeasti tuntumalle. Peräänantokin alkaa oikeasti löytyä hetkittäin. Tietysti tämä uudenlainen liikkumistapa on hevoselle vähän rankkaa, eikä se selvästikään jaksa kokonaista tuntia tsempata, mutta suunta on taas oikea. On hienoa tuntea, kun sen vatsalihakset imeytyvät ylöspäin, selkä liikkuu ja takajalat polkevat alleen!

Olenkin päättänyt sijoittaa muutaman ylimääräisen euron ratsutukseen: Charlylle tekisi nyt epäilemättä tosi hyvää, että joku ammattilainen näyttäisi sille, miten kunnon ratsuhevosen tulee kulkea. Selvästihän se minunkin kanssa kehittyy, mutta taitavampi ihminen varmaan saavuttaisi tulokset nopeammin ja tehokkaammin. Kokeilut aloitetaan ensi viikolla; minulla on jo ainakin pari mahdollista ehdokasta tähän puuhaan. Toinen näistä tuntee Charlyn jo ennestään, ja totesi osuvasti, että "sehän on hevonen, jota toiset rakastaa ja toiset vihaa. Ja sen kanssa ei voi ratsastaa niin kuin jossain oppikirjassa neuvotaan, miten johonkin peräänantoon pitäisi ratsastaa." Niinpä!

Estetreenit alkoivat eilen pakkastauon jälkeen. Hyppäsimme pientä suhteellisen yksinkertaista rataa, koska oli epäilys siitä, että hyppytauko tekisi ainakin erään nimeltämainitsemattoman valkoisen hevosen turhankin aktiiviseksi. Yllätys olikin suuri, kun loppupeleissä kokoaminen ja temponsäätely onnistui juuri niin kun sen pitäisikin. Ehkä kaahausongelmasta päästään joskus eroon! Minnan ohjeet olivat ihanan tarkkoja kuten yleensä: pari hyppyä ja lähestymistä, joita itse pidin jo hyvinä, saivat tuomion liian huolimattomina, mutta hyvät ja toimivat korjausehdotukset oli onneksi heti tarjolla.

Aina kuitenkin täytyy tulla vähän takapakkiakin: tunnin alkupuolella ylitimme maapuomia suhteellisen kootussa laukassa, ja herra C päätti kompastua omiin jalkoihinsa ja mätkähti polvilleen - minä sitten siitä kaulan yli päälleni maneesin hiekkaan. Onneksi Charlylle ei käynyt mitään! Kävin näyttämässä pääni lääkäriasemalla, lähinnä siksi, että kypärä nirskahti sen verran ikävästi, että ratsastajainvakuutus saa mielellään tarjota minulle uuden. Sain ohjeet lievän aivotärähdyksen kotihoitoon: "Normaali keskustelu ja asialliset vastaukset osoittavat asioiden olevan kunnossa." Herra Ekonoomi totesi, että tuolla perusteella pääni on saattanut tärähtää jo joskus aiemmin.

Jos yksi yksittäinen maailman epäonnisin maastoilureissu jätetään pois laskuista, olen pudonnut omalta hevoseltani siis kaksi kertaa: toisen kerran maapuomilla, toisen ratsastuksen jälkeen loppukaarrossa, kun selästä noustessa tartuin takistani kiinni satulaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti