Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kesäpoika Jäykkä Niskanen

Oikeasta kuvakulmasta hän on melkein Prinssi Uljain.

Tai sitten normaalin hönön näköinen oma itsensä.
Lämpimät päivät saivat meidät heittäytymään ihan hurjiksi ja kävimme humputtelemassa kävelylenkillä ihan nakupelleinä. Leon kyljissä näkyy edelleen klippaus "Viikki Style" eli leikkauksen takia ajellut karvat. "Aika jännästi olet hevosesi klipannut" kommentoi vieras ohi ratsastava täti toisena päivänä, kun itsekin keikuin satulassa samaisella tiellä. En ehtinyt selventää, että kuvio ei ole oma valintani.

Ratsastus on ollut suuria tunteita: toisaalta reipas, ihana, eteenpäinpyrkivä hevonen, joka innosta puhkuen haluaa vain posottaa laukkaa menemään ja ylittää maapuomeja ja kavaletteja (Mitään sen hurjempaa ei tällä kunnolla ole vielä syytä koettaakaan). Toisaalta minua on vaivannut Leon hampaiden narskuttelu ja vähän jäykältä tuntuva kaulaosasto. Alkuviikosta tuli täysi stoppi: ihan katastrofaalinen ratsastuskerta, jossa hevosen etupään käytössä palattiin autenttisiin Charly-tunnelmiin ja vastusteluun. Joku oli selvästi vialla.

Onneksi olin jo aiemmin varannut Leolle ajan osteopaatin seuraavalle käynnille, ja eilen tuli sitten tuomio: kallonpohja, niska ja säkä to-del-la pa-has-ti jumissa. Jonkin verran jumissa on myös trapezius-lihakset. Ainakin jälkimmäiseen veikkailtiin syyksi Leon tapaa liikkua, joka ei ole kovin ergonominen. Se voi vaikuttaa myös kaulan kipeytymiseen. Kotilääkärin pätevyydellä veikkaisin itse myös hammasvaivojen ja kipujen yhteyttä: jos hampaita pitää koko ajan nirskuttaa ja suuta mutustaa, kipeyttäähän se ihmiselläkin niskaa, eikö? Kuten kuvista näkyy, poistin suitsistakin turpiksen, ja se tuntuu edes vähän auttavan narskutusvaivoihin.

Lähipäivien ohjelmassa on humputtelua pitkin ohjin, kevyttä hierontaa ja "ei mitään niskan runttaamista" - eli toisin sanoen rentoa menoa, good bye vakavasti otettavat (hah!) koulutreenit. Koska kuskin notkeus on puolestaan lisääntynyt sen verran, että kykenen hinaamaan itseni ilman satulaa kyytiin kavaletin päältä, on ilman satulaa hömpsiminen varmasti korkealla listalla. (Niille jotka eivät tienneet: olen lyhyt. Tuo on jo melkoinen akrobaattinen suoritus.)

Turhauttaa, ärsyttää ja harmittaa. Totta kai ratsastajan toimet satulassa vaikuttavat hevosen hyvinvointiin, ja siksi kipeä ruunaressu harmittaa, jos itse olen ollut vähintään osasyyllinen tilanteeseen. Toisaalta syitä voi olla muitakin: taustalla voi olla esimerkiksi tarhassa touhuamista, jota kukaan ei ole todistanut. Ja ne hampaat. Jonotamme Vermoon. Tilanne varmaan saadaan ajan myötä korjattua, joskin eilen väläyteltiin jopa piikitystä yhtenä hoitovaihtoehtona. Onneksi ei lopetuspiikkiä vielä kuitenkaan... Törkeä hevonen, kun kehtaa kipeytyä "normaalisti" senkin jälkeen, kun sen henki on ensin pelastettu leikkaushoidolla ja kalliilla rahalla!

Tallikaveri poni oli kokenut ihmeparantumisen kaikista krempoistaan, kun oli kaatunut päistikkaa ympäriämpäri keskellä pihaa. Katkenneiden luiden sijasta sillä olivatkin kaikki lihasjumit auenneet ja poni on nyt kuulemma parempi kuin koskaan. Suunnittelen tapoja, joilla saisin Leon myös heittämään volttia ja kuperkeikkaa...

6 kommenttia:

  1. tällälailla tapausta tuntematta huutelen puskista että kovasti paljon voi tuo leikkauskin vaikuttaa, edelleen, ja nimenomaan lihaksistoon. Ei tarvi kovin suurta nipistystä jossain arven tuntumilla syvemmissä lihaksissa olla, ja pum hevonen alkaa varomaan. Lihas- ja kipumuisti myös vaikuttaa. Älä turhaan itseäsi syyllistä, itse olen kahdesta leikkauksesta toipunut, ja vihloa voi välillä arpea vielä vuosi leikkauksen jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En osannut jostain syystä tuota vaihtoehtoa ajatellakaan, mutta kuulostaa varsin loogiselta. Itsellänikin on ollut melkoisia nipistyksiä varmaan yli vuoden vatsantähystysleikkauksen jälkeen - voi vaan kuvitella, miltä hevosen vatsassa tuntuu huomattavan isomman operaation seurauksena.

      Poista
  2. Kiva blogi ja postaus! Liity munki blogiin!
    www.jussihorses.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jessi! Pitää käydä vilkaisemassa :)

      Poista
  3. Joo voin myötätuntoisena kertoa että meilläkin maneesi raikasi ja kylmät väreet meni pitkin valmentajan selkää ensimmäiset kolme kuukautta kun tamma narskutti... Ratsastus käy kuitenkin niin paljon niihin runnottuihin vatsalihaksiin, että palautetta tulee! Lohdutukseksi kyllä ne hiljenee, kun sixpack tiukkenee. Ja narskutuksen määrä on hyvä mittari, miten paljon hevonen tekee töitä, mitä kovempi narskutus, sitä kovemmin tehdään töitä ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Jotenkin niin lohdullista lukea sinun kokemuksia, kun samaa tietä perässä tullaan...

      Poista