Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 12. elokuuta 2014

Korjaussarja

Parin yön yli nukkuminen ja tarkka videoiden katselu (sekä viime viikonlopulta että viimeisen vuoden ajalta) auttoivat taas selvittämään seuraavat korjattavat asiat. Minulla oli selkeä suunnitelma jo ennen treeneihin menemistä, mutta tunti alkoi heti valmentajan puhuttelulla. Hänkin oli katsonut videot. Kuulemma lauantain ja sunnuntain radalla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Juu, myönnetään. Samaa mieltä. Lauantaina kuulemma vain hökälehdin tehtävät läpi ja ajauduin paikasta toiseen. Sunnuntaina ratsastin - mutta en kuulemma edelleenkään valmistellut mitään riittävän hyvin. Puolipidätteitä ja tarkkuutta ei ollut hänen mielestään ollut nähtävissä. Yritin änkyttää, että kun se pääasiallinen ongelma on ne liian pitkät ohjat. No ne kuulemma eivät ole niin pahat, kun ne ovat lyhentyneet kilometrin siitä mitä ne olivat vielä joku aika sitten. Mutta kun ne puolipidätteet, ulko-ohja ja sisäpohje - niillä se hevonen saadaan siihen pyöreään ratamuotoon eikä vain höntsäillä. Toki sain kehujakin, erityisesti siitä että henkinen kantti alkaa kestää ihan eri tavalla kuin ennen. Totesin kuitenkin, että nyt vain rankkoja korjausliikkeitä tekemään, vaikka sunnuntain positiivinen toiveikkuus oli valunut hitaasti seitinkevyeen pettymykseen ja alemmuudentuntoon.

En voi väittää, että olisi ollut kivaa. Kun lähtee ratsastamaan sillä asenteella, että parempaan on pakko pystyä vaikka mä oon niiin huono, tulee treenistä väkisinkin hermostunutta ja ainakin ratsastajaa pakottavaa. Kun lopun laukkavaiheessa ajattelin, että antaa sitten perhana olla ja mennään vaan, oli muutos ihan huikea. Silloin minulla oli yhtäkkiä mukanani taas se upea, ihana, juuri oikealla tavalla toimiva hevonen, joka lähes joka ratsastuskerralla onneksi on se lopputulos. Se jokin ei vaan tule esiin pakottamalla.

Ohjien lyhentäminen ei ole helppoa. Jos yritän tehdä sitä kovin aikaisin, joudun vetämään lyhyet käteni lähes suoriksi Kessin kirahvinkaulaa pitkin. Jo järkikin sanoo, että sellainen asento lukkiuttaa käden tehokkaasti. Kuitenkin pidemmällä ohjalla aloittaessa jään liian usein siihen mukavaan pituuteen. Vaikka se tuntuu hyvältä, se näyttää vähemmän hyvältä. Viimeistään siitä pitäisi muistaa hilata ohjia lyhyemmiksi. Ehkä pitäisi merkitä sopivaaan kohtaan joku teippi?

Jotain tällaisia asioita yrittäisin pitää mielessä seuraavia kisakokemuksia varten. Samat asiat pitäisi tietysti ottaa huomioon jokaikinen päivä:
* Puolipidätteet, ulko-ohja, sisäpohje. Tarvitseeko sanoa enempää? Vaikka tuo päävalmentajani onkin kaukana "oikeasta" kouluratsastajasta, on vanhassa viisaudessa edelleen se totuuden siemen.
* Ohjan pituus. Lyhennä, lyhennä, lyhennä. Älä lukitse kättä.  Istu pyllyn päällä, sekä oman että hevosen.
* Ja se vanha kuuluisa viisaus: ratsasta jokainen askel.
* Alkukesän väsähdykset ja erityisesti surullisenkuuluisa sateen ja mutavellin makuinen kisakeikka ovat saaneet minut tyytymään todella lyhyeen verkkaan peläten sitä, että mopo hyytyy täysin. No, lyhyellä verkalla päästään asteelle "ihan kiva". Sitten seuraa yleensä vaihe "onks mun pakko, tee akka yksinäs" ja sen jälkeen sinnikkäästi jatkeyttaessa "wau". Sinänsä hyvä pyrkimys välttää radalla mitään "onks mun pakko" -vaiheeseen viittaavaa tai muita virheitä ja rikkoja, on saanut minut tyytymään ihan kivaan. Ihan kivallakin pääsee nimittäin jo läpi mukiinmenevin prosentein.  Nyt ensi kerralla lähdetään hakemaan wau valmiiksi jo verkassa. Taktiikka voi toki mennä pahastikin pieleen, mutta tuleepahan kokeiltua. (Kotonahan yleensä kiittää hevosta lopettamalla siihen parhaaseen tuntemukseen. Minulla ei ole mitään tietoa, mitä tapahtuu sitten kun huippu on saavutettu, heitetään viideksi minuksi käyntiin ja seisoskeluun, ja sen jälkeen huipulle pitäisikin päästä pikavauhtia uudestaan?)
* Onkohan minua itse asiassa juuri koskaan kukaan mitenkään ohjannut verkkaamaan tai kertonut riittävän selkeästi, mitä radan alkua edeltävinä minuutteina kuuluisi tehdä? Tähän voisin panostaa nyt muutaman kerran.

Minulla suorituksesta valtaosa tulee jostain ihan muusta kuin tekniikasta. Siitä siis muutama sana:

* Mielestäni on kahdenlaisia ratsastajia. Niitä, joiden normiratsastus on "ihan kivaa" - ja jotka paineen alla pystyvät kokoamaan itsensä ja siirtymään ihan kivasta seuraavalle tasolle. Ja sitten niitä, jotka tositilanteessa aina luovuttavat usean prosenttiyksikön verran tasoitusta muille jäätymällä, häsläämällä tai muuten vain antamalla keskittymisen pettää. On varmaan tullut selväksi, kumpaan lajiin itse kuulun. Jos mihinkään "arvostelutilaisuuteen" - oli se sitten kisat, treenit tai vaikka uusi opettaja - menee yhtä innolla kuin lukion laajan matematiikan kokeeseen, ei lopputulos ole hyvä. Olen kehittynyt tässä kuluvan vuoden aikana ihan mielettömästi, vaikka vielä ei olla lähelläkään sitä, että arvosteltavana pääsisin ns. kotitasoon tai sen yli. Kaverin radan katsominen viikonloppuna muistutti, miten kammottavaa räpimistä se omakin toiminta on joskus ollut. Nyt sentään enimmäkseen ollaan sillä tasolla, että mukanaolijat eivät tunne myötähäpeää. Tähän on minun kohdaltani molemmilla valmentajilla ollut vain yksi vastaus: tarvitsen ratoja alle päästäkseni siihen, missä haluan olla. Kotitreenilläkin on tietysti vaikutusta, mutta jos pakka leviää tositilanteessa, ei siihen auta muuta kuin mennä siihen tilanteeseen, kunnes ongelmaa ei enää ole. Tällä taktiikalla jatketaan. Täydellisellä amatöörillä, joka ensimmäistä kertaa elämässään on siinä tilanteessa, että mikään tavoitteellisempi harrastaminen on mahdollista, ei ole mitään hävittävää. Vain pieniä askeleita eteenpäin otettavaksi.

* Ratsastuspiireissä puhutaan usein siitä, milloin on valmis ja milloin "saa" tehdä sitä ja tätä. Ja milloin olisi viisainta pysyä kotona. Tähän on varmaan monta erilaista vastausta. Yhden parhaista sain kerran kotona. Kun hieman kärkkäästi tiedustelin, miten omissa lajeissaan kansallisella tasolla kärjen tuntumassa pitkään treenannut aktiiviurheilija ylipäätään vaivaantuu menemään enää keräilemään häntäpään sijoja (pahasuinen, hikisten treenikamojen pesemiseen kyllästynyt nuiva eukko taisi käyttää termiä "mennä munaamaan itsensä"...) vastaus kuului, että a) koska kisatapahtumat ovat yleensä mukavia ja tuttuja tyyppejä on kiva nähdä, b) jollainhan sitä omaa kuntoa pitää mitata ja c) pysyypähän vähän kisarutiinia ja sellaista mukavaa tekemisen makua. Ratsastusmaailmassa vastaus voi olla väärä, mutta jotain tällaista olen itsekin ajatellut.

Olen hirveän iloinen kaikista niistä positiivisista asioista, joita meille ratsukkona on tapahtunut. Oma istuntani on kehittynyt ihan huikeasti vaikka viime syksyynkin verrattuna. Kessin liikkumistapa on muuttunut täysin kuolaimen alle rullaavasta, huonolaukkaisesta altajuoksijasta itseään paremmin kantavaan, vaikkakin avoimemmassa muodossa liikkuvaan onnellisen näköiseen hevoseen. Vaikka kuka sanoisi mitä, näistä pitäisi olla onnellinen.

Jatketaan kohti uusia pettymyksiä, seuraavaksi lähdetään tapaamaan lääkäri!

13 kommenttia:

  1. Voi Sanna kun tietäisit miten minuun kolahti tuo kohta, jossa puhut ratsastajista joille riittää, että tuntuu ihan kivalle.. Se ei riitä mulle koskaan. Ja kun se tunne oman hevoseni kanssa on jokoo ajelemista ferrarilla TAI paksasti viriteyllä fiatilla, on viimeksi sunnuntaina käynyt mielessäni, että mikäs tässä taas mätti ja sitten pusketaan kokoo rahalla sitä käsiin lahoavaa fiiattia, jotta saadaan se suorituksen läpi. Argh!!

    Meillä meni nyt työstöön valkkujen kanssa issue, että mitä tehdä kun Aasi jännittyessään heittäytyy pallokalaksi, eikä töydellä voimalla tehty sporran potku kylkeen saa edes häntää heilahtamaan. Ihan kiva, näin va b va A tasolla... :( ongelmia on kaikilla, ja niillä joilla niitä ei ole, eivät vain myönnä sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten tämä kommentti lämmittää... Tuo tunne on just noin, että jos se "ihan kiva" ei riitä niin sitten sen urheiluauton ja tulpattoman mopon välillä on aika vähän vaihtoehtoja. Ja toisesta voidaan siirtyä toiseen sekunnissa. Ja mä kun ennen kaikkea yritän vältellä mitään kiukkukohtauksia, niin tyydyn sitten varovaiseen. Olethan sinä nähnyt, miltä näyttää kun Tammalla menee käpy nenään... Meillä ei jäädytä, vaan peruutetaan vaikka sitten koko rata loppuun asti:)

      Ihanan lohduttavaa (?) tiedostaa, että ongelmat voi olla samanlaisia tasosta huolimatta...

      Poista
  2. mulla sama ongelma ohjien kanssa...olen pohtinut vaikka kuinka monta kertaa mita tehda. Uskon etta kohdallani auttaisi kun avaan rintakehaa ja nojaan ylavartaloa enemman taaksepain niin on helpompi pitaa kyynarpaat kyljissa ja sita myoten ohjatkin sopivan pituisina, jos nojailee eteenpain niin eihan siita tule mitaan...mullakin tulee vasta lopuksi tuo 'ihan kiva' fiilis mutta olen ottanut tavoitteeksi etta joka paiva paasen siihen edes 5-10 minuutiksi...tanaankin onnistui...tsemppia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos... Tuo ylävartalovinkki voisi toimiakin. Oma valmentaja vinkkasi, että hänen kaverinsa (pitkän linjan koulutuomari) ratsastaa ainakin kotioloissa ja estekisoissa niillä lasten monivärisillä kumiohjilla. Koulukisoissa ne ehkä herättäisivät liikaa hilpeyttä :D

      Poista
    2. Jeesus-teippiä pikkupaöa ohijien pitopaikkaan kisoissa niin sitä ei kehtaa näyttää tuomareille vaan pakko on pitää ohja riittävän lyhyenä :)

      Poista
    3. Ma olen kanssa vakavissani ajatellut lasten kumiohjia ja jesaria myoskin.....mita tahansa joka auttaisi :-) Kaikki keinot ovat sallittuja paitsi ehka kasien liimaaminen pikaliimalla sihen oikeaan kohtaan...

      Poista
    4. Jesarivinkki tarvitsee kokeilla! Jos se ei toimi, niin sitten pikaliimaa hanskoihin...

      Poista
  3. Ihan samoja asioita miettinyt kisaverkasta. Jos saat joskus vastauksen, kerrotko sitten täällä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai... varsinkin jos siihen olisi joku hieno patenttivastaus olemassa!

      Poista
  4. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä, eihän ne hyvät tuntuisi millekään jos välillä ei olisi vastatuulta ;)

    Mä näin sun lauantain radan ja vaikka en mitään ratsastuksesta varsinaisesti ymmärräkään,enkä siis saisi kommentoidakaan ;) tiesin että te ette esittäneet parastanne juuri niinä kriittisinä minuutteina jolloin tuomarin silmät oli teihin tarkennettu. Harmillista, mutta onneksi pääsit tekemään korjausliikkeen heti seuraavana päivänä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se juuri on! Nyt on ollut sen verran pitkä ylöspäin johtava kausi, että tarvitaankin vähän palautusta realiteetteihin:)

      Oikein huvittaa näin jälkeenpäin, että voikin päästää itsensä radalle vain haahuilemaan paikasta toiseen ja ajattelemaan lähinnä vain uimista ja välipalaa! Oli kyllä keskittymiskyky ihan jossain muualla. Ensi kerralla sen toivottavasti muistaa...

      Poista
  5. Mulla ongelmaksi on tullut se, että hevonen reagoi ihan eri tavalla kisaradalla esim. pidätteeseen kuin kotona. Ja siihenhän ei auta kuin startti toisensa perään että oppii itse ratsastamaan sen kisareaktion mukaisesti, jos vielä sattuisi jännitykseltä muistamaan. Siirtymiset keskilaukka/-ravi - harjoituslaukka/-ravi tulee kuin seinään radalla eikä silleen ihanan liukuvasti niinkuin vaikka valmennuksissa. Ja starttia startin perään on ollut nyt hieman vaikea saada kun Pohjanmaan aluekisoista peruttiin/siirrettiin vissiin yksiä lukuunottamatta kaikki heinäkuun kisat eikä niitä monia ole enää jäljelläkään.

    Mutta onpa reenailtu sitten, onneksi maksettiin luvat kun mihinkään ei pääse :D Kauemmas ei oikein ole resursseja lähteä, täältä on pitkä matka naapurialueille.

    Ja ps harkitsin itsekin jesarimerkkejä ohjiin ennen niitä ainoita aluekisoja mihin ollaan päästy. En laittanut, menin liian matalassa muodossa. Eli ens kerralla taidan laittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että ratareaktiot poikkeavat isosti siitä, mitä kotona tapahtuu! Siksi minullakin on tavoitteena nyt vain rämpiä paljon erilaisia ratoja vallan suuria tulospaineita, koska meidän haasteet liittyvät juurikin tuohon omaan jännitykseeni ja rutiinin puutteeseen. Täälläkin on tuo sama ongelma kisojen/luokkien perumisesta - juurikin tällä viikolla sateiden vuoksi peruttiin useammat kisat. Ns. suositut paikat taas tulevat täyteen ihan käsittämättömän aikaisin...

      Jesarit tai jotkut muut teipit vain odottavat asentamistaan, täytyy testailla kotona, toimiiko :D

      Poista