Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 18. marraskuuta 2014

Harkitsetko kavioliittoa?

Aikaisemmin on tullut kirjoitettua hevoskaupan suunnittelusta ja kaupanteossa huomioon otettavista asioista. Kun tuttavapiirissä on useampikin, jotka vakain tuumin aikovat lähiaikoina astua kavioliittoon, on syytä kirjata muistiin ja harkittavaksi muutama asia, jotka realisoituvat vasta hevosen hankinnan jälkeen. Ne olisi itse asiassa syytä tiedostaa jo etukäteenkin.

  • Hanki itsellesi henkinen tuki ja neuvonantaja, johon luotat. Toivottavaa olisi tietysti, että tukesi on oma pitkäaikainen valmentaja tai muu ammattilainen, mutta joissain tapauksissa saattaa riittää, että tukihenkilösi on harrastuskaveri tai muuten sinut hyvin tunteva taho, joka osaa kannustaa oikeissa paikoissa ja toivottavasti suodattaa päästäsi ulos pahimmat tyhmyydet. Luota omaan neuvonantajaan, älä muihin. Varsinkin jos siirryt "uusiin ympyröihin", on tarjolla monenlaista asiantuntijaa ja itseään sellaiseksi kuvittelevaa. Ristiriitaisia neuvoja satelee niin paljon kuin vain jaksat kuunnella. Niin moni ihminen tietää, miten asiat voisi tehdä sinua paremmin ja voi kamala miten se hevonen nyt kärsii tuollaisissa osaamattomissa käsissä. Osa heistä voi olla oikeassa, osa ei. Hevosihmisiä yleensä yhdistää vankkumaton tietotaito ja usko omaan osaamiseen - sekä halu jakaa se muille, haluttiinpa sitä tai ei. Älä lähtökohtaisesti kuuntele kuin yhtä tahoa, muuten olet kohta sekaisin päästäsi.

  • Valitse tallisi ja treeniolosuhteesi huolella. Uuden hevosen kanssa voi ehkä joutua aluksi ottamaan paikan sieltä mistä saa, mutta olisi syytä tarkkaan miettiä, mitä itse haluat. Haluatko alentaa tallivuokraa omalla työpanoksella? Haluatko rentoa maalaishenkeä vai viimeisen päälle puunattuja puitteita? Onko sinulla mahdollisuus sovittaa omat aikataulusi niin, että sinua ei haittaa esimerkiksi ratsastuskoulutuntien takia varattu maneesi parhaaseen ilta-aikaan? Onko ehdoton edellytys lyhyt tallimatka, vai säästätkö mieluummin euroja ja tuhlaat enemmän aikaa auton ratissa? Joudut todennäköisesti luopumaan joko ajasta, rahasta tai palveluista. Kaikkia kolmea ei voi saada kerralla kuin harvoissa onnekkaissa tapauksissa. Mieti siis, mikä on itsellesi olennaisinta. Ota huomioon, että valitessa kannattaa selvittää myös tallin kautta saatavat muut palvelut kuten valmennukset, kengitykset jne. Kun kirjoitan tätä, hoituu samaan aikaan hevoseni rokotus, ilman että minun tarvitsee ajaa kesken päivän ylimääräistä yli tunnin keikkaa tallille. Ja se on iso plussa se.

  • Osta juuri sellainen hevonen, minkä tarvitset. Älä muuta kriteereitäsi söpöjen silmien, halvan hinnan, "hyvän diilin" tai kaverien mielipiteen takia. Ei mennä nyt edes tähän keskusteluun, jooko?

  • Voiko joku muukin ratsastaa hevostasi? Haluatko ylipäätään, että joku muu ratsastaa hevostasi? Hevosen valinnassa pitäisi ilman muuta huomioida, jos sillä on useampi potentiaalinen käyttäjä. Jos haluat, että hevosellesi löytyy liikuttajia tai vuokraajia, pitäisi hevosen olla sellainen, että joku muukin voi haluta mennä sen selkään - ja ehkä jopa maksaa sinulle siitä.  Älä silti ikinä, ikinä laske hevosen hankintaa tai ylläpitokustannuksia sen varaan, että "joku muu" ratsastaa ja maksaa. Laske kaikki sen varaan, että itse maksat sen elämisen jokaikisen pennin. Vuokraajat saavat flunssan, matkustavat ulkomaille, tulevat raskaaksi tai talvella kylmässä ja pimeässä ei vaan huvita. Hevonen sairastuu ja vuokraaja ei maksa. Matka tallille onkin liian paha (ja seuraavalla viikolla tapaat kyseisen tyypin naapuritallilta ratsastamassa kivempaa hevosta). Hevosen mahdollisesti tuottamat pennoset ovat kiva lisä budjettiisi, mutta älä ikinä kuvittele, että ne ovat varmaa kassavirtaa, joka pitää sinut ja hevosesi hengissä. Minulla on ollut a) ihana hevonen, jonka selkään voisi laittaa kenet tahansa (jotka kestävät töyssyttävää ravia), b) hevonen, jolla kukaan ei halua ratsastaa ja c) hevonen, joka vetää itsensä jumiin ja solmuun väärän vieraan ihmisen näkemisestäkin (jonka jälkeen maksan fysioterapeutille ja ratsuttajalle ongelman korjaamisesta enemmän kuin mitä satunnaiselta ratsastajalta saan). Tiedän, mistä puhun.

  • Omistat hevosen niinäkin päivinä, kun sinulla on kiirettä töissä/kotona tai tarjolla olisi kiva teatteri-ilta kavereiden kanssa. Omistat hevosen niinäkin päivinä, kun sinulla on PMS, vatsatauti, migreeni tai yleinen ketutus. Omistat hevosen myös jouluna, juhannuksena ja lomilla. Kuka hoitaa asiat silloin? Oma päätökseni on, että annan itselleni aikaa ja armoa, jos siltä tuntuu. Jos ei pysty, niin ylitsepääsemättömiin asioihin ei voi revetä. Silloin täytyy hoitaa tärkeimmät. Meillä se toimii, koska talli on super. Huonommallakaan tallilla en tiedä yhdenkään hevosen kuolleen tai menneen lopullisesti pilalle, jos omistaja jättää joskus yhden talli/ratsastuspäivän välistä. (Toim.huom. Nyt ei puhuta mistään viikkokausien laiminlyönneistä, vaan yksittäisistä päivästä tai kahdesta.) Sen sijaan tiedän burn outin partaalla keikkuvia hevosenomistajia, jotka oman terveytensä kustannuksella hankkivat marttyyrinkruunua tai umpiväsyneinä taistelevat "huonosti toimivan" hevosen kanssa. Tiedät itse, mitä hevosesi tarvitsee ja kestää. Toimi sen mukaan.

  • Hevonen muuttuu uudessa ympäristössä. Jollain mystisellä tavalla ne myös sairastuvat tai loukkaantuvat aina vähän aikaa omistajanvaihdoksen jälkeen. Prosessissa tulee vaiheita, jolloin kyseenalaistat valintasi, vihaat hevosta ja pidät itseäsi idioottina. Se kuuluu asiaan ja menee useimmiten ohi. Älä panikoi.


Josta päästään kuitenkin seuraavaan kohtaan...
  • Älä hakkaa päätäsi seinään. Mielestäni yksi ratsastusmaailman suurimpia myyttejä on se periksiantamattomuuden ihannointi, joka opetetaan meille jo Hevoshullun ja Villivarsan sivuilta lähtien. Suomalais-ugrilaisella itsepäisyydellä vain jatketaan, jatketaan ja jatketaan "suo, kuokka ja Jussi" -hengessä, vaikka mistään ei tule mitään. Samalla tavalla kuin voit valita itsellesi väärän puolison, työpaikan tai asunnon, voit valita myös väärän hevosen. Ei ole häpeä tunnustaa, että joku eläin on itselle väärä joko terveyden, koon, koulutustason tai luonteen puolesta. Ongelmia pitää yrittää ratkaista, mutta kohtuus kaikessa. Siinä vaiheessa  kun tallille menosta uhkaa tulla pakkopullaa tai se suorastaan pelottaa, inhottaa tai itkettää, on aika ottaa järki käteen ja vaihtaa hevosta. (Olettaen, että sitä ennen on vaihdettu jo ruokaa, kengittäjää, tallia, valmentajaa, ratsastajaa tms ja yritetty karsia ns. löysät pois ongelmien syistä).

  • Aina tulee yllätyksiä, ja yleensä huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Suosittelen pitämään varalla "toimintatonnin" tai vaikka useamman, jolla hoidat yllättävät sairastumiset, satulanvaihdot, tallinvaihdot tai muut ongelmat. On syytä sopia myös perheen yhteisten rahojen (jos sellaisia on) käyttö hevoseen. Meillä tämä ei ole ollut koskaan ongelma, kun on selvä sopimus siitä, että kumpikin saa ratsastaa, ajaa moottoripyörällä tai metsästää omilla rahoillaan niin paljon kuin sielu sietää. Ja että myös ylitsepääsemättömässä talousahdingossa  on pantava tasapuolisesti "lelut myyntiin". Aiempaan vieraskynäkirjoitukseen tuli kuitenkin sen verran paljon katkeransävyistä lukijakommenttia rahankäyttöön liittyen, että suosittelen vakavasti sopimaan säännöt hevosen osalta jo etukäteen.

  • Ole kiva tallikaveri. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, ja ainakin meidän tallilla sellaisia on aina lähes poikkeuksetta ollutkin. Tarvitset kuitenkin toisten apua tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Jos lainaat tai rikot toisten tavaroita, tarjoudu korvaamaan ne. Älä oleta, että toisten rehupussit, lisäravinteet tai ennen kaikkea ensiaputarvikkeet ovat yhteishyvää. En ole varmasti koskaan kieltänyt joustopintelin, desinfiointiaineen tai animalintexin lainaa, mutta alan tiedostaa, keneltä en koskaan saa uutta tilalle. Sen muistaa erityisen hyvin silloin, kun haava on omassa jalassa, eikä laatikosta löydykään sitä mitä pitäisi. Älä oleta, että saisit myöskään traileria tai traileria+vetoautoa+kuskia käyttöösi ihan vain rakkaudesta lajiin. Olen ollut tässä suhteessa onnekas, mutta tiedän toisenlaisiakin tarinoita. "Tyhmyyttä ei tee hyväksyttäväksi se, että sitä esiintyy yleisesti" kirjoitti edesmennyt professorimme ja oli harvinaisen oikeassa.

Voi apua. Tähän asti päästyäni näen ainakin vakiolukija Rouva Sundsbergin lannistuneet kasvot. Sanottakoon siksi yksi asia vielä lopuksi:

  • Se ottaa paljon, mutta se myös antaa. En ole itse vielä pystynyt keksimään mitään muuta ns. harrastusta, josta saisin itselleni yhtä paljon hyvää mieltä ja henkistä pääomaa. Sen sijaan tiedän epäilemättä kykeneväni tuhlaamaan hevoseen käytetyt rahat johonkin paljon turhempaan ja vähemmän kestävään. Se tunne, kun palaset ovat kohdillaan ja olet yhtäkkiä koko maailman yläpuolella ja lentoon lähdössä. Se tunne, kun hevosesi tarhassa kuulee jo lähestyvän autosi äänen ja tulee portille. Se tunne, kun hevosen selkään sulavat kaikki maailman murheet. Sen takia tätä teen. Vaikka nyt onkin melkein-talvi, pimeä ja marraskuu. Vaikka minulla ei ole Vuittonin kassia, rakennekynsiä tai säännöllisiä viikonloppukaupunkilomia kuten useilla kavereilla. Minulla on jotain parempaa. Ikioma hevonen.

10 kommenttia:

  1. Niin hyvä teksti. Niin hyvä. Ja niin totta! Olen sun kanssa niin samaa mieltä! Älyttömän hyvä! Nuff said. Ja mä niin jaan tän Facebookissa!

    VastaaPoista
  2. Tää oli kyllä mahtava kirjoitus! Ja tosiaan totta!

    VastaaPoista
  3. Hyvä muikkari tuo, että ole hyvä tallikaveri. :)

    HUomenna taitaa olla se luento Ruusutorpan koululla, missä puhutaan näistä samoista asioista. Siitä oli Länsiväylässä tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olisi varmaan kannattanut laittaa linkki siihen luentoonkin! SItä olisi ihan kiva mennä kuuntelemaan, jos ehtisi.

      Hyvä tallikaverius ei välttämättä kaikille ole itsestäänselvyys...

      Poista
  4. Hyvä teksti! Sitä vastuun määrää mikä hevosenostossa niskaansa ottaa on vaikea kuvata. Kuitenkin valitettavan yleistä on, että vaikka hevonen on täysihoitotallissa, omistaja toivoisi itse voivansa joko päivittäin päästä edes "tsekkaamaan" tilanteen tai luottoystävän ilmoittavan tilannetsekin. Vaikka siis maksetaan täysihoidosta! Tämä on asia, josta olen kovasti itse opetellut eroon, sillä tämä on sellaista ns. turhaa taakkaa, jota raahata mukana. Hevonen on kuitenkin "vain" hevonen; jos se saa ruokaa ja vettä kuten muinakin päivinä, pääsee ulos kuten sen rutiiniin kuuluu niin on aivan hemmetin yhden tekevää käykö mamma lässyttämässä sen korvaan jotain turhuuksia ja oikomassa loimea!

    Toimintatonnin korvasin itse mastercard goldilla. Itseasiassa totesin, että se olisi ollut parempi vaihtoehto myös laajalle eläinlääkärikuluvakuutukselle näinä kaikkina vuosina, mutta taikauskoisena en tietenkään voi vakuutusta enää lopettaa kun se tuotapikaa raukeaa muutenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähyvä! Itsekin yritän opetella juuri tätä. Uskon, että ei sen hevosen elämä muutu ratkaisevasti paremmaksi sillä muutaman minuutin pehmeiden puhumisella ja purujen pyyhkimisellä loimesta. Tähän auttaa ratkaisevasti, että luotan 100 % tallinpitäjään, ja tallikavereihinkin sen verran paljon, että tiedän kyllä minulle ilmoitettavan, jos joku selvä hätä olisi. Siihen verrattuna se puolituntia suuntaansa syksypimeällä voi olla joinain päivinä se ratkaiseva tunti, joka tarvitaan johonkin muuhun. Neitihevonen kestää hyvin yhden päivän erilläänolon, +2 päivästä alkaa näytös, mielenosoitus ja mökötys...

      Mastercard Gold on myös pätevä. Siinä kuussa, kun hajosi yhtä aikaa 2 x auto, 1 x pesukone ja 1 x hevonen, totesin että parempi olla jemmarahaa pankkitilillä myös. Enkä uskonut, että noin huono tuuri voi olla kuin Aku Ankalla, mutta minulla näköjään myös...

      Poista
  5. Voi hitsi kun hyvin kirjoitettu �� Löysin tekstistä hyvin paljon samoja ajatuksia. Nyt voin olla tyytyväinen koska olen mielestäni tehnyt oikein. Nyt vaan etsin sitä oikeaa jonka kanssa voin harrastaa hampaita kiristämättä �� Kiitos ��

    VastaaPoista