Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kirjallisia harjoituksia

Esimerkkipäivä elämästäni: työpäivän jälkeen ajoin tallille, kävin valmennuksessa, hoidin hevoseni ja lähdin kotiin nukkumaan.

Versio 1
Tänään meilllä oli valmennuksen teemana sulkutaivutus lävistäjällä eli half-pass. Jossain yhteyksissä liikkeestä puhutaan sulkuväistönäkin, mutta kouluratsastussääntöjen mukaan liikkeen pitäisi mennä näin: "Diagonaalilla suoritettavassa sulkutaivutuksessa (”half-pass”) hevosen tulee olla kevyesti taivutettu sisäpohkeen ympäri niin, että se katsoo liikkeen suuntaan. Tahdin ja tasapainon on säilyttävä koko liikkeen ajan samalla kuin lennokkuus ja takaosan, erityisesti sisätakajalan, aktiivisuus säilyvät. Näin hevosen lavat säilyvät liikkuvina ja irtonaisina ja liike on vaivattoman ja näyttävän näköinen. Hevosen tulee olla lähes yhdensuuntainen pitkän sivun kanssa, etuosan johtaessa hieman liikkeen ja taivutuksen suuntaan." Tämä on ollut meille uudempi treenattava juttu, sillä aiemmin olemme keskittyneet enemmän jumpaamaan avoa ja sulkua eri tavalla suorilla urilla. Otimme kuitenkin diagonaalit mukaan harjoituksiin, koska valmentaja arveli meidän tarvitsevan niitä ohjelmissa. (Missä ohjelmissa ja milloin, kysynpä vaan?) Ennen kaikkea sulkutaivutus on kuitenkin hyvä kokoava liike ja  K:lle erityisen sopiva. Ensimmäinen yritys tässä lajissa viikko sitten epäonnistui rajusti, koska kummallakin oli vaikeaa löytää oikeaa taipumista, ja vaivattomuudesta ei ollut puhettakaan. Nyt olin jo salaa treenannut ohjastuntumaa, ja ennen kaikkea sen oivaltaminen, että etuosa johtaa liikettä ennen takaosaa, sai askeleet loksahtamaan kohdilleen. Hämmentävää oli erityisesti se, että viimeksi oikea oli paljon vaikeampi suunta, mutta nyt puolestaan vasen tuntui hieman jäykemmältä. Olin kuitenkin lopuksi erittäin tyytyväinen hienoon, oppivaiseen hevoseeni!

Versio 2
K oli tuntunut pari päivää vähän hassulta kraniokäsittelyn jälkeen ja edellisenä päivänä jopa hieman kuskannut ratsastajaansa. Mietin kovasti, olisiko käsittelyn yhteydessä joku kohta taas ottanut liikaa osumaa, vai olisiko mahdollisesti poikkeuksellisen kova riekkuminen tarhassa ja siellä näkemäni äkkikäännökset aiheuttaneet jonkun kiputilan. Edellisiltä päiviltä minulle oli jäänyt fiilis eteenpäinpyrkivästä ja reippaasta hevosesta, joka ei tosin ihan tiennyt, mihin jalkansa asettelisi. Lisäksi se painoi vähän kuolaimelle, ja nimenomaan oikealle kädelle, joka on täysin ennenkuulumatonta. Onneksi olin huolestunut turhasta: tänään K tuntui jo aika normaalilta ja kantoi itsensä paremmin.

Versio 3
Kiva päivä tallilla! Huipputreenit taas valmentajan kanssa. Ihme juttu - hapenottokykyni on ilmeisesti parantunut, kun pystyn ihan hyvin laukkaamaan ja puhumaan yhtä aikaa! Tapasin tallilla taas pari kivaa tallikaveria. X:ää näen siellä melkein joka päivä, mutta Y:n kanssa osutaan samaan aikaan paikalle tosi harvoin. Siksi olikin ihan superia, että ehdittiin kunnolla juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia valkun jälkeen. K oli taas tosi possu, kun en kiinnittänyt koko aikaa siihen huomioita, ja yritti koko ajan availla karsinan ovea omin päin päästäkseen ruokakärrylle. Mutta hei, se on laihtunut jo pari vyönreikää! Woopwoop - saatiin vihdoin olkipellettihomma toimimaan! Eli K saa nyt naapurista Ämpsyn karsinasta jo hajonnutta pellettiä. Sitä se ei enää syö, ja mahaläskit ovat lähteneet kutistumaan ihan silmissä. Kävisipä mullekin sama juttu. Paitsi että enhän minä syö sitä pellettiä...

Versio 4
aina mun pitää asettaa
aina mun pitää taivuttaa
aina mun pitää käydä töissä
aina mun pitää käydä treeneissä
ei saa mennä laitsalle
en ahmia pellettii
en saa edes koko aikaa laukata
aina mun pitää totella
aina mun pitää tsempata
aina mun pitää tehdä siirtymisiä
aina mun pitää opetella takaosankäännöstä

Versio 5
Tänään meilllä oli taas pitkästä aikaa valmennus, ja treenasimme sulkuväistöjä, piruettilaukkaa ja takaosankäännöksiä. Yritin koko ajan ratsastaa K:n  mahdollisimman aktiiviseksi, jotta se lavat säilyvät irtonaisina ja liikkeestä tulee ilmavaa. K on kuitenkin rakenteeltaan hieman raskas, ja aika paljon saan yleensä tehdä työtä ennen kuin ollaan sellaisessa muodossa ja työmoodissa, että se vaikuttaa hyvältä. Minusta on tosi tärkeää, että muistan koko ajan ulkoapujen merkityksen ja samalla kiinnitän huomiota siihen, että sisäpohkeeni taivuttaa hevosta ja samalla ratsastaa sitä myös eteen. Ihan uusi idea olikin siirtää sisäpohjetta enemmän eteen kuin olen aikaisemmin tottunut tekemään. Sillä oli huikea vaikutus, ja suosittelen tätä vinkkiä teille lukijoillekin. Haluaisitteko te mahdollisesti lukea minulta enemmän yksityiskohtaisia treenivinkkejä? Mielelläni jakaisin oivalluksiani muillekin. Vai onko teillä mahdollisesti muita toiveita, joita haluaisitte lukea? Paljon on toivottu ainakin videopostausta päivästäni, ja kuvia ja hintatietoja lempihuovistani. Nämä yritän saada tehtyä ihan lähiaikoina.

Ihanaa kun on blogit, tällainen vuorovaikutteinen media, joka mahdollistaa sekä luonnollisen kanssakäymisen erilaisten lukijoiden kanssa mutta toisaalta tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia kaupalliseen yhteistyöhön ja innovaatioiden kehittämiseen. Haluaisitko sinä ja yrityksesi olla osa tätä? Yhteystietoni löydät sivubannerista.

Versio 6
Ihana tallipäivä tänään ja hyvä valmennus! Maneesikuvista tuli valitettavasti vähän rakeisia, mutta ulkokuvissa näkyy ihanasti kevätauringon vaikutus. Täytyy opetella kokonaan uudestaan taas oikeat säädöt kameraan. Näissä on minun makuun liikaa kohinaa, ja tuolta taukopaikan pöydän luota kuvaisin ehkä vähän pidemmällä putkella ja lyhyemmällä valotusajalla. Pitää vähän testailla lisää.
[liitteenä 27 erilaista kuvaa ratsastuksesta]

Versio 7
Tänään ajattelin, että olen elossa. Elän, kun saan hengittää keväänpölyistä kenttää ja kuulla kurkien huudon metsän takaa, kun ne ensimmäisiä kertoja ovat taas tulleet näyttäytymään talven jälkeen. Haistelen hevoseni auringonlämmittämää kaulaa ja upotan sormeni sen pehmeisiin mutta jänteviin jouhiin. Niissä on melkein samaa kuparinpunaa kuin omissa hiuksissanikin. Me olemme yhtä, kaunis tammani ja minä. Kuningatar, joka tietää oman arvonsa, mutta on valmis palvelemaan kun kokee sen omaa etuaan palvelevaksi ja pyytäjän luottamuksensa arvoiseksi. Tätä ystävyyttä ei helpolla rikota. Ajattelin, että juuri näin haluan elää. Ja että mitä elämä olisi, jos minulla ei olisi tätä kantavaa voimaa, joka pitää maailmani radallaan. Sopivasti onnellinen, sitä minä olen.

***

Yksi päivä, seitsemän selitystä? Oliko joku niistä totta? Enemmän totta kuin toiset? Oliko mikään totta?

Tässä blogissa voidaan kirjoittaa jatkossakin joku näistä seitsemästä. Tai ihan jotain muuta. Ihan sen mukaan, mikä kirjoittajaa sillä hetkellä sattuu huvittamaan.

(Tämänkertaisesta inspiraatiosta kiitokset ht.netin keskusteluille blogien sisällön kehittämisestä ja muuttumisesta :)

5 kommenttia:

  1. Juuri nain, todellisuudesta on monta versiota...ja jos se blogi ei miellyta aina voi olla lukematta...kiitos nauruista

    VastaaPoista
  2. Ollessani luovan kirjoituksen kurssilla kirjoitin ensimmäisen novellin aikalailla seiskan tyyliin. Opettajani Mari Mörö (onneksi) litisti minut maanrakoon kommentoimalla "yltiöromanttista vatkulia, josta itse Barbara Cartlandkin olisi kateellinen". Vaihdoin tyyliäni, välittömästi :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D
      Lukiossahan suorastaan kannustettiin tuollaiseen "kuvailevaan" kerrontaan. Sen jälkeen on tyylilajien arvostus vähän muuttua...
      Kirjoittajakurssilla? Onko joku lahjakkuuden osa-alue, jota teidän perheessä ei olisi???

      Poista
    2. Totta; tuo kuvailevaisuus on aikalailla out, ohjeena luovassa kirjoittamisessa lienee nykyään "mitä vähemmän adjektiiveja ja rönsyileviä lauseita, sitä parempi" (kurssin pakollisena luettavina taisi olla Hotakaisen Juoksuhaudantie)
      Hmm.. se, mikä "lahjakkuudessa" voitetaan, se käytöstavoissa hävitään?? :D

      Poista