Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Yksi pieni sana

Perheen toinen puolisko oli viikonloppuna toimihenkilönä urheilutapahtumassa. Kyseessä ns. kansallinen kilpailu, jossa toimihenkilöt olivat mukana talkoohommissa rakkaudesta lajiin (mistä voimme siis päätellä, että herran kohdalla kyseessä ei ollut hevosurheilu...)
Päivä oli ollut pitkä, mutta ilmeisesti mielenkiintoinen sekä osallistujille, katsojille että toimihenkilöillekin. Toimihenkilön apua tarvittiin sekä kisan aikana että jälkeen. Varsinaisen kisan loputtua Herra Ekonoomi ja joku toinen toimihenkilö olivat jääneet vielä pidemmäksi ajaksi auttamaan kilpailijaa, jolla oli auto-ongelmia. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai oliko?
"Kukaan kilpailija ei kiittänyt - ei edes enemmän autetut."
Muistutin, että toimihenkilö ei muista olla aina varsinainen käytöskukkanen itsekään. Silti yhden pienen sanan puuttuminen jäi kaihertamaan. Hän silti itsekin urheilijana ymmärtää, että stressaavassa tilanteessa kilpailijalta voi pikkuisen jotain unohtua. Mutta entä ne lajista kauempana olevat vapaaehtoiset toimihenkilöt? Maanomistajat, jotka ovat lainanneet alueitaan kisoja varten? Paikalliset seurapäättäjät? Sponsorit? Jos muina miehinä kaasutellaan tiehensä joka tilanteessa, tuleeko samaan paikkaan enää uusia kisoja?
Käsi sydämelle: tilanne ei taida olla kovin erilainen myöskään ratsastuskisojen ja muiden tapahtumien suhteen?
Itse yritän muistaa kiitellä paikan päällä tai jälkikäteen. Yritän. En onnistu silti aina olemaan täydellinen. Mutta silti. Pitäisi edes yrittää. Melkein vilpittömimmät vastakiitokset saa yleensä rivitoimihenkilöltä, jota kiittää lyhyesti verkan portilla, kansliassa tai buffassa. Muistaako edes järjestävä organisaatio, että mitään tapahtumaa ei synny ilman kaikkien toimihenkilöiden panosta? Ja nyt en puhu pelkästään kilpailuista, vaan mistä tahansa tapahtumasta.
Olisiko tämä sellainen asia, jossa voisimme kaikki yrittää vähän enemmän? Haaste on heitetty.