Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Yksi pieni sana

Perheen toinen puolisko oli viikonloppuna toimihenkilönä urheilutapahtumassa. Kyseessä ns. kansallinen kilpailu, jossa toimihenkilöt olivat mukana talkoohommissa rakkaudesta lajiin (mistä voimme siis päätellä, että herran kohdalla kyseessä ei ollut hevosurheilu...)
Päivä oli ollut pitkä, mutta ilmeisesti mielenkiintoinen sekä osallistujille, katsojille että toimihenkilöillekin. Toimihenkilön apua tarvittiin sekä kisan aikana että jälkeen. Varsinaisen kisan loputtua Herra Ekonoomi ja joku toinen toimihenkilö olivat jääneet vielä pidemmäksi ajaksi auttamaan kilpailijaa, jolla oli auto-ongelmia. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai oliko?
"Kukaan kilpailija ei kiittänyt - ei edes enemmän autetut."
Muistutin, että toimihenkilö ei muista olla aina varsinainen käytöskukkanen itsekään. Silti yhden pienen sanan puuttuminen jäi kaihertamaan. Hän silti itsekin urheilijana ymmärtää, että stressaavassa tilanteessa kilpailijalta voi pikkuisen jotain unohtua. Mutta entä ne lajista kauempana olevat vapaaehtoiset toimihenkilöt? Maanomistajat, jotka ovat lainanneet alueitaan kisoja varten? Paikalliset seurapäättäjät? Sponsorit? Jos muina miehinä kaasutellaan tiehensä joka tilanteessa, tuleeko samaan paikkaan enää uusia kisoja?
Käsi sydämelle: tilanne ei taida olla kovin erilainen myöskään ratsastuskisojen ja muiden tapahtumien suhteen?
Itse yritän muistaa kiitellä paikan päällä tai jälkikäteen. Yritän. En onnistu silti aina olemaan täydellinen. Mutta silti. Pitäisi edes yrittää. Melkein vilpittömimmät vastakiitokset saa yleensä rivitoimihenkilöltä, jota kiittää lyhyesti verkan portilla, kansliassa tai buffassa. Muistaako edes järjestävä organisaatio, että mitään tapahtumaa ei synny ilman kaikkien toimihenkilöiden panosta? Ja nyt en puhu pelkästään kilpailuista, vaan mistä tahansa tapahtumasta.
Olisiko tämä sellainen asia, jossa voisimme kaikki yrittää vähän enemmän? Haaste on heitetty.


7 kommenttia:

  1. Minä kiitän aina - niin kuolaintarkastajaa, kanslistia kuin parkkimiehiäkin mennen ja tullen. Jos en itse mene hakemaan papereita kansliasta suorituksen jälkeen, velvoitan apuhenkilöin aina lausumaan kiitokset järjestäjille. Sillä on valtava merkitys vapaaehtoistyön halukkuuteen tuolla yhdellä pienellä sanalla.

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Sillä tosiaan on iso merkitys. Jotenkin epäilen, että niitä stewardeja, kanslisteja ja buffan henkilöitä ei useinkaan muisteta kiitellä. Aiemman seuran ajalta on muistoja siitä, että edes järjestelyistä vastaava(t) henkilö(t) ei (aina) muistanut kiittää vapaaehtoisia. Miten tekijöitä saadaan, jos edes kiitoksia ei irtoa?

    VastaaPoista
  3. Hyvä pointti. Olen kiitellyt silloin kun kisat on järjestelty toimivasti, nimenomaan huomioinut niitä asioita joita järjestäjät ovat tehneet hyvin. Esimerkiksi sellainen pieni asia, että saman valmentajan oppilaat oli laitettu peräkkäin ykköstason estekisoissa, jotta valmentaja saattoi verkata kaikki ja siirtyä sitten kentän reunalle. Pieni fiksu asia lähtölistan laativalta toimihenkilöltä ajatella, ettei valmentaja voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, mutta iso merkitys kilpailijoille. Niin tällaisesta fiksusta suunnittelusta kävin lausumassa vuolaat kiitokset.

    Myönnän kyllä, että kun jossain on suunniteltu huonosti ja järjestelyt menevät pieleen, niin ei ole tehnyt mieli kiitellä. Kisoihin lähtö on kuitenkin melko hintavaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta tuokin, että on tilanteita ja tilaisuuksia, joissa ei yleisesti ottaen tee mieli kiitellä :D Mutta tällöinkin voi olla tarpeen se pari ystävällistä sanaa sille parkkivahdille tai makkaranmyyjälle, joka on henk.koht todennäköisesti täysin syytön pettäneisiin aikatauluihin tai muuhun säätämiseen. Jos järjestäjä saa seuraavalla kerralla samat vapaaehtoiset tai jopa enemmän apuun, voi homma ehkä alkaa pelittää?

      Poista
    2. Kyllä minä niitä yksittäisiä tahoja silti kiitän. Harvoin se parkkivahti tai kanslisti on syypää aikataulujen totaalisen kurahtamiseen tai parkkipaikan muuntumiseen järveksi, he vain hoitavat sitä pestiä mihin heidät on sijoitettu.

      Poista
  4. Meillä oli alueen seuratapaamisessa (kisajärjestäjien kokoontuminen) juuri viime viikolla puhe tästä. Yleinen fiilis oli että kilpailijat kiittävät nykyään koko ajan enemmän. Hyvä trendi jonka toivoisi jatkuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja lisään vielä että kun olen itse esim. kilpailunjohtajana niin pyrin käymään henkkoht kiittämässä jokaista talkoilijaa. Pieni juttu jolla on lopulta iso merkitys seuraavalla kerralla kun ihminen miettii lähteäkö talkoisiin vai ei.

      Poista