Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 27. marraskuuta 2012

Päivä, jota ei ollut

Oli tarkoitus kirjoittaa hyvin menneistä kisoista ja uusista varustehankinnoista. Oli tarkoitus kirjoittaa vähän (no, tosi paljon) huonommin menneistä kisoista, mutta onnenhetkistä kotona. Kirjoitan nyt kuitenkin eilisestä ja toissapäivästä.

Sunnuntaiaamuna olin tunnilla normaalisti. Leo oli ehkä jopa normaaliakin parempi ratsastaa. Edellisellä viikolla se oli ollut vähän haluton, mutta nyt löytyi aktiivisuutta ja kivan pyöreä muoto jo heti alkutunnista. Kaikki meni täysin nappiin pientä laukkapukittelua lukuunottamatta.

Tunnin jälkeen syötin ja harjailin Leon normaalisti. Ehdin jo ihan kevyesti ärtyä: se meni hikisenä piehtaroimaan karsinansa turpeessa, ja seurannut puhdistusoperaatio ei ollut harjaajalle mukava. Hevonen kyllä nautti. Harjailun jälkeen puhdas ja tyytyväinen sekä ylettömän seurallinen poika pääsi takaisin tarhaansa odottamaan päiväheiniä. Lähdin tyytyväisenä kotiin.

Menin kotiin jatkamaan melko massiiviseksi paisunutta pikku remonttiprojektiani. Kiroilin sitä edelleen, kun puhelin soi. Ajattelin maalata vielä pikkuisen lisää, ennen kuin menisin vastaamaan. Kun puhelin alkoi soida yhä uudelleen ja uudelleen, arvasin, että jollain on ihan oikeasti asiaa. Tallilta soitettiin: "sulla on kuule nyt ähkypoika täällä".

Vauhdilla autoon ja tallia kohti. Minua oli jo varoitettu, että todennäköisesti saan heti tallilla napata trailerin perään ja lähteä kohti Viikkiä. Matkan aikana kuitenkin jo selvisi, että ripeä tallinomistaja oli pakannut Leon rekkaan ja lähtenyt ajamaan. Hyppäsin matkan varrelta kyytiin ja painelimme pitkin Kehä I:stä niin nopeasti kuin rekasta irtosi. Sain samalla pika-arvion tilanteesta: todella turvonnut maha, läähätystä, makoilua ja kävelytettäessä alta pettävät takajalat.

Viikissä rekasta kurkisti tyytyväinen ja pirteän näköinen poika. Turvotus olikin yllättäen matkan aikana laskenut tosi reippaasti. Pääsimme onneksi nopeasti tutkittavaksi. Mitään merkittävää ei löytynyt sen paremmin sisätutkimuksessa kuin ultrassakaan. Hoitava lääkäri totesikin, että yllättävän monilla ähkyoireet helpottavat kuljetuksessa. Päädyimme kuitenkin jättämään Leonin yön yli tarkkailtavaksi ja saamaan hieman lisää nesteytystä.

Aamulla puhelin soi. Leonin vointi oli heikentynyt yön aikana. Se oli kipuillut ja refluksinestettä oli tullut ylös nenäletkun kautta, mikä viittasi siihen, että jossain kuitenkin olisi tukos. Leon oli ultrattu nyt laajemmalta alueelta, ja vatsan alaosasta oli löytynyt huolestuttava löydös. Todennäköisesti kyseessä olisi kasvain tai krooninen tulehdus. Tukoskin voisi olla vielä mahdollinen, mutta koska poikkeama oli lähes käsivarren mittainen, ei tukoksenkaan avaamisen onnistuminen ollut varmaa. Välitön leikkaus oli ehdottoman suositeltava - tosin kasvaimen ollessa kyseessä päädytään varmasti lopettamiseen leikkauspöydälle. Toinen mahdollisuus olisi lopettaminen ja vaivan tutkiminen vasta patologin toimesta. Kumman valitsisin?

Muistan, että aloin itkeä. Muistan, että istuin työhuoneeni lattialla itkemässä välittämättä lainkaan, mitä muut ihmiset minusta ajattelisivat. Sitten aloin toimia: hevoseni leikataan, mutta ei ilman minua. Haluan päästä paikalle ja heti.

Viikissä minua odotti tuttu, ihana Leo Leijona. Se oli saanut jo vähän rauhoittavaa lääkettä, mutta oli oma hellyydenkipeä itsensä. Hetken jo ajattelin, että huudan että leikkaus pitää perua - haluan pitää hevosen itselläni ja hengissä. Sitten "onneksi" alkoi levoton pyöriminen ja kevyt läähätys - hevosparalla oli selvästi kipuja, joten näin itsekin tilanteen välttämättömyyden. Leikkaussaliin vaan.

Leikkausta odotellessa.


Henkilökunta oli ihanaa. Sain itse taluttaa Leonin saliin ja pitää siitä kiinni, kun se sai nukutuslääkkeet. Seurasin sen kaatumista ja nukahtamista vielä vierestä,  ja siirryin sitten ikkunan taakse seuraamaan leikkausta.

Hevonen oli hyvin lakanoilla peitetty, mutta näin silti, mitä leikkaussalissa tapahtuu. Vatsa avattiin ja kirurgi alkoi tutkia suolistoa. Se kesti pitkään ja näytti näin sivullisen silmään epämääräiseltä penkomiselta. Toimenpide kuitenkin jatkui, henkilökunnassa ei näkynyt hätääntymistä tai kiirettä - eikä lääkärin kädessä näkynyt ainakaan vielä mitään leikkaavaa instrumenttia. Tältäkö siis näyttää, kun kuolevalta hevoselta löytyy kasvain? Miksi se kestää niin pitkään?

Potilas leikkauspöydällä, odottamassa pesua ja esivalmisteluja.


Samalla hetkellä yksi leikkauksessa avustaneista lääkäreistä tulikin jo kertomaan väliaikatietoja. Hyvät uutiset olivat, että vatsasta ei löytynytkään kasvainta tai muuta epänormaalia. Sen sijaan paksusuoli oli kiertynyt ja asettunut niin erikoiseen paikkaan, että ultraäänellä tutkittaessa ei voitu havaita, mistä oikeasti oli kysymys. Mikä parasta, suoli oli saatu kierrettyä takaisin oikeaan asentoon ja se näytti olevan kunnossa. Siitä ei tarvinnut poistaa mitään osaa. Seuraavaksi suolisto vielä tyhjennettäisiin ja sitten vatsa ommeltaisiin kiinni. Leo voi siis selvitä!

Helpotus oli käsittämätön, mutta jopa epätodellinen. Olin jo pari tuntia ehtinyt henkisesti valmistautua elämään ilman Leoa. Siksi päällimmäinen tunne hyvistä uutisista oli ensin typertyminen. Sen jälkeen pohjaton onnellisuus ja kiitollisuus.

Leikkaus onnellisesti ohi, siirtymässä heräämöön.


Vielä oli edessä vaaroja. Leikkaus ja nukutus eivät koskaan ole kevyitä toimenpiteitä, ja nukutuksesta herääminen on aina tarkkaa, ettei tokkurainen hevonen telo itseään. Parin pitkän tunnin jälkeen oltiin vihdoin tilanteessa, jossa sain taluttaa tokkuraisen Leo-eläimen takaisin karsinaansa. Se oli täysin hikinen ja tärisi lääkkeiden vaikutuksesta, mutta silmissä oli hetkittäin tuttu pilke. Minun Leo. Oma kulta.

Juuri herännyt, vähän tokkurassa.


Paksusuolen kiertymistä selviää kirurgin mukaan lopulta noin 50 %. Vielä on siis mahdollisuus komplikaatioihin: haavan tulehtumiseen ja ennen kaikkea siihen, että suoli ei enää hyväksykään ravintoa niin kuin pitäisi. Ensimmäiset pari vuorokautta ovat kriittisintä aikaa. Sairaalajakso kestää ainakin viikon verran ja sitten alkaa kuukausien toipuminen kotona - toivottavasti! Jokaisen minuutin toivon, että pieni taistelija jaksaa tsempata ja kaikki menee hyvin. Toivottavasti korkeammat voimat antavat Leon kuulua onnekkaampaan viiteenkymmeneen prosenttiin...

Haava on tuettu hyvin.


39 kommenttia:

  1. Kyyneleet tuli silmiin kun luin tätä tarinaa, oma hevosen menettäminen tuli niin elävästi mieleen.

    Hienoa että leikkaus onnistui. Toivon koko sydämestäni että Leon toipuu. Hevoselle hurjasti tsemppiä paranemiseen, ja sinulle jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! Sinun tapauksesi oli elävänä mielessä, kun kulutin pitkiä minuutteja klinikan käytävällä.

      Poista
  2. Täälläkin tuli pari kyyneltä poskelle. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

    VastaaPoista
  3. Hirveästi tsemppiä toipumiselle, peukkuja pidetään pystyssä!

    VastaaPoista
  4. Luin postauksesi useaan kertaan ja mietin miten vieraan hevosen sairaskertomus voi valuttaa näin paljon kyyneleitä.
    Olit kyllä kirjoittanut ja kuvittanut hienosti jokaisen hevosihmisen pahimman painajaisen. Ei ole varmasti olllut helppoa seurata oman hevosen ähkyleikkausta.

    Toivottavasti kaikki sujuu nyt parhain päin ja paraneminen lähtee hyvin käyntiin.
    Kaikkea hyvää ja paljon voimia toipumiseen teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! Ei ollut helppoa, mutta itse leikkauksen seuraaminen tuntui yllättävän "neutraalilta". Ihan kuin se leikattavana oleva eläin olisi joku muu, todellinen Leo nukkumassa toisaalla...

      Poista
  5. Toivotaan parasta! Onnea teille tosi paljon!

    VastaaPoista
  6. Täälläkin valui kyyneleet, vaikka oletin ettei valuneet. Itse kun olen aiemmin vuoden verran viettänyt aikaa noiden seinien sisällä, töissä siis, melkein kaikki kuvailemasi oli kovinkin arkipäivää eikä tuolloin nostattanut kyyneleitä kertaakaan. Nyt on ilmeisesti mieli päässyt reilu vuodessa yli "työmoodista", kyynelten vesiputous jatkui koko postauksen ajan. Aivan mielettömästi voimia teille kummallekin, täällä ollaan kaikki sormet ja varpaat ristissä. Jos vielä voisin, niin käyttäisin työpäivästä extra kymmenminuuttisen Leon rapsutteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mia! Olenkin monesti miettinyt, miten tuolla henkilökunta pärjää ottamatta töitä liian henkilökohtaisesti.

      Poista
  7. Hui, melkoinen säikähdys! Täällä pidetään peukut ja varpaat pystyssä, ja paljon lämpimiä ajatuksia! Meillä oli sunnuntaina myös ähkyilyä, joka onneksi laukesi pienellä, mutta tiedän tuon tunteen. Tämä todella nostatti kyyneleet silmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, oli aika karmivaa lukea myös postaustasi, kun koko ajan pelkäsin, miten tarina siellä loppuu. Onneksi teillä oli onnea!

      Poista
  8. Voi ei ihan kamala tilanne !Mutta toivottavasti Leo paranee kokonaan :) Tsemppiä ja voimia sulle sekä Leolle!!

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä toipumiseen, täälläkin ollaan kyynelsilmin hengessä mukana Leon paranemiseksi!

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä paranemiseen, koeta saada nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihmeellistä kyllä, olen nukkunut hyvin. Vasta nyt alkaa tulla yleisesti tosi huono ja ahdistunut olo.

      Poista
  11. Voi kamaluus - täälläkin vetisteltiin. Hengessä mukana lähetän parantavia ajatuksia Lennulle ja paljon voimia sinulle! Onni onnettomuudessa, että teidän tallinpitäjä oli niin hyvin hereillä ja pani toimeksi nopeasti, pisteet sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Tallinpitäjä on todella super, en tiedä miten tarpeeksi voisin kiittää häntä!

      Poista
  12. Hui kauhistus =(
    Tsemppiä ihan hirveästi, sekä sulle että hepalle!

    VastaaPoista
  13. Voi kauheaa. En haluaisi olla tilallasi, etenkin kun omien hevosten kanssa tietäisin, ettei leikkaus olisi mahdollinen. Kyyneleet valuu pitkin poskia, kun ajattelenkaan tilannettasi - ja hevonen on kuitenkin minulle vieras! Kaikki usko ja toivo sinne, ettei miyään jälkikomplikaatioita synny!

    VastaaPoista
  14. Voimia, toivottavasti Leo paranee!

    VastaaPoista
  15. Ei, apua! Kamalaa! Itsekin niin monen kerran tuossa tilanteessa kipuilevan hevosen kanssa olleena tiedän kuinka kamala sun olo on nyt. Iso halaus ja tsemppiä sinne! Me pidetään Brooken kanssa peukkuja ja kavioita pystyssä! Jos haluat vertaistukea niin soittele!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jonna! Tuntuu niin hassulta, kun ei ollut montaa päivää kun ehdin kehua sinulle, miten hyvin meillä ähkyt vältetään... ja tässä sitä nyt ollaan.

      Poista
    2. Nää hevoshommat on just tällasia. Sano vahingossa jollekin jonkun asian olevan hyvin niin sitten ihan hetken päästä asia onkin juuri päinvastoin. Juuri iloitsin siitä, että teillä on hienosti järjestetty toi vatsan hyvinvointi ja sitten tulee tällaisia uutisia. Ihan kauheeta.

      Laittele viestiä Leon jaksamisesta ja voinnista! Olen huolissani siitä!

      Poista
  16. Selvisikö lainkaan, mistä tuo suolikiertymä johtui tai miksi se oli tullut noin vaan? Vaikka en tunne teitä, toivon teille parasta ja heppaselle pikaisia paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti mitään syytä suolikiertymälle ei löytynyt. Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  17. Eikä, itse olen katsonut ihan samaa operaatiota tuon samaisen ikkunan takaa... Ja se on kamalaa :( Onneksi teillä päättyi hyvin, kuten meilläkin, vaikkei sitä millään meinannut uskoa. Löysin blogisi vasta nyt, mutta pakko oli heti alkaa lukijaksi, jotta näen, miten teillä edistytään ja voin ehkä antaa jotain vinkkejä, miten hevosen saa neljässä kuukaudessa valmennuskuntoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Elina! Mielelläni otan vastaan kaikki mahdolliset vinkit :)

      Poista