Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Ei niin jotain hyvää kuin ei huonoakin.

Toipuminen lähti käyntiin suorastaan paremmin kuin hyvin. Leikkausta seuraavana päivänä sairaalassa odotteli todella pirtsakka potilas, joka tervetuliaisiksi nuoli käteni ja kasvoni. Haisi pahalle kuin mikä, mutta ei sillä ollut mitään väliä. Ihana poika - ja elossa.

Seuraavat päivät menivät koko ajan lisää positiivisia uutisia kuullen. Verikokeet osoittivat, että ravinto imeytyy suoleen normaalisti eli isoin riski sille, että suolisto ei lähtisi enää leikkauksen jälkeen toimimaan, oli ohitettu. Ruoka maistui ja potilas oli hyväntuulinen. Leikkaushaava oli siisti ja ehjä. Olin jopa vähän kateellinen hienosta haavasta, kun omaa koipeani aikanaan operoinut kirurgi on tehnyt paljon huonompaa jälkeä.

Perjantaina luvattiin maanantai kotiutuspäiväksi, jos mitään yllättävää ei ilmene.



Sunnuntaina Leonille nousi kuume ja haava alkoi erittää nestettä. Kun maanantaina aloin kysellä kotiutuksesta (tällöin vielä autuaan tietämättömänä muuttuneesta tilanteesta), alkoi karu totuus paljastua. Sairaskarsinassa odotti myös ensimmäistä kertaa oikein sairaan näköinen hevosressukka. Ei sitä kiinnostanut paijaus eikä rapsuttelu. Se vaan olla nökötti. Hevosen olemuksessa alkoi jo näkyä muutenkin viikon seisominen: huolella kasvatetut lihakset alkavat pudota. Se näytti kaikin puolin kurjalta.

Maanantaina yötä vasten Leon sai myös seuraa: kaksi saman tallin hevosta tuotiin vatsavaivojen takia klinikalle tarkkailuun.



Tiistaina tuli taas hyviä uutisia: kuume oli laskenut ja potilas oli pirteä. Samoin haava ja tulehdus näyttivät paremmilta, vaikka verikokeiden mukaan e-coli -bakteeri oli edelleen haavasta löydettävissä. Leon oli ihana, pirteä itsensä ja tarkkaili kiinnostuneena kaikkea käytävällä tapahtuvaa. Näytti jopa vahingoniloiselta, jos se on hevoselle mahdollista: tässä minä vaan jäystän heinää, kun Herra V ja Rouva J naapurissa ovat vatsan tyhjennyksen kohteena!

Tänä aamuna hevosenomistaja pudotettiin taas maanpinnalle. Haavan tilanne oli dramaattisesti huonontunut. Se eritti entistä runsaammin nestettä ja antibioottilääkitys oli päätetty aloittaa. Kuulemma haavan repeämiseen on ihan todellinen riski, kun vatsanpohjaan kuitenkin kohdistuu kovasti painetta kaikkien nesteiden valuessa sinne. Onni onnettomuudessa, että Leon kuitenkin tietojen mukaan on kovin pirteä ja hyväntuulinen. Ei se itse tunnu ymmärtävän, miten vakava tilanne on. Kohta lähden sinne taas siis.

Todella iso kiitos kaikille tähänastisesta tuesta ja kannustuksesta! On ollut mahtavaa huomata, miten paljon tukea, lämpöä ja ystävyyttä läheltä ja kaukaa löytyy.

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Toivottavasti haava lähtisi nyt kunnolla paranemaan. Tuollainen vuoristorata on kamalinta, kun ehtii tulla se onnenpilkahdus ja sitten joutuukin jo palaamaan takaisin pohjalle. Ja toivottavasti Leon olisi pian siinä kunnossa että pääsisi edes kotiin toipumaan (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - tuntuu, että kaikkein pahinta on juuri tuo vaihtelevuus. Tulisi edes joku ratkaisu johonkin suuntaa, niin sen kanssa voisi sitten elää. Olisi niin ihana saada se jo kotiin, mutta vuoto- ja repeämisriskiä on niin paljon helpompi hoitaa sairaalassa, että turvallisuus ennen kaikkea. Vaikka kotitalli on kaikkein paras, niin tuolla on kuitenkin lääkäri aina lähellä!

      Poista
  2. Voi kurjuus, tosi ilävä lukea nämä huonot uutiset. Pääasia kuitenkin, että jevonen vaikuttaa nyt pirteältä, ja tottahan se on, että se saa varmasti parasta hoitoa nyt sairaalassa. Koita jaksaa - poni myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen luottavaisin mielin, kun tietää, että hoito on parasta mahdollista.

      Poista
  3. Vuosi sitten aika samassa tilanteessa ja lukuisia kertoja kaverien hevosten kanssa samaa kokenut, tsemppiä. Ihmeellisiä nuo elikot ovat kuitenkin, joskus ne nousee sieltä vaikka olisi pahakin tilanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli minulle uusi kokemus, mutta erilaiset sairaalakeikat Viikkiin ovat tulleet kyllä muuten tutuiksi. Kyllä tästä vielä noustaan...

      Poista
  4. Kiva että tulit kertomaan kuulumisia vaikkei kaikki niin hyvää ollutkaan. Olette olleet mielessä. Voimia ja tsemppiä tuleviin päiviin.

    VastaaPoista
  5. Oivoi, peukkuja paljon. Toivotaan, että Leon jaksaa taistella!

    VastaaPoista
  6. Voi Sanna, tosi kurja lukea, ettei Leo päässytkään vielä kotiin ja että haava on mennyt huonompaan suuntaan :( Toivottavasti antibiootit nyt purevat ja Leon vointi alkaa kohentua niin, että saat pojan pian kotiin. Iso halaus ja paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija! Aika pahalta on välillä näyttänyt, mutta nyt alkaa tulevaisuus olla valoisampi.

      Poista