Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 16. tammikuuta 2014

Kessi on siellä, Kessi on täällä - miksi Kessi ei käy koskaan Hyvinkäällä?

Nyt on ehkä jotain valoa tunnelin päässä! Ehkä se on aurinko, joka parhaillaan nousee toimistotalojen takaa. Tällä hetkellä jopa pahasti häikäisee säleverhojen raosta. Kun viime kuukaudet ovat menneet pimeässä (monellakin tasolla) niin nyt tuntuu, että kevät ja tulevaisuus on silti edessä.

Maanantaiaamuna ajelutimme Kessin Hyvinkäälle skintigrafiaan. Pelotti, kuten on pelottanut jo pitkään. Olin henkisesti varautunut kuulemaan pahimpia mahdollisia uutisia. Silti olin päättänyt, että olisi lopputulema mikä vaan, Kessi haettaisiin joka tapauksessa kotiin ja mietittäisiin sitten jatkoa. Pieni sisäinen ääni on yrittänyt varovasti sanoa, että todella vaikeasti vammautunut hevonen näyttäisi varmaan pahemmalta. Viime päivinä harrastamani, pakkasaallon kirvoittama (?) "helikopterin taluttelu" antoi viitteitä siitä, että hevosessa vielä on virtaa ja liikettä.

Koska minulla mikään ei mene juuri suunnitelmien mukaan, oli tohtori Mäkelä matkoilla luonnollisesti juuri tutkimuspäivänä, ja jouduin odottelemaan tuloksia yhden ylimääräisen yön. Jännitystä pahensi myös, että kuvauksen vaatimaa radioaktiivista ainetta saanutta hevosta ei pääse edes itse katsomaan. Yö meni täristessä ja hikoillessa, nähden vuorotellen painajaisia ja vuorotellen kauniita unia siitä, että mitään ei ollut koskaan tapahtunutkaan.

Lyhyestä virsi kaunis. Skintigrafiassa näkyi jotain, mutta ei niin paljon kuin mitä olin pahimmillaan pelännyt: "Otj reaktio ruununivelen ulkoreunassa. Lisäksi lantion ristiselän alueen todettiin voimistunut reaktio suoliristiluuliitoksissa. Muuten selässä ei todettu epänormaalia."

Koska ruununivel näytti kuvissa eniten reaktiota, kuvattiin se vielä röntgenissä. Tuloksena nivelrikkotyyppistä muutosta, piikki kortisonia ja tervemenoa kotimatkalle. "Pari viikkoa kävelytystä maasta ja selästä, sen jälkeen normaaliin liikuntaan. Konsultaatio jatkosta oman eläinlääkärin kanssa."

Ruununivelen artroosimuutokset ovat tyypillinen estehevosen vamma. Kessin historialla tämä ei ole sinänsä yllättävää.

Olen hämmentynyt ja epäuskoinen. Yhtäaikaa iloinen, pettynyt ja edelleen kauhuissaan. Nivelrikko ei ole mukava tauti, ja lukemani perusteella ei etenkään ruununivelessä. Mutta tammalla ei siis mitä ilmeisimminkään ole murtumia tai katkenneita luita tai muita isosti hajonneita ruumiinosia, mitä pahimmillaan pelkäsin. Tiedän nivelrikkohevosia, jotka ovat päätyneet nopeasti hautaan. Tiedän myös nivelrikkohevosia, jotka elävät ja porskuttavat onnellisina kypsään ikään. Läheltä löytyy esimerkki siitä, miten ruununivelen muutoksista voi kehittyä esim. kehärengas. Siellä se valkoinen pirulainen painaa menemään sieraimet riemusta tötteröllä pitkin kallioista rinnetarhaa, loimensuikaleet vain tuulessa hulmuten! Vaikka Hyvinkään mukaan Kessin ennuste urheiluhevoseksi on epävarma, tuntuu tavallaan että olisin saanut jatkoaikaa - ja lisää toivoa.

Pari asiaa häiritsee vielä. Eniten kysymyksiä herättäneelle SI-nivelelle ei tehty vielä mitään. Olisi senkin voinut piikittää, mutta lääkäri piti parempana tarkistaa ensin, reagoiko oikea takajalka hoitoon. Itse väitän edelleen sitkeästi (ilman minkään valtakunnan lääketieteellistä osaamista), että siellä suoli-ristiluualueella on joku jumi tai siirtymä, joka pitäisi hoitaa. Toisaalta ilmeisesti tuota selkäligamenttivauriota skintigrafia ei oikein noteerannut. Kessi myös antaa ihan iloisesti sorkkia selkäänsä kotioloissa - ehkä se ei olekaan niin kovin kipeä? En ymmärrä. Tosin esimerkiksi osteopaattimme totesi, että selkäligamentti on lihasten alla suojassa, ja hyväkuntoisilla lihaksilla ei ligamentti ehkä ole niin kivulias. Onneksi viikonloppuna tulee oma lääkäri, ja voin pyytää taas uuden arvion Kessin tilanteesta. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaisin jopa kiivetä takaisin selkään ja katsoa, miltä tilanne sieltä käsin vaikuttaa.

Saako avautua vielä vähän lisää? Tällä hetkellä kuullun perusteella juuri mitkään diagnosoiduista vaivoista eivät ole yksittäisestä kaatumisesta aiheutuneita! Esimerkiksi ruununivelen vaurio on selvästi kehittynyt pidemmän ajan kuluessa. Mäkelä lohdutti, että sen bongaaminen röntgenillä vaati kuvan ottamista tietystä, vähän erikoisesta kulmasta. Siksi aiemmat kuvatkin voivat näyttää puhtailta. Jos jotain onnea onnettomuudessa pitää hakea, niin kovasti kyllä helpottaa tieto siitä, että en ehkä sittenkään itse rikkonut hevostani...

Joka tapauksessa kaikki hyvät vinkit mahdollisen nivelrikkoisen hoitamisesta ovat kullanarvoisia! Olen kuullut paljon hyvää esim. Tildrenistä ja toisaalta uudemmista IRAP-hoidoista. Jos jollain on niistä kokemuksia, arvostaisin niitä kovasti. Samoin vinkit hyvistä lisäravinteista ja päivittäisistä hoitorutiineista kiinnostavat kovasti.

Koska valmentaja palasi eilen lomalta, on aika ottaa omat kädet pois karkkipussista ja yrittää palata järkevämmän treenin pariin, aluksi Charlyn kanssa!

33 kommenttia:

  1. Positiivista: Alkavaa nivelrikkoa on helpompi hidastaa kuin jo pitkälle edennyttä ylipäätään hoitaa! :) Jo pitkälle edennyt nivelrikko vanhalla pv-ruunallani hoitui säännöllisellä liikunnalla (päivän kunnon mukaan), Back On Track-tuotteilla (lämpöä niveliin), nivelaineilla (söi useampaa eri valmistetta, eron huomasi aina "kuurin" jälkeen, liike oli kankeampaa) ja painonhallinnalla, mikä onnistui vaihtelevin tuloksin. Mun ruunani rtg-kuvat olivat kuin reikäjuustoa 16-vuotiaana, mutta muutaman käyttövuoden se vielä sai tuolloinkin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Minäkin olen kuullut tuon, että alkavaa nivelrikkoa voi vielä hidastaa. Toivoisinkin parhaimmillaan, että tässä olisi monta onnellista vuotta vielä jäljellä. Back on Trackit löytyy jo kaapista. Vähän aikaa sitten mietin, että myyn ne pois, mutta niillä taitaa olla nyt uusi käyttäjä. Nivelaineet ovat nyt myös tutkinnassa.

      Painonhallinta - kääk!! Kumman? ;)

      Poista
  2. Ihana lukea välillä toiveikkaita kuulumisia! Olette kyllä ansainneet ihan kaiken auringonpaisteen!

    Durtsin niveliähän oon lääkinnyt lähes kaikella mahdollisella. Hyalorinia saa piikkinä säännöllisesti (kerran sai myös Viikissä kortisonia, mutta sitä en ole sen jälkeen antanut laittaa) ja suun kautta kaikki mahdolliset nivelaineet (glugosamiini, MSM, kondroitiinisulfaatti, vihersimpukka, kollageeni, c-vitamiini/ruusunmarja). Viime kesällä D sai myös kuurin Adequan-pistoksia, mutta koska tuo kuuri tuli hyaluronipiikin perään, on vaikea sanoa, kumpi auttoi vai oliko yhteisvaikutus... Kahdeltakin tutulta olen kuitenkin kuullut Adequanista erittäin hyviä kokemuksia (toisella kavionivelessä rikkoa ja toisella vanha hevonen, jolla rikkoa kai useammassakin paikassa), ovat sanoneet huomanneensa huiman eron hevosen liikkumisessa, toinen jopa jo aina saman päivän iltana, kun on piikittänyt. Itse en tuommoista eroa voi sanoa huomanneeni, mutta kaipa nämäkin ovat yksilöllisiä juttuja.

    Tsemppiä kuntoutumiseen ja paljon rapsuja kauniille Kessille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adequan on minulle ihan uusi tuttavuus! Pitää tutustua vähän lisää siihenkin. Hurja määrä ravinteita! Saakohan nuo kaikki (tai edes useimmat) samasta purnukasta? Kaikista olen kyllä kuullut hyvää...

      Poista
    2. On paljon valmiita sekoituksia, joissa on noista ainakin neljää tai viittä. Ne on vaan niin kalliita, etten raaski ostaa - näin erikseen ostettuna tulee halvemmaksi. Mä jaan aina noin kolmen viikon jauheet pienempiin purkkeihin valmiiksi, niin ei tartte joka päivä pulata miljoonan purkin kanssa. Jos päädyt tähän malliin, niin voit tulla mukaan mun kimppatilaukseen :)

      Ja ihana lukea, että on valoa tunnelin päässä!

      Poista
    3. Kiitos, täytyykin tutkia noita hintoja ja tuotteita tarkemmin!

      Poista
  3. Jee, tuo diagnoosi kuulostaa ihan lottovoitolta aiempiin arvioihin verrattuna! Goldylla todettiin alkavaa nivelrikkoa 15-vuotiaana kun ostin ponin. 2,5 vuoden aikana piikitettiin kerran niveltulehduksen vuoksi ja 17-vuotiaana ell totesi että jalat ovat historiaan nähden erittäinkin hyvässä kunnossa. Itse vannoin säännöllisen liikunnan (hyvillä pohjilla), oikeinpäin ratsastuksen, pitkien kävelylenkkien, huolellisen jalkojen kylmäyksen ja nivelaineiden nimeen (Suppleaze Gold/NAF Superflex meillä käytössä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Hyviä vinkkejä. Useimmat varmaan ihan mahdollisia toteuttaa. Täytyy tutkia nuo nivelaineet tarkemmin, hyviä suosituksia.

      Poista
  4. Jeejee, torstai on toivoa täynnä :) (Ja aurinkoa myös!)

    Inton niveliä ja muita vaivoja on hoidettu vaikka ja millä. Lääkeaineista voisi sanoa, että mitä kalliimpi, sitä tehokkaampi. Tildren on siis ehdottomasti tehokkain. Toisaalta kaikki aineet ovat antaneet aina jonkin asteisia tuloksia parempaan päin. Cartrophen, Adequan, hyaluroni, välillä kortisoni.

    Ruuan mukana syötettävistä aineista ollaan kokeiltu aika liuta erilaisia purnukoita. Jäljellä käytössä kaksi hyvää; mahdollisimman puhdas MSM + ruusunmarja (Hööksistä saa "edullista" ja hyvälaatuista 1 kg purkeissa) sekä paras litku, Devils Claw 1hevosvoimalta. Syötetään kuuriluontoisesti vuorotellen noita - kuitenkin niin, että joka päivä Into saa jotain nivelainetta.

    Back on Track-tallisuojat ovat ihan superhyvät, ja sedällä on joka yö joka jalassa suojat. Torstenkin pitää ennalta ehkäisevästi rankemman treenin jälkeen öisin suojia.

    Säännöllinen liikunta on tietysti yksi hoitovaihe. Pohjien pitää olla ehdottoman hyvät ja veryttelyt ennen rankempaa treeniä riittävän pitkät ja letkeät. Myös paljon ulkoilua tarhassa on hyväksi - mutta sekin vain hyvällä pohjalla. Intosta huomaa aina, mikäli se on tullut jo iltapäivästä sisälle. Ja se on allekirjoittaneen mielestä kamalaa, sillä haluaisin ottaa hevoseni sisälle tihkusateella, tuulella - ja etenkin, jos itselläni on kylmä ;))

    Jalkoja kylmäillään aika harvoin, vain rankemman treenin jälkeen. Välillä käytetään linimenttejä.

    So don't worry, sä et ole ainoa, joka painii näiden nivelongelmien kanssa :) Toivottavasti teillä on pitkä aurinkoinen jakso edessänne, kaikilla kolmella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superpaljon kiitoksia! Näyttää, että aika lailla samat vinkit ja aineet toistuvat melkein kaikkien muidenkin vinkeissä. Devil's claw on ollut aiemmin hierojan suosittelemaa. Nyt vaan jostain luin, että saatttaa aiheuttaa vatsan ärtymistä eikä suositella vatsahaavataipumuksellisille... En tiedä sitäkään, miten luotettava tuo väite on ollut.

      Mua ehkä eniten haittaa, että kun illalla töiden jälkeen ryysii tallille, on aika monesti jo valmiiki vähän kortilla, ja siksi ihanat pitkät kävelyt ja lämmittelyt jäävät liian usein liian vähälle. Tämän suhteen on nyt kyllä pakko tsempata.

      Poista
  5. Erittäin raskasrskenteinen hevoseni alkoi 5 vuotta sitten oireilla etujalkojaan, esimerkiksi alamäkeen ei enää halunnu edes liikua kunnolla. Aloin syöttämään sille arthroflexia, muutos oli huikea. Jalkavaivat loppuivat siihen paikkaan. Tyyristähän tuo toki on ylläpitoannoksellakin (olen siis koko tämän ajan syöttänyt hevoselle kyseistä ainetta ja tulen antamaankin jatkossa) mutta kun minulla on tuolla 21-vuotias erittäin vetreästi liikkuva onnellinen hevosvanhus niin olkoon sitten, näin jatketaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanan kannustava esimerkki! Ja taas uusi aine, jota pitää selvittää ja tutkia.

      Poista
  6. Moi ! Kiva kuulla positiivisempia uutisia. Oma edesmennyt hevoseni lopetettiin juuri nivelrikon takia. Sekin oli entinen 140 luokkien estehevonen. Silla oli molemmissa etujaloissa mutta etenkin vasemmassa nivelrikkoa. Arvaa kuvasinko sen ostaessa, no en. 16 vuotiaana nivelrikko alkoi oireilla ja janne paukahti juuri tuosta etujalasta. Mielenkiintoista kylla vanhana hevoselle kehittyi lisaksi kipean jalan olkaniveleen nivelrikko, minka takia se lopetettiin. Omat hevoseni ovat nyt 13 ja 16 vuotiaat. Vanhempi on talvisin selvasti jaykempi (kuvattiin pari vuotta sitten eika ollut nivelrikkoa missaan jalassa). Olen alkanut syottaa molemmille juuri tuota Superflexia jonka ostin Equine Answers nimisesta nettikaupasta. Kun nivelrikko on syntynyt sita ei voi parantaa mutta oireita voi lievittaa. Entisella opettajallani oli Grand Prix kouluheppa joka soi koko ajan nivelrikkoa ja silla oli muutoksia jaloissa, hyvin pelitti 18 vuotiaaksi asti. Liikunta on tarkeaa 'keep them movinfg' sanoi minun elainlaakari. Ainakaan taalla Belgiassa kortisonia ei suosita piikitettavaksi. Toivon tosiaan parasta ja ehka se viela iloksi muuttuu, toivon kovasti. Ainahan hevosilla on jotain, ja jos edes tietaa mika se jotain on, on aina toivoa etta sille voi tehda jotain. Oman hevoseni kohdalla valitettavasti nivelrikko oli jo paassyt niin pahaksi etta se 21 vuotiaana lopetettiin.

    VastaaPoista
  7. Tarkoitin soi siis nivelaineita, ei nivelrikkoa...kauheeta kun ei osaa edes enaa kirjoittaa. Mutta kuten monet sanovatkin saannollinen liikunta hyvalla pohjalla, lisaravinteita ja hevosen mukaan mennaan. Itse olen paattanyt etten koskaan enaa osta hevosta rontgenkuvaamatta, mutta voihan niihin koipiin tulla siltikin ongelmia....aina on jotain kremppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! ihanan pitkä selostus;) Ainahan hevosilla jotain on - jokaisella oman rakenteensa ja kuntonsa mukaan. Mutta todella ihana kuulla positiivisa tarinoita muiltakin. Kävin jo tutkimassa tuota Equine Answers -kauppaa, vaikuttaisi oikein hyvältä!

      Meilläkin tallilla sanottiin, että eihän nyt loppujen lopuksi hevosta röntgenkuvilla ja diagnooseilla ratsasteta, vaan täytyy luottaa myös omiin tuntemuksiin. Ja huojentavaa on sekin, että meidän "tätiratsastus" on kuitenkin yleensä hevoselle niin paljon kevyempää kuin vaikka kovan tason esteet, että hevonen, joka ei välttämättä kestäisi tuollaista, voi pärjätä oikein hyvinkin tätikäytössä.

      Poista
  8. Hienoa kuulla, ettei sentään täytynyt hyvästellä rakasta ystävää! Lotalla on myös terävöitymistä nivelissä, siis alkavaa rikkoa. Sitä on piikitetty joitain vuosia sitten kortisonilla, meillä kerran ollessaan toisen kerran ja lokakuussa laitettiin Tildren ja kengitys uusiksi. Nyt hevonen on liikkunut paremmin mitä koskaan. Olen antanut muutaman kuurin MSM:ää ynnä muita nivelvalmisteita, mutta eniten uskon hyviin pohjiin, oikeanlaiseen liikkumiseen, lihaskuntoon, painonhallintaan, pitkään ulkoiluun ja hyvään kengitykseen. Lotassa huomaa myös heti eron, jos on seissyt enemmän sisällä, jalka lämpöilee ja hevonen on ärtynyt. Säännöllinen liikunta on hyvää, pohjat mielummin liian pehmeitä kuin kovia (kun ei kerran ole jänteissä mitään vikaa). Seisominen ihan myrkkyä. Tarhassakin sentään hiukan liikkuu, karsinassa seisominen ei sovi. Tänään juuri laitettiin uudet kengät uuden kengittäjän toimesta, uretaania ja pohjalliset, kengät melko pitkälle taakse tukemaan kantoja, jotka liian matalat ja koko jalka takapainotteinen (se puolestaan rasittanut niveltä).
    Kylmään usean kerran viikossa, aina kun on liikutettu enemmän. Lisäksi laitan vaihdellen eri linimenttejä.
    Jonkunlaisen jalkahysterian olen tässä kehittänyt! Hiplailen niitä jatkuvasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosiaan alkavat kovasti toistua nyt samat vinkit, jotka nyt otetaan käyttöön. Tildren myös tutkinnassa. Jossain vaiheessa varmaan mennään Turkuun uusintakäynnille, ja saavat sitten ratkaista, mikä aine tai hoitotapa olisi paras.

      Poista
    2. Nyt kolme kuukautta Tildrenin jälkeen voin todeta että ihmeainetta! Tosin on kyllä nyt sitten virtaisa hevonen, kun tykkää niin liikkua...ihan uutta tää ettei käsissä menää välillä pysyä :)

      Poista
    3. Aijai, nyt alkaa kyllä houkuttaa! Tosin lisää virtaa en välttämättä kaipaa kovin paljon :)

      Poista
  9. LIisa : tiedan tuon niin hyvin edesmenneen hevoseni ja nykyisen vanhemman ruunani jaloista. Lisaksi kun ratsastaa aina miettii 'onko hevonen ep' vaikkei se olekaan ....sita jotenkin herkistyy sille onko askellus vahankin epatasaista. Itse uskon kylla etta liikunta ja tarhailu on ihan parasta, minunkin hevoset ovat ulkona joka paiva muutaman tunnin (taalla Keski-Euroopassa tarhailu ei ole itsestaanselvyys) ja eron huomaa. Hevosen pitaa olla hevosena, pyoria mudassa ja rapsutella kavereita...Totta myos etta jos hevonen on liian lihava (mika minun vanhemmalla ruunalla on vahan ongelmana) siita tulee muunlaisia ongelmia myohemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä totta! Esimerkiksi Charlyssa huomasi aikanaan nykyiselle tallille muuttaessa hyvin selvän eron, kun siirryttiin kokopäivätarhaukseen ja isoihin ulkotarhoihin, joissa saa kiipeillä rinteessä ja liikkua kunnolla.

      Poista
  10. Nivelrikon kanssa pystyy kyllä elämään, kunhan sen ottaa huomioon kaikessa. Entinen hevoseni lopetettiin nivelrikon takia, mutta kuusi vuotta saatiin jatkoaikaa mm. MSM:n ja BOT-suojien avulla. Nykyisellä ponillanikin todettiin kolmessa kohtaa nivelrikkoa, johtuen vääränlaisesta kengityksestä. Tällä hetkellä syötän ponille MSM:ää, glukosamiinia ja C-vitamiinia, joka on tähän mennessä ainakin ollut toimiva yhdistelmä. Myös säännöllinen liikutus on äärimmäisen tärkeää, niinkuin moni edelläkin jo sanoi :)

    Mutta tsemppiä teille ja toivottavasti pääsisitte vielä treenaamaan kunnolla, sen olisit ehdottomasti ansannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoaikaa mekin ollaan nyt hakemassa, toivotaan että sitä tulee vielä paljon:) Kiitokset tsemppauksista. Botit ovat nyt olleet parina päivänä jo kokeilussa...

      Poista
  11. Piti oikein katsoa tallilla purkista mita syotan omille hevosilleni : PremierFlex HA taman pitaisi olla hyva aine toinen on Suppleaze Gold mita en ainakaan Belgiasta onnistunut ensi hakemalla loytamaan koska jotkut nettikaupat eivat toimita tanne. Omillani ei siis ainakaan viela ole todettu nivelrikkoa mutta monille hevosillehan se jossain vaiheessa iskee.

    VastaaPoista
  12. Meidän nivelrikkoinen ( nivelrikko todettu reilu 7 vuotta sitten ) piikitettiin ensimmäisen kerran viime kesänä, joka jälkeen aloitettiin suun kautta (glugosamiini, MSM, kondroitiinisulfaatti ) nivelvalmisteiden syöttö. Lisäravinteista on ollut iäkkäälle ( 18 v ) hevoselle selkeä apu ja hevonen liikkuu todella elastisesti. Nivelrikko tuntuu olevan vähän sellainen hevosmaailman " syöpä " sanana, koska moni ottaa lievätkin muutokset tappotuomiona. Väitän kuitenkin, että ongelman kanssa voi elää, mutta se vaatii omistajalta asian huomiomista aina ja kaikessa mm. ratsastuspohjissa ( ei liian kova, mutta ei myöskään liian pehmeä!), huippukengittäjä, hevosen lihashuolto. säännöllinen liikunta ja oikeinpäin liikkuminen. Liian monta hevosta on mennyt kuoppaan koska hevonen on myyty osaamattomalle kuskille köpöttelyyn, jolloin hoito on jäänyt ehkä hieman heikommalle, mutta ennenkaikkea hevosta ei ole enää liikutettu oikeinpäin ja jalat ovat sanoneet lopulta poks.

    Vaikka tuomio saattaa nyt vähän kauhistuttaa, niin malta hetki ja mieti erityisesti nuo nivelravinne asiat rauhassa mallilleen, ei kannata upottaa järkyttäviä summia tuotteisiin joiden vaikuttavuus on alhainen. Kannattaa siis perehtyä aiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset hyvistä ja perusteellisista neuvoista. Totta kyllä, että moni ottaa nivelrikkodiagnoosin heti kuolemantuomiona. Meillä kun edellinen ennuste oli paljon huonompi, tuntui tuo ihan jopa suurelta helpotukselta. Mutta hoidettava vaivahan se joka tapauksessa on. Ei kannata ajaa tilannetta omalla huolimattomuudella pahempaan suuntaan, jos mahdollisuuksia vielä on.

      Poista
  13. Hienoa, että noin hyviä uutisia sait mukaasi! Ihanaa! Eiköhän tuo vielä iloksi muutu!

    Brooke söi ensi Cortaflexia (nestemäistä) ja sitten Suppleaze Goldia. Kummankin kohdalla huomasin ensimmäisen kuurin alkaessa aivan mielettömän eron. Valitettavasti samanlaista effektiä ei sitten enää koskaan uudestaan tullut. Eli jatkoin SG:n antamista ja Brooke pysyi kyllä hyvänä, mutta se sellanen vau-efekti oli vain kerran. Ehkä elimistö sitten jotenkin tottuu noihin aineisiin. Tai sitten, jos hyaluronia on hyvin vähän niin voihan olla, että slimistö reagoi ensimmäisiin annoksiin voimakkaasti. Tiedä häntä.

    Olen kirjoittanut lisäravinteista jonkin verran:
    http://brookenelamaa.blogspot.fi/2011/04/kun-taito-loppuu-alkaa-lisaravinteiden.html
    http://brookenelamaa.blogspot.fi/2012/02/oljya-koneeseen-suppleaze-gold.html

    Ja blogissa on käyty keskustelua nivelravinteista:
    http://brookenelamaa.blogspot.fi/2011/08/virtahepo-klinikalla.html

    Toivottavasti näistä on sulle apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! Erittäin hyviä pohdintoja sekä tässä että linkeissä. Vähän huolestuttavaa tietysti, että sitä samaa huippuvaikutusta ei tullut enää uudestaan. Siihen voi tietysti vaikuttaa moni asia. Hyvä huomio kuitenkin, osaa vähän varautua eikä odota ihmevaikutusten jatkuvan ikuisesti.

      Poista
  14. otatko haasteen vastaan? :) http://catilinanelamaa.blogspot.fi/2014/01/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vastaan tähän mielelläni jossain välissä.

      Poista
  15. Osaisitko kertoa enemmän kehärenkaasta? Tunsit siis kehärengaspotilaan joka pärjäsi vaivan kanssa? Ponillamme todettiin kavionivelen rikkoa vas etujalassa sekä kehärengas, mietin tässä ponin tulevaisuutta...

    VastaaPoista
  16. Hei! Tuo vanha hevoseni on tiettävästi diagnosoitu kehärengaslpotilas. Sanon tämän siksi näin, että sen ostaessani diagnoosi kerrottiin suullisesti (että se on aiemminkin havaittu) ja lääkäri havaitsi jäykistyneen kehärenkaan tunnustelemalla. Itse en ole koskaan kuitenkaan ko. kohtaa kuvauttanut tai tutkituttanut tarkemmin, eli olen luottanut vain aikaisempaan tietoon. Sen perusteella mitä olen lukenut, niin kehärengas kai useimmiten saattaa aiheuttaa niin paljon nivelen jäykistymistä ja kipua, että hevosen käyttöarvo selvästi heikkenee. Itse uskalsin aikanaan hepan ostaa - perustuen lähinnä siihen, että tunsin sen pidemmältä ajalta ja tiesin, että se ei varmastikaan jalkojen liikkeiltään (jos miltään muultakaan osalta) ole ihan priima - mutta että se elää sinänsä ihan oireetonta ja mukavaa harrastehevosen elämää. Noilla erilaisilla MSM-pohjaisilla nivelvalmisteilla on ollut positiivista vaikutusta liikkumiseen. Mutta kannattaa muistaa, että nyt puhutaan ikääntyvästä hevosesta, jolla saattaisi olla jäykistymistä jo muutenkin. Tässä tapauksessa hevonen on kestänyt ei-tavoitteellista harrastekäyttöä ihan hyvin eikä ole vuosiin ontunut päivääkään. Tietenkään ei voi tietää, olisiko tilanne jollain muulla yhtä positiivinen.

    VastaaPoista