Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

perjantai 6. joulukuuta 2013

Haaveet kaatuu

Perinteinen syysretki Viikin hevossairaalaan on taas tehty. (Sen takia luvattu joulukalenterikin laahasi jäljessä kaksi päivää - yritän korjata kyllä vahingon.)

Aloitetaan hyvillä uutisilla.

Kessillä oli kuin olikin vatsahaava! En siis ollut epäilysteni kanssa täysin väärässä, ja olen myös kovin kiitollinen blogikommenteista, jotka vakuuttivat minut kuitenkin käyttämään varatun klinikka-ajan. Toki vaihtoehto olisi ollut kokeilla omin päin vastahaavalääkkeitä ja katsoa, muuttuuko mikään. Nyt on kuitenkin selkeä olo, kun tietää diagnoosin. Kyseinen vatsahaavan muoto on tosin se, jonka syntymekanismia ja käyttäytymistä ei tarkkaan tiedetä. On ihan yhtä mahdollista että kyseessä olisi pitkällä aikavälillä syntynyt vaiva kuin se, että se olisi akuutti stressireaktio muuhun kipuun. Hoidoksi kahden viikon kuuri Gastrogardia ja Antepsinia.

Pyysin tutkimaan samalla myös lonkkaa ja selkää, että saataisiin selvyyttä siihen, mikä haittaa Kessin liikkumista. Arvasitten jo oikein: siihen loppuivatkin hyvät uutiset.

Diagnoosi: supraspinaaliligamentin akuutti desmiitti, todennäköisesti seurausta aiemmasta kaatumistapaturmasta. Toisin sanoen selkärangan päällä olevassa, koko hevosen selän läpi kulkevassa ligamentissa on ultraäänikuvan perusteella repeämä, joka sijaitsee suunnilleen satulansijan kohdalla. Harmi kyllä en itse ollut paikalla tutkimuksen aikana. Kessi oli kuulemma kovasti arkonut tutkimista ja lausunnon perusteella "potkinut vaarallisesti". Senköhän takia monta kertaa erikseen pyytämäni tutkimus myös lonkan alueelta jäi tekemättä? Yhtä kaikki nyt luvassa on särkylääkettä, ja lisäksi parin kuukauden karsinalepo. Ensisijaisesti suositeltiin shockwave-hoitoja kuurina per heti. Sen jälkeen voisi aloittaa fysioterapian ja laserhoidot kotioloissa.

Tässä vaiheessa edessä oli vielä loistava tulevaisuus.

 
Pahinta oli kuitenkin kuulla ennuste. Lääkärin arvion mukaan ei voida taata, että paluu kisakäyttöön on mahdollinen. Harrastehevoseksi ehkä - ja pahimmassa tapauksessa edessä on siitosura.

En oikein tiedä vielä, mitä uskoa. Itsenäisyyspäivän viikonloppu osui inhottavasti juuri tähän, joten en pääse välittömästi soittelemaan eri klinikoille ja vaatimaan second opinionia. Oma hovilääkäri istuu tiettävästi tällä hetkellä lomalennolla ja palaa vasta parin viikon päästä. Suhtaudun vähän varauksellisesti erityisesti shockwaveen, josta olen kuullut vähemmän mairittelevia kokemuksia. Samalla huolettaa, että jos pitäisi valita joku muu hoitomuoto (esim. IRAP tai PRP, jotka olen kuullut vain niminä, mutta en tiedä kenenkään tutun kokemuksia niistä), pitäisi ne kai aloittaa mielellään mahdollisimman pian. Ja milläs ihmeellä mitään hoitoa toteutetaan joulupyhinä, kysynpä vaan? Siinä mielessä kaikki vinkit ja kommentit ovat taas enemmän kuin tervetulleita!

Tallilla minua lohduteltiin, että ultran perusteella kaikenlaiset diagnoosit ovat mahdollisia ja virheellisiä tulkintoja on tapahtunut muidenkin hevosten kohdalla. Toisaalta edes oikea diagnoosikaan ei tarkoita, etteikö hyvä toipuminen olisi vielä mahdollista.

Vielä ei ole aika antaa periksi. Nyt selvitetään ja toimitaan. Onneksi omalla tallilla on ihan huiput tukijoukot, ja sitä kautta on valjastettu useampikin ihminen tiedonkeruuseen. Maanantaina alkaa puhelin soida varmaan useamman klinikan suuntaan. Sitten on varmaan aika nopeasti aika tehdä päätöksiä siitä, mihin suuntaan lähdetään. Lisää pohdintoja seuraa lähipäivinä.

Jos ja kun kaikki johtuu siitä Ypäjän kaatumisesta, voin tavallaan syyttää itseäni hevoseni rikkomisesta. Toisaalta en olisi siinä tilanteessa voinut tehdä mitään toisin. Tekemiseni ei mitenkään eronnut aikaisemmasta. Jotain vain tapahtui. Nyt on pakko elää seurausten kannsa.

Olisiko silti ollut liikaa pyydetty saada jonkin verran vähemmän koettelemuksia kuin mitä viimeisen vuoden sisällä on tämän perheen kohdalle osunut?

30 kommenttia:

  1. Ei oo todellista! Ja ei tosiaan olis liikaa vaadittu, että teidän perheessä joskus tulis vain hyviä uutisia! Jotka sais olla parempia kuin vatsahaava... Tsemppiä! Jutellaan pian.
    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun vuoro olla taas terapiakorvana:(

      Poista
  2. Apua! Miten voi olla noin huono tuuri? Toivottavasti saisitte muilta elliltä hieman parempia ennusteita - jos se sittenkin olisi vain väärä diagnoosi...? Kamalasti tsemppiä ja jaksamista sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon parempaa ennustetta - ja sitä, että onnistuttaisiin arpomaan sopiva eläinlääkäri, joka osaa hommansa! Ainakin nyt lääkärikeikan jälkeen selkä näyttää olevan tosi kipeä:( Ei varmasti ollut yhtä ärsyyntynyt ennen lääkärissä käyntiä...?

      Poista
  3. Hui kauhea! Tuo on kamalta tunne, kun matto vedetään jalkojen alta hieman jopa ennalta arvaamattomasti. Nyt vain toista mielipidettä etsimään. Ja lepoa hevoselle, hyviä hermoja molemmille. Been there, done that, edelleen odotellaan kärsimyksellä seuraavaa ultraa "terveen" hevosen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on niin mielekäs ja kiva harrastus. Eniten tekee pahaa katsoa eläimen kärsivän. Toiseksi eniten hirvittää, että tapahtuu jotain ylimääräistä muuta, joka on ns. viimeinen naula arkkuun.

      Poista
  4. Johan teitä koetellaan, mutta ehkäpä ne haaveet eivät (hevosen mukana) kaadu, vaan ainoastaan hiukan lykkääntyy...

    Ei siis kannata keskittyä niinkään diagnoosin, vaan toipumiseen !

    Ajattele missä huippukunnossa pääsette aloittamaan seuraavan kisakauden kun olette läpi talven harrastaneet eheyttävää ja parantavaa kävelykuuria :) Kuka sitä pakkasilla nyt haluaisikaan hirveästi treenailla ;)

    Muutaman kysymyksen (lääketieteestä mitään ymmärtämättömänä) heittäisin ilmaan ; voiko vatsahaava parantua optimaalisesti poikkeusoloissa eli karsinalevossa ? Entä ligamentit, mitä karsinalepo tekee niille ? Meidän ligamenttivaivaiselle määrättiin aikoinaan 6 kk pakkoliikuntakuuri. Tarhausta ja kävelyä. Tyttärestä kehittyi aika haka käyntijumppaaja kun marraskuusta huhtikuuhun päivittäin _kävelivät_ ! Mutta viimeisessä ultrassa kintun ligamentti todettiin uuden veroiseksi.

    Samanlaista menestystarinaa toivon teille !

    Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Olin aavistuksen epäselvä. Kessi saa olla tarhassa, mutta muu liikutus (edes taluttelu?) oli kielletty nyt suunnilleen vuodenvaihteeseen asti. Ja tarhassa ei saa olla, jos riehuu tai liikkuu liikaa. Toistaiseksi on seisoa möllöttänyt paikallaan vesisateessa, raukka.

      Karsina ei varmasti tekisi vatsahaavalle hyvää - tosin en tiedä, tekeekö sitä tarhakaan, jossa on veemäinen kaveri.

      Ihmettelen minäkin liikkumattomuutta - oma järkeni sanoo, että myös ihmisten pehmytkudosvammoissa pitäisi nimenomaan liikkua. Tämänkin takia haen sitä toista lääkäriä...

      Poista
  5. Tätä lukiessa päässä pyöri vaan lause "ei voi olla totta". Käsittämätöntä miten huono tuuri voikaan kasautua. Harmittaa niin paljon teidän puolesta! Ei voi kun toivoa että Kessi paranee, ja niitä toisia ja kolmansia mielipiteitä kannattaa ehdottomasti kysellä. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, niitä mielipiteitä nyt tosiaan haetaan! Turhauttaa niin hirveästi, kun viikonloppuna ei pääse oikein soittelemaan mihinkään. Ainoa "ilo" on lukea vertaistukea lähinnä brittiläisiltä hevospalstoilta, ja tarinat eivät kuulosta mairittelevilta...

      Poista
  6. Kirjoitin pitkan kommentin joka havisi bittiavaruuteen.
    1) Erittain hyva etta vatsahaava laakitaan, siina yksi vaiva selviaa, se ei nimittain parane itsekseen.
    2) Tuosta toisesta vaivasta, hevosten kanssa voi sattua melkein mita tahansa. Ei kannata syyttaa itseaan liikaa. Varmasti toinen mielipide on paikallaan kysya.
    Lopetin melkein hevosharrastuksen kaksi ja puoli vuotta sitten. Minua ahdisteltiin tallilla kun en ostanut hevosta valmentajaltani, ruskean ruunan jalat pilattiin kayttokelvottomiksi kengittajan toimesta, vanha hevoseni heitettiin ulos elakepaikasta, tammani oli sairas....the list goes on ! Minua auttoi hyva ystava joka otti hevoseni treenaukseen, otti vanhan hevoseni luokseen ja tammani myos talliinsa jossa se parani kun ruokavalio muutettiin. Talla viikolla ystavani taas hommasi minulle uuden satulan ja auttoi heti kun pyysin. Onneksi sinullakin on tukijoukkoja. On ollut kieltamatta paljon ikavia vastoinkaymisia, mutta jos yhtaan lohduttaa, useimmilla hevosihmisilla joita tunnen on aika paljon vastaavia kokemuksia, hevonen kun on niin hauras elain. Kovasti tsemppia ja koeta jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1) tosiaan näin on - saadaan ainakin yksi osatekijä toivottavasti hallintaan. Vatsahaavahan on valitettavasti kovin yleinen vaiva, siitä en ehkä ota niin paljon itsesyytoksiä.
      2) Voi ei... minulla ei vielä sentään ole käynyt mielessä luovuttaa, mutta kivalta ei tietenkään tunnu. Se on kyllä totta, että hyvät tukijoukot ovat kaikki kaikessa. Ainakin itse tarvitsen ihmisiä joihin luottaa. Kukaan ei tietysti ole erehtymätön, mutta yritän ajatella niin, että täytyy olla joku managementti ja oma linja, ja seurata sitä.

      Poista
    2. No juuri nain, kylla jokainen omistaja tuntee oman hevosensa ja ainakin blogin perusteella olet esimerkillisen huolehtiva hevosenomistaja :-)

      Poista
    3. Voi kiitos, mukava kuulla! Aina tuntuu, että pitäisi pystyä enempäänkin, ja harmittaa erityisesti, että en tajunnut selkäkipujen oikeaa olemusta nopeammin. Mutta eipä toisaalta tajunnut kukaan muukaan, vaikka hevosta on seurattu ja tarkastettu parin huippufysioterapeutin voimin.

      Poista
  7. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta =(

    VastaaPoista
  8. Voi ei, olen niin tosi pahoillani sun puolesta. Tuota lukiessa alkoi itselläkin vatsahapot jyllätä mahassa. Niin tuttu on tuo tunne, huolta, rahanmenoa, jatkuvaa mietiskelyä ja jopa unien menetystä...välillä ihmettelee, miksi tätä oikein harrastaa. Mutta sitten on taas ne huippuhetket, joita Kessinkin kanssa ehditte jo kokea. Toivotan voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kovasti toivon, että huippuhetkiä saataisiin vielä lisää. Edes pienemmässä muodossa...

      Poista
  9. Voi ei! Todella harmi että huonoja uutisia tulee tuolla tavalla. Ehdottomasti kannattaa hankkia myös toinen mielipide, jos vähänkin siltä tuntuu. Meillä on tallilla ainakin paljon positiivisia kokemuksia laser-hoidoista kaikilla hevosilla joilla sitä on kokeiltu.

    Toivotaan kuitenkin parasta! Ja toivottavasti ensi vuosi olisi teillä helpompi, nyt on sattunut jo ihan liikaa huonoa teille ):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuosi ei voi tästä enää kai kovasti pahentua... Laser oli hyvä neuvo. Sen mainitsivat myös Viikissä, mutta jollain perustelulla sitä ei saisi käyttää vielä (???)

      Poista
  10. Voi harminpaikka! Kyllä sitä välillä tuntuu kerääntyvän liikaa vastoinkäymisiä yhdelle ihmiselle tässä harrastuksessa.. :( Toista mielipidettä kyselisin minäkin ja pitäisin mielessä myös väärän diagnoosin mahdollisuuden. Mutta joka tapauksessa, paljon tsemppiä ja voimia! Meillä vatsahaavaongelma jäi pois, kun kipu paikallistettiin ja hoidettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi todellakin, mutta jollain ihmeellisellä tavalla on myös helpotus, että on jotain, mitä voidaan tutkia ja selvittää. Uskon, että vatsalääkkeet saattavat tehota nopeastikin. Ainakin kovin hiljaiset suolistoäänet tuntuvat palaavan lähemmäs normaalia, vaikka en olisi kuvitellut vatsalääkkeillä voivan olla mitään tekemistä senkään kanssa.

      Poista
  11. No kylläpä on vastoinkäymisiä! Tavallaan lohdullista lukea, etten ole ainoa huonoja ennusteita vastaan pyristelevä. Mutta mitä selkäongelmaan tulee, Kangasalan klinikalla ovat kuulemma selkäasioissa huippuja. Ehkä sieltä kannattaisi hakea toista mielipidettä? (Tosin olen myös kuullut, että siellä tulee selkädiagnoosi kaikille, omaa kokemusta ei ole.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kyllä tässä taistellaan kunnes toisin todistetaan! Kangasalle olisi valitettavasti ollut seuraava vapaa aika helmikuun lopulle, ja sinne asti meillä ei ole aikaa odottaa. Nyt on kierroksessa toinen vaihtoehto.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. My words exactly. Paitsi että on tullut sanottua muutama muukin painokelvoton sana.

      Poista
  13. Tsemppiä, kyllä se siitä toipuu. Suosittelen silti ottamaan vaikka huvikseen varauksen Kangasalan klinikalle, vaikka menee juhannukselle...ties mikä tilanne on silloin, jos tarvii spesialistin mielipidettä jälleen. Vaikka varmasti sieltä harva saa puhtaita papereita, oli kumminkin aika eri meininki kuin selän ns. ultra Teivossa...

    Tää hevosen omistajuus on elämyslaji, ei harrastus - näin kuulin. Mietin tuossa itsekin ajellessa pimeällä tiellä hevoskoppi perässä klinikalle ja takas 2h peurojen pomppiessa eteen, että voisko joskus olla kivojakin elämyksiä.... noh, kyllä taas arvostaa, jos ja kun niitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja varteenotettava vinkki tuo, että joka tapauksessa pitäisin varuilla ajan Kangasalle. Mieluummin panostan oikeasti osaavaan kun hajotan pääni kaikenlaisten virhediagnoosien kanssa.

      "Elämyslaji" *reps* - kiitos, tämä pidetään mielessä :)

      Poista
  14. No voihan painokelvoton sentään! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Näitä eläimiä pitäisi aina olla itsellä useampia, kun ne on niin usein rikki ja sairaana, olis sitten edes todennäköisesti joku käytössä. Tiedän niin tunteen, kun haluaisi treenata ja kisata, mutta kun mutta kun. Äst. Harmittaa sun puolesta. Meilläkin ollaan selkävaivaisia. Pitäisi kirjottaa blogiin pitkä selostus ja raapustus, mutta en jaksa. Ei huvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi #### sinnekin! Todellakin tulee mieleen, että useammalla (toimivalla) hevosella ei tuntuisi niin pahalta, että joku on telakalla. Mullahan on vaan helkkarin terve Charly... Ja samalta tuntuu täällä, ei ihan koko ajan jaksa ja huvita kirjoittaa. Itken ja kiroan vain yksikseni.

      Poista