Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 8. lokakuuta 2012

Euforiaa

Akupunktion jälkeen Lennu on ollut kuin eri hevonen. Johonkin hävisi se jäykähkö eikä aina niin työhaluinen otus - tilalle tuli tyytyväinen, rento ja innokkaasti liikkuva ratsu. Ero on todella selvä ja erityisen hämmästyttävä, koska lääkärien ja hierojien kommentit ovat olleet "pientä jumia". Jotain pientä tai isompaa on hävinnyt, koska kaikki tuntuu nyt ihan erilaiselta. Erityisesti selän työskentely on muuttunut: nyt Leon venyttää paljon mieluummin eteen - alas ja hakeutuu pyöreämpään muotoon.

Jokaisella ratsastuskerralla on tullut onnistumisia. Hetken ehdin jo kuvitella, että kesällä löytämäni hyvä ohjastuntuma katosi, mutta nyt se löytyi taas. Perjantaina oli todella mielenkiintoinen tunti. Mia oli ollut taas kursseilla, joissa keskityttiin hevosen oikeaoppiseen liikkumiseen. Niinpä mekin saimme tehtäväksi ratsastaa hevosta liioitellun hitaasti, mutta saamaan sen silti aktiiviseksi. Ratsastajan pitäisi tuntea hevosen jalat ja liike, mutta ei puskea eikä hätyyttää mihinkään suuntaan, vaan elää vain liikkeen mukana - ja liikkeen suunta on ylöspäin. Tämä oli hyvää jatkoa aiemminkin tunneilla käytetylle vertaukselle siitä, että hevosen energian tulee olla satulan alla. Näiden ideoiden pohjalta minun oli helppo lähteä rakentamaan pyydettyä ratsastustapaa. Lennu oli ensin vähän hämmästynyt, mutta rentoutui harjoituksen edistyessä. Ratsastajan oli äärimmäisen helppoa keskittyä hidastetussa liikkeessä istuntaansa. Ajatus lapaluiden painosta auttoi ainakin minua pitämään kädet paikallaan ja hyvässä asennossa. Tapahtui myös jotain kummallista: kun ohjeistettiin, että sisäreiden pitää olla hevosta vasten ja sillä täytyy tuntea liike, kääntyi jalkani oikeaan asentoon! Ensimmäistä kertaa ikinä! Minulle on aina ollut käsittämättömän epämukavaa olla väännettynä "oikeaan" ratsastusasentoon, koska jalkani ovat aina luonnostaan kiertyneet jo lonkista auki. Lopputunnilla yhteistyömme oli sellaista, että en tiennyt, pitäisikö nauraa vai itkeä ilosta.



Veikkaan, että viime aikaiseen muutokseen ovat vaikuttaneet sekä hevosen terveyden ja kunnon paraneminen että ratsastajan panostus valvovan silmän alla ratsastamiseen keväisen itsenäisen höntsäilyn asemesta. Minulla on ihan parhaat valmentajat: toinen on saanut ratsukon molemmat osapuolet aktivoitua ja reipastumaan sekä tekemään täysillä joka asian, toinen taas osaa sopivalla tavalla herkistellä ja keskittyä istuntaan ja hienosäätöön. Kahden varsin erilaisen metodin yhdistäminen toimii hämmästyttävän hyvin. Olen löytänyt eri tavalla itseluottamukseni verrattuna siihen surkeaan räpiköijään, joka keväällä ja alkukesästä rypi itsesäälissä ja epätoivossa. Minä olen kehunut edistyksestä hevosta (ja valmentajia!). Valmentajat ovat huomauttaneet, että todellinen syy olisi oikeasti muka siinä, että ratsastajallakin taitaa olla nyt lääkitys kohdillaan. Tottahan se on - pitkään vaivanneisiin terveysongelmiin löytyi syy ja hoito, ja nyt normaali elämäkin alkaa vähitellen sujua, ratsastuksesta puhumattakaan.

 
Näillä eväillä on käyty jo yksissä rataharjoituksissa ja yksissä kisoissa, joista raporttia seuraa erikseen. Nyt tuntuu siltä, että koko maailma on auki! Täältä vielä tullaan.

Ps. Kuvat eivät ole yllämainitulta huippuhyvin menneeltä tunnilta. (Kiitos vielä kuvaajalle!) Niissä näkyy uusi ostos, johon olen tyytyväinen: Ratsastuksen asiantuntijaliikkeiden syksyn tarjoushuopa. Näitä näyttäisi olevan meidän tallilla jo melkein joka toisella. Hinta ja laatu ovat erittäin kohdallaan.

1 kommentti:

  1. Ai miten mahtavaa lukea näin iloisia kuulumisia! Ja valmentajakehuihin on tietysti helppo yhtyä :)

    VastaaPoista