Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 19. helmikuuta 2013

Liha tottelee kuria

Kuntoutus on edennyt siihen vaiheeseen, että nyt meillä jo juostaan. Helmikuun ohjelma koostuu juoksutuksesta ja/tai tarhauksesta normaalissa tarhassa. Olosuhteiden pakosta aloitimme pelkällä juoksutuksella. Hämmästyksekseni jopa ensimmäiset päivät menivät varsin asiallisesti: Leon oli reipas ja innostunut,  mutta ei halunnut suuremmin esitellä mitään kevätjuhlaliikkeitä. Yhtenä päivänä sitten riehaannuttiin vähän enemmän, mutta silloin aktivoija taisi olla ennen kaikkea tallin vanhin ja lihavin koira, joka innostui yhteisestä juoksulenkistä. Molemmilla pari reipasvauhtista kierrosta kentällä kävi kovasti kunnon päälle.

Kun vierailevat orit poistuivat Oripäiville, vapautui Lennullekin oma iso tarha. Sovimme, että se saa ensialkuun oman tarhan, ettei kavereiden kanssa tule riehuttua. Tarhailu isossa rinnetarhassa ja lumihangessa (ja sitä riittää!!!) näyttää tekevän pojalle oikein hyvää. Se on iltaisin ollut selvästi väsyneempi ja juoksuharjoitteita on pitänyt vähän avittaa piiskalla. Välillä juoksu on tosin korvattu myös rennolla iltakävelyllä. Yhdelle kävelykerralle tuli selkään matkustajaksi jopa tallikissa. Harmittelen älyttömästi kameran puuttumista.



Lennu pääsi myös hevososteopaatin käsittelyyn. Hoito oli normaalia kevyempi, ettei sisäelimiä vielä manipuloitaisi. Ilokseni kuulin, että hevosen lihasten vointi on vallan erinomainen: hoidetuista tallin hevosista sillä oli kaikkein vähiten lihaskipuja tai -jumeja. Se ei myöskään kuulemma vaikuttanut maailman huonokuntoisimmalta toipilaalta. Niin helpottavaa! Tämä herätti paljon ajatuksia siitä, miten paljon erilaisista lihasvaivoista taitaa loppujen lopuksi olla ratsastuksen laadusta johtuvia. Leo saa varmasti jatkokäsittelyn töihin palattuaan, jolloin on kiinnnostavaa nähdä tapahtuneet muutokset hyvässä ja pahassa.



Edellisen postauksen kommenttiboksista opin, että jälkiähkyjen riski leikkauksen jälkeen on suuri. Täysin huoletta ei ole selvitty meilläkään. Noin viikko sitten perjantai-iltana Leo oli lievästi ähkyoireinen. Suolistoääniä ei juuri kuulunut, se yritti kovasti makoilla, eikä ruokaa tehnyt mieli. Soitto Viikkiin kannusti hieman seuraamaan tilannetta. Jos vointi ei kohene, olisi tarkkailukäynti välittömästi tarpeellinen. Varmuuden vuoksi nappasimme jo trailerin auton perään, mutta onneksi perusteellinen hankikävelysessio teki tehtävänsä ja iso kakkakasa iskeytyi hankeen kovalla rutinalla ja paukkeella. Sen jälkeen Leon korvien asento olikin jo iloisesti eteenpäin, jalka nousi ja ruoka alkoi kiinnostaa. Tämän jälkeen lisäoireilua ei ole ollut - vielä. (Luonnollisesti tämä tapahtui sinä iltana, kun Herra Ekonoomi oli pitkästä aikaa halunnut lähteä talliseuraksi. Saimme varmaan lopullisesti hullunpaperit ei-hevostelevassa ystäväpiirissä, kun herra raportoi hevosta taluttaessaan puhelimitse muutamalle kaverilleen, että "ei me tullakaan tänä iltana mihinkään pizzalle, kun me ollaan täällä tallilla odottamassa, että meidän heppa kakkaa".)



Silloin, kun Leo oli vielä pienessä sairastarhassaan, tapahtui myös täällä pieni paikallinen lihaskandaali. Kun menin eräänä päivänä hakemaan hevosta ja siivoamaan tarhaa, pysähtyi katseeni ensimmäisenä verijälkiin ja isoon veriseen myttyyn hevoseni vieressä. Tarkempi katselmus myttyyn osoitti, että kyseessä oli jotain veristä, eläinperäistä materiaalia, joka on pikku pakkasessa jo vähän jähmettynyt. Sydämeni pysähtyi - repesikö se haava nyt? Perusteellinen tutkimus osoitti, että hevosesta ei vuoda eikä pursu mitään. Lihamöykyn kokokin alkoi näyttää sellaiselta, että hevonen tuskin pystyisi sitä kokonaisena puristamaan takapuolestaan ulos. Möykkyjä löytyi myös lisää. Osa oli selvästi yritetty haudata tarhan lumeen. Mysteeri alkoi selvitä: lähipellolle oli ilmestynyt paikallisen metsästysseuran teurasjätelava, jossa lähialueen koirat olivat innokkaasti asioineet. Saalista oli ilmeisesti siis tuotu myös kotiin asti ja yritetty piilottaa pahan päivän varalle. Miksi juuri Leon tarhaan, jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Voi olla, että kevään koittaessa pihapiiristä paljastuu enemmänkin mukavia yllätyksiä!

4 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että kaikki on sujunut ilman suurempia konflikteja!

    Tuo osteopaatin huomio on jännä. Sä pääset aloittamaan sitten ihan puhtaalta pöydältä, kun ratsastamaan pääsette! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Alkaa jo vähitellen jännittää, miltä se sitten tuntuukaan... onneksi ei tarvitse odotella enää pitkään.

      Poista
  2. Mahtavaa lukea tällaisia kuulumisia! Toivottavasti toipuminen sujuu vastedeskin yhtä hienosti!

    PS Naurattaa vieläkin tuo miehesi tekstari ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin naurattaa minuakin edelleen - se kommentti tuli niin vilpittömästi suoraan sydämestä!

      Poista