Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Voihan pel ---letti sentään!

Kuusi seitsemästä ei ole huono luku, eihän? Nimittäin kuusi ihan kelpo treeniä tällä viikolla. Valmentajakin palasi kotiin ja tuuppasin heti yksityistunnille näyttämään miten hyviä olemme. Ja sehän menikin  niin, että ei paljon paremmasta väliä. Valmentaja kokeili ensin säädöt kohdilleen ja totesi (huh, onneksi!) että hevonen ei tunnu yhtään hullummalta sitten edellisen kerran. Sitten oli minun vuoroni kokeilla ja voi pojat. Jos minun itse aikaansaatu "hyvä" on saanut ihan uusia merkityksiä viime aikoina, niin hieman enemmän painetta käyttämällä tammanpullukasta näköjään irtoaakin melkoisia sporttivaihteita. Niitä on ollut kiva etsiä ja hetkittäin melkein saavuttaakin omin päin viikon varrella.

Mutta se treeni numero seitsemän! Sanonko minä mitä. Huonointa mahdollista toimintaa, jota on moneen kuukauteen nähty. Sanoisin jopa, että tuskaisimpia kertoja viimeisen vuoden ajalta - selvästi ainakin top 10:ssä huonoimpien ratsastuspäivien sarjassa.

Kessi kakkasi tunnin aikana viisi kertaa. Pieruja, pinkeilyjä ja turpeita kylkiä ei kannata edes mainita. Ei myöskään niitä lukemattomia hetkiä, kun elukka stoppaili ja nosteli häntää saamatta mitään ulos. Niillä hetkillä ei auttanut raippa, pohje, ääniapu eikä mikään muukaan. Nöyryytyksestäni teki täydellisen sen, että olin mukana ryhmätunnilla - ja ryhmässä, jossa minun pitäisi ehkä ollaa osaavimpien joukossa. No näyttikö tämä siltä? Ei todellakaan. Omin päin ratsastaessa olisin epäilemättä antanut sille pieniä kävelytaukoja tai jopa lopettanut kesken. Nyt ei auttanut muuta kuin yrittää selviytyä ilman kolareita ja aiheuttamatta täydellistä kaaosta. Teki mieli vajota häpeästä maan alle, eikä vähiten siksi, että oma pinnanikin alkoi täysin sopimattomalla tavalla kiristyä. Laiha lohtu oli, että parikin treenikaveria kommentoi jälkeenpäin, että Kessi ei normaalisti näytä niin tyytymättömältä. Poikkeava tilanne oli onneksi/valitettavasti muidenkin nähtävissä.

Minkä takia tämä päivä oli erilainen kuin muut? Se oli UOPJP = Uusien Olkipellettien Jälkeinen Päivä.  Kessi kuuluu näiden mukavien, kuivikepellettiään ahmivien hevosten runsaslukuiseen joukkoon. Ymmärtääkseni useita hevosia pelletti "vain" lihottaa. Toisille se aiheuttaa erinäköisiä vatsavaivoja. Kessin vaivat ovat sen tyyppisiä, että seuraavana päivänä se on kertakaikkiaan mahdoton ratsastaa. Tällä kertaa tarjolla taisi olla poikkeuksellisen makoisa pellettierä, ja samaan aikaan olin ollut muutaman päivän ilman salaista vatsanhoitoainettani. Täänviikkoinen nöyryyts on viimeinen niitti olkiseen arkkuuni, ja viimein päätin jossittelun ajan olevan ohi. Asiaan on pakko saada ratkaisu.

Tähän asti on testattu erivahvuisia etikkaliuoksia ja chiliä - tuloksetta. Samoin olen kokeillut erilaisia tapoja pellettien kaivamiseen vanhojen kuivikkeiden sisään. Toistaiseksi tuloksetta. Joitain muita tapoja papanoiden piilottamiseen ja käsittelemiseen päätimme vielä kokeilla. Sitten alkaa olla huumorintaju loppu. Tänäänkin oli karsinaan tullut iso pellettikeko. Kokeilin tällä kertaa kastelua. Auttoi toki hajottamaan pellettien koostumusta, mutta karsina tuntui omaan makuuni turhan kostealta. Pieni vesiliraus ei kuitenkaan auttanut hajottamaan pellettien rakennetta. Huomenna nähdään, oliko tästä(kään) mitään apua.

Tiedän, että en ole tämän asian kanssa yksin. Olen kuullut murskatuista pelleteistä ja toisaalta esimerkiksi hamppukuivikkeesta, joita kumpaakaan hevoset eivät väitetysti syö. Toimivatkohan ne? Tallilla suhtaudutaan lähtökohtaisen positiivisesti siihen, että löydettäisiin tapa estää pellettien syöminen. Toki on ikävää, että kaikki ylimääräinen kuoppien kaivelu tai kuivikkeiden hakeminen naapurikarsinasta on ylimääräistä vaivaa tallintekijälle. Tyypillisesti Kessi ehtii olla 1-2 tuntia boxissaan ennen kuin illalla ehdin tallille - etenkin päivinä, jolloin nyt talviaikaan odotan maneesissa olevien tuntien loppumista mahtuakseni itse tehokkaasti ratsastamaan. Jos päivän pellettitäydennys on jäänyt helposti löydettävään muotoon, on vahinko jo ehtinyt tapahtua ennen kuin pääsen itse kääntämään karsinan uudestaan ympäri. Meillä on fiksut, ajattelevaiset tallityöntekijät, mutta tietenkään en voi olla täysin varma, että tällainen vaivalloinen erikoistoive muistettaisiin joka kerta.

Selvää varmasti on, että koko tallin kuivikkeita ei vaihdeta yhden hevosen takia, mutta minä voisin jopa ostaa omat kuivikkeeni itse, jos siitä olisi apua. Toisaalta, jos on muitakin toimivia tapoja maustaa tai käsitellä pelletit syömäkelvottomiksi, niin nyt olisi varsin sopiva hetki jakaa vertaistukea? Kaikki toteuttamiskelpoiset ideat voidaan ottaa kokeiluun.

28 kommenttia:

  1. Itse toimin näin:

    Tammani pissaa aikalailla keskelle karsinaa, joten kokoan suurimman osan "irtopelletistä" eli siitä hajonneesta muhjusta karsinan keskelle isoksi kasaksi ja jätän reunoille hieman irtonaista tavaraa + patjan. Levitän sivuille ja takaosaan uuden pelletin ja vielä talikolla tasoitan, ettei tule mitään isoa kasaa vaan aika tasaisesti levitetty koko kauneus. Sitten laitan puolen litran limupulloon kuumaa vettä ja tipan tervaa (ihan aitoa tavaraa, esim tallipoika on hyvä), rehvakas ravistus ja kaadan tämän mausteliemen kastelukannuun ja täytän loppuun vedellä. Jos tarvii extramaustetta niin voisihan puolenlitran pullon vaihtaa vaikka puolentoista... Se yksi tervapisara maustaa kyllä aika monta puolen litran pullollista, on todellakin riittoisaa kamaa!

    Noniin, sitten kastelen uudet pelletit ihan kunnolla, potkin vähän päällimmäisiä sivuun että alle jäävätkin kastuvat. Odottelen hetken, nopeasti on nähtävissä turpoamista. Ei nyt kokonaista hajoamista, mutta pelletit imee nopeasti kosteutta. Kun on pieni hajoaminen tapahtunut, käännän talikolla pelletit alle ja reunolle alle jätetyn irtomuhjeen päälle. Sen jälkeen levitän keskelle kasatun irtomuhjukasan tasaisesti koko karsinaan ja tadaa! Tämän lisäksi vien aina karsinaan valmiiksi heinää, tosin olenkin siitä onnellisessa asemassa, että meidän tallilla se on sallittua. Mutta tällä keinolla on kyllä ainakin omalla kohdalla pelletinpopsiminen loppunut, vaatii kylläkin sen, että saa itse olla sen laittamassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, nyt minä ymmärrän, mistä tervasta ne puhuvat, jotka suosittelevat tervaa! Tätä en ole vielä kokeillut. Tuo kasteleminen ja kääntäminen on varmasti myös melko toimivaa - minulla vaan haasteena se, että läheskään aina en ole tallilla tuota tekemässä ennen kuin hevoset tulevat sisään. Mutta tervaa voisin testata joka tapauksessa:)

      Poista
  2. Ei niitä pellettejä pysty hevoselta kätkemään. Omani söi ja etsi ne ihan mistä tahansa karsinasta, vaikka kuinka oli mukamas hyvin ne sinne kätkenyt ja vähän kostuttanut. Aloin jossain vaiheessa ihmettelemään kun hevonen on niin turpean näköinen vatsasta ja omasta mielestäni ei olisi pitänyt lihota. Tässä vaiheessa luulin kätkeneeni pelletit karsinaan hyvin. Höpönlöpön, jäin yksi ilta/yö seuraamaan ja siellähän se veteli pitkin karsinaa uusien pellettien perässä. Nam! Seuraanava päivänä kärräsin pelletit mäkeen ja vaihdoin karsinaan turpeen. Tadaa, viikossa hevosen käytös ja koko olemus muuttui, kun pääsi pellettipöhnästä ja -kivuista eroon!! Harmitti etten ollut tajunnut aiemmin. Tallinpitäjä ei halunnut jatkossa turvetta, joten kokeilin ostaa yhden säkin puupellettiä. Työnsin karsinaan ämpärillisen puupellettiä ja jäin seuraamaan mitä tapahtuu... Hevonen oikein riemastui pötköt nähdessään, mutta puupellettipä ei ollut hyvää! Se sylki ne kauhuissaan pois eikä maistanut enää uusiksi. Jatkossa hevoselleni sitten ostettiin puupellettiä eikä olkipellettiä. Kantsii teidänkin kokeilla puupelletti tai jos se ei jostain syystä käy niin turve tai kutteri. Älä anna tuossa asiassa periksi, hevosesi on kipeä olkipelletin ahmimisesta aivan jatkuvasti eikä sellaista voi kerta kaikkiaan jatkaa. Riskit ähkyyn ja muihin ongelmiin ovat TODELLA ISOT. Hevosen terveydellä ei pidä pelleillä, eli ota nyt tuo asia sydänasiaksesi. Ei kukaan tallinpitäjään halua hevosta tapattaa tai pitää huonovointisena, jos siis yhtään tervejärkinen tapaus on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin elukka on melkoisen taitava kaivelija, ja pystyy etsimään paikasta kuin paikasta mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Tai jotain, mitä se sellaiseksi luulee... Turpeeseen tai kutteriin vaihto ei varmaan meilläkään onnistu, mutta puupellettejä en muistanutkaan. Iso asia tämä on ja meidän tallinpitäjä on kyllä ehdottoman tervejärkinen ja hevosen puolella kaikissa asioissa!

      Poista
  3. Kastelu auttaa - parhaimmillaan se vaan pitäisi tehdä saunaterva + vesi yhdistelmällä ja antaa pellettien hajota jossain erillisessä saavissa tms päivän ajan, jossa seosta voi hämmennellä ja varmistaa niiden murskautuvan. Silti sieltä joukosta lötyy vielä ihania herkkupellettejä, joita Ruuna ainakin vetelee tabascoista piittaamatta. Mutta ei tuota murskattua, olen nyt aivan totaalisesti faniutunut siihen! Meillä oli ensimmäisen murskatun erän jälkeen yksi välitauko ja kuivutus peruspelletillä; tuloksena 8 kakat ratsastuksen aikana ja hevonen, joka vaikutti pallokalalle kun sen päällä istui. Ei hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallokala on kyllä aika kuvaava nimi sille ilmiölle, miltä se tuntuu! Pallokalalla en tosin ole koskaan ratsastanut, mutta voisin kuvitella sen tuntuvan samalta... Meillä olikin tuosta murskatusta pelletistä puhetta, se voisi toimia. Saatan ´hyvinkin hommata sitä kokeilusäkin!

      Poista
  4. Osta puupellettejä, käyttö hyvin samantapaista (=ei lisätyötä tallityöntekijälle) mutta hevoset eivät samalla tavalla syö. Minullakin on puolentoistatonnin lasku Viikistä kun hevonen söi uudella tallilla ekana yönä itsensä olkipelletistä ähkyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, otan osaa! Ihmettelen itsekin, miten on mahdollista, että meille ei ole ähkyä vielä tullut. Puupellettiin pitää tutustua tarkemmin.

      Poista
  5. Muista varmistaa tallinpitäjältä mitä kuiviketta lantalaan saa laittaa, kaikki eivät huoli puupohjaista kuiviketta pelloille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ilman muuta vaihto pitää keskustella tallinpitäjän kanssa - jo pelkästään senkin takia, että karsinan siivous ja kuivikkeen täydennys kuuluu kuitenkin tallityöntekijälle, ja erityisjärjestelyistä tulee tietysti aina ylimääräistä vaivaa!

      Poista
  6. Ma kylla vaihtaisin kuivikkeita. Taalla Belgiassa olkikuivitus on hyvin tavallinen eli oljet olkina. Mutta ne eivat kaikille hevosille sopi. Ex tammani melkein joutui ahkyleikkaukseen kun oljet tukkivat suolen. Ei mikaan naurun asia muutan. Kylla suosittelisin valttamaan riskeja nyt kun menee paremin vatsan kanssa ettei tule takapakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä Suomessa niin vain kuiviketta vaihdeta...meillä vahditaan haukanlailla, että lantalaan menee juuri oikeaa tavaraa ja se oikeaa kautta sieltä hävitetään. Harva tallinomistaja pystyisi edes halutessaan järjestämään kahta erillistä lantalaa :(

      Poista
    2. Totta, vaihtaminen voi olla vaikeaa ja riippuu paljolti siitä, mihin se lanta lopulta menee. Meillä käsittääkseni naapurin pelloille? Olkea on meillä ollut lähinnä varsovien tammojen kuivikkeena ja sen verran innolla syöksyi Kessi jo olkipaalienkin kimppuun niitä nähdessään, että ei ehkä sitä kuitenkaan...

      Poista
    3. No meidan talli taalla Belgiassa ei ehka ole taydellinen mutta kuivikkeet saa valita : oljet (joista joutuu maksamaan ekstraa), sahanpurut (edelleen maksaa ekstraa koska pitaa havittaa erikseen) ja 'flax straw' on normijuttu en tieda mita tuo on suomeksi. Olkia tietysti heppa voi syoda joten niissa on jonkin verran ainakin kuitua joskaan ei kovin paljon ravintoa. Sikali mikali oljet eivat juutu hevosen mahaan koska mullakin on kerran kaynyt nain...

      Poista
  7. Lisätäänkö teillä pellettiä joka päivä?

    Minun ymmärrykseni mukaan pellettiä lisätään kerran viikossa eikä koskaan ympäri karsinaa, vaan oven suuhun. Jos sitä lisätään ympäriinsä, se ei mitä todennäköisimmin tallaanu ja sitten sitä kannetaan hajoamattomana lantalaan, mikä taas on melkoista hyvän kuivikkeen hukkaamista (tämä siksi, että ei niitä erkkikään jokaista hajoamatonta talikosta nypi pois). Tällä tavoin toimittuna yksikään ei ole syönyt pellettiä. TOki myös muu syötävä (aka heinä) auttaa pelletinpopsijaa.

    LÄhinnä tulisi mieleen, että nyt jos joku söisi, sille lisättäisiin kuivaa hajonnutta kuiviketta jonkun toisen hevosen karsinasta. Puupellettiäkin saa. Se ei yleensä maistu kuten olki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä lisääminen tapahtuu noin kerran viikossa tai tarpeen mukaan. En ole tarkalleen seurannut, kuinka usein täydennystä tulee, mutta esim. tällä viikolla uutta pellettiä oli tullut kaksi kertaa.

      Epäilen, että Kessi söisi heti kasasta, riippumatta siitä, onko kasa oven edessä vai jossain muualla. Heinä tai muu syötävä on tietysti hyvä niin kauan kuin sitä riittää, mutta toistaiseksi sellaisia heinämääriä ei ole löytynyt, jotka ahmatilla riittäisivät aamuun asti.

      Minunkin mielestä hajonneen kuivikkeen siirtäminen voisi olla fiksua. Joku sitäkin kommentoi, että karsina näyttäisi sen jälkeen muka ikävän tummalta, mutta tässä asiassa ei kyllä värillä ole väliä... Ja onko joku sitä paitsi nähnyt vaaleaa turvetta? ;)

      Poista
    2. Meillä ollut olkipelletti käytössä siitä saakka, kun alettiin omaa tallia pitää reilu neljä vuotta sitten. Ja valitettavasti minunkin hevoseni syö pellettiä enkä ole keksinyt kuin hidasteita sen estämiseksi. Nyt teen niin, että laitan pelletit kerran viikossa siihen keskelle, jossa hevoseni enimmäkseen pyörii ja siihen päälle sitten hajonneet pelletit eli sen ns. matriisin. Ja sitten laitan sinä päivänä (aina sunnuntai) heinät verkkoon, jotta Moksu olisi syssesatt niiden kanssa. Ei se ihan toimi, mutta hidastaa sitä vähän.

      Nyt kyllä kokeilen tota tervavesijuttua. Ja myös tota, että laitan johonkin turpomaan lauantaina pelletit. Meillä ne, joilla on kaksi hevosta tekevät juuri niin, että siirtävät toiselta ei-syövältä ja hyvin hajottavalta hevoselta hajonnutta pellettiä suursyömäreille. Mutta sitä ei voi tehdä yhden hevosen omistajana. Ehkä pitäisi itse rikkoa pelletti vaikka olohuoneen lattialla :) Ennen vanhaanhan se oli hienon paikan merkki, kun oli sahajauhoa lattialla. Josko moderni versio siitä olis pelletti? Hihii.

      Poista
    3. Meillä ollut olkipelletti käytössä siitä saakka, kun alettiin omaa tallia pitää reilu neljä vuotta sitten. Ja valitettavasti minunkin hevoseni syö pellettiä enkä ole keksinyt kuin hidasteita sen estämiseksi. Nyt teen niin, että laitan pelletit kerran viikossa siihen keskelle, jossa hevoseni enimmäkseen pyörii ja siihen päälle sitten hajonneet pelletit eli sen ns. matriisin. Ja sitten laitan sinä päivänä (aina sunnuntai) heinät verkkoon, jotta Moksu olisi syssesatt niiden kanssa. Ei se ihan toimi, mutta hidastaa sitä vähän.

      Nyt kyllä kokeilen tota tervavesijuttua. Ja myös tota, että laitan johonkin turpomaan lauantaina pelletit. Meillä ne, joilla on kaksi hevosta tekevät juuri niin, että siirtävät toiselta ei-syövältä ja hyvin hajottavalta hevoselta hajonnutta pellettiä suursyömäreille. Mutta sitä ei voi tehdä yhden hevosen omistajana. Ehkä pitäisi itse rikkoa pelletti vaikka olohuoneen lattialla :) Ennen vanhaanhan se oli hienon paikan merkki, kun oli sahajauhoa lattialla. Josko moderni versio siitä olis pelletti? Hihii.

      Poista
    4. Jonna, suunnittelin kesällä pellettien siirtämistä ikeakassiin ja autolla tapahtuvaa murskaamista... Mutta kun teillä on itsehoitosysteemi, niin suosittelen todella tutustumaan tuohon murskattuun versioon. Murskatun voi sekoittaa karsinan muuhun kuivikkeeseen niin hyvin, että jos siellä yhtään on niitä pollen omia tuotoksia, menee syömisestä todellakin maku :)

      Meillä lisätään teoriassa kaksi kertaa viikossa, suursyömäreille useammin; isot apajat houkuttavat, pienempiä määriä saa jemmattua.

      Poista
    5. Mahtava idea: ikeakassi ja auto :) Onko murskattu pelletti samanhintaista? Onko kokemusta? Meillä pyritään tietenkin pitämään kustannukset mahdollisimman alhaisina. Ja kun ei tuo pelletin syöminen ole kaikilla ongelma en usko, että murskatun ostaminen herättää innostusta, varsinkin, jos se on kalliimpaa. Lisäksi, viekö murskattu pelletti enemmän tilaa? Vai saavatko sen pakattua jotenkin tosi tiiviisti? Meillä on myös säilytystilasta puutetta.

      Poista
    6. Hah, tässä olisi uutta ideaa siihen vanhaan Ikean mainokseen jossa esiteltiin erilaisia käyttötapoja kassille. Tässä reippaita ylitunteja toimistolla istuneena tulee äkkiä mieleen yksi jos toinenkin tavara tai ihminen, joka joutaisi ikeakassissa moiseen käsittelyyn :D

      Poista
    7. Tämmöisen linkin löysin:

      http://www.biohansa.ee/products/crushed-pellets-2/

      179€ 1000kg ei kuullostaa kovin pahalle kilohinnalle?

      Poista
    8. Ei paha hinta, ja taitaa olla kovin lähellä sen tavallisenkin pelletin hintaa!

      Poista
  8. Meillä vaihdettiin vähän aikaa sitten pelletti turve-puruseokseen. Hevoset varmaan ihmettelivät että mikä pihiys on nyt iskenyt, kun ennen on ollut iltaherkkua karsinan lattia pullollaan.:) Vähemmän pöhöttyneeltä näyttää hepat ja toinen on laihtunut melkein 100kg mitan mukaan, tosin ollaan rajoiteltu myös heinää kun oli liian lihava tosissaan.

    VastaaPoista
  9. http://koona-paivakirja.blogspot.fi/2015/02/tallimestarin-tyopaiva.html

    VastaaPoista
  10. Minusta on varsin typerää, että on olemassa kuivike, joka pitää ensin kastella ihmeaineilla että sitä voi ylipäätään käyttää ja että kuivikkeen lisäys (normaali lähes päivittäinen, ainakin viikottainen toimenpide) vaatii noin paljon vaivaa. Jos se ei sovi, niin se ei sovi, ja pitää olla vaihtoehto. Itse ostaisin vaikka sen hamppukuivikkeen, ja sanoisin, että lisään itse sitä karsinaan jolloin työntekijälle jää vain siivoaminen Kessin karsinan osalta. Hamppu on yhtä nopea maatumaan kuin olkipelletti.

    VastaaPoista
  11. "Ihmeaine", jolla kastellaan, on vesi;) Mutta kiitos kommentista, oikein hyvä ratkaisuehdotus! Myöhemmissä teksteissä olen jo kertonutkin, että asia saatiin onneksi ratkaistua ihan helpolla tavalla. Tallityöntekijä lisää siis Kessille naapurin siististi polkemaa pellettiä, eikä tästä ole aiheutunut mitään isompaa vaivaa. Jos tämä ei olisi muuten käynyt, niin epäilemättä oman kuivikkeen ostaminen olisi ollut tallin puolesta mahdollista. Meillä ollaan onneksi joustavia ja tallinomistaja ajattelee asioita hevosen hyvinvoinnin näkökulmasta.

    VastaaPoista