(Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Valitettavasti tämä teksti ei taida vastata ht.netissä linkitetyn topicin kuvausta "hauska aikuisen hevosblogi", mutta ehkä tämä silti kiinnostaa?)
Tarhassa makaava Leon vietiin tosiaan emännän nimipäivän kunniaksi 25.11. "isoa kovaa" sairaalaan, koska se oli todella kipeä eivätkä jalat kantaneet. Kaikki vaikutti hyvältä ensitarkastuksessa kuljetuksen jälkeen ja ajattelin jo, että tarkkailuun jäänti yön ajaksi on hätävarjelun liioittelua. Aamulla tuli kuitenkin kiireinen passitus leikkaukseen.
Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Ilmeisesti en. Lääkäreiltä saatujen tietojen mukaan paksusuolen kiertymän syntymekanismia ja syitä ei tiedetä. On mahdollista, että joillain hevosilla on synnynnäinen taipumus suolenkiertymiin ja samalla usein niiden uusiutumiseen. Kuitenkin tilanne syntyy äkkiä. Kyselin erityisesti, olisiko piehtarointi aamulla karsinassa (se, josta olin niin vihainen) voinut aiheuttaa kiertymän. Kuulemma ei - oireet olisivat alkaneet lähes välittömästi, eli olisin sen huomannut. Todennäköisesti tarhassa on siis tapahtunut jotain, mikä jää ikuisesti mysteeriksi.
Minua jää silti vaivaamaan edellisen viikon tapahtumat. Edellisenä lauantaina olimme kisoissa, jotka menivät ihan penkin alle. Verkkaanpääsyä odotellessa Lennu säikähti jotain pellolla näkemäänsä peuraa, jänistä tai sapelihammastiikeriä ja otti rajuimman äkkilähdön ikinä. Sen lisäksi, että suoritus oli pinkeä ja jännittynyt, hävisi oikea laukka lähes kokonaan. Laukannosto oli vastenmielistä ja laukka - sen verran kun sitä pätkittäin irtosi - oli jäykkää ja töpöttävää. Sama meno jatkui kotona. Hieroin, tutkin ja kylmäsin jalkoja sekä hieroin kylkien ja selän yleisiä ongelmakohtia päivittäin vailla tuloksia. Leon kyljet olivat todella kovat ratsastaessa ja muutenkin. Sairaalaanlähtöaamuna pukittelut oikeassa laukassa olivat jo aika huimia, ja pyysinkin Mian katsomaan tunnin jälkeen, olisiko nähtävillä jotain erikoista. Kuulemma maasta käsin liike ei näyttänyt pahalta verrattuna aiempiin ongelmahetkiin. Myös Mia oli silti vakuuttunut, että jotain on varmasti vialla, jos tunnen eron selvästi. Mietityttää, olisiko Nurmijärven reissulla voinut tulla jo jotain vatsavaivoja tai vaihtoehtoisesti lihasrevähtymä, joka ärtyessään houkutteli piehtaroimaan kohtalokkain seurauksin. Kuka tietää.
Leikkaushoitoa pohtivien on varmaan hyvä tietää, että se ei ole halpaa huvia. Pohjolan laajemman hevosvakuutuksen maksimikorvaus hoitokuluista on vuodessa 3.400 euroa. Leikkaus ja siihen liittyvä tavanomainen jälkitarkkailu sairaalassa menee aika lähelle tätä summaa. Sen jälkeen saatu bakteeritulehdus ja kuume puolentoista viikon klinikkahoitoineen yli tuplasi laskun. Karkeasti ottaen voi siis sanoa, että vaakakupissa on punnittavana uuden ns. hyvän harrastehevosen tai aluetasolle kykenevän kilpurin osto tai oman rakkaan elukan pelastaminen ja pitkäaikainen kuntoutus. Olin kuvitellut olevani inhorealisti, mutta tilanteen ollessa päällä rakkaus hevoseen voitti yllättävän vahvasti. Minun tilannearviooni tosin vaikutti olennaisesti, että leikkaukseen ryhdyttäessä ei toivoa juuri annettu ja silloin puhuttiin lähinnä vakuutusyhtiön edellyttämästä leikkauksesta eutanasiatarpeen toteamiseksi ja henkivakuutuskorvauksen saamiseksi. Kun leikkauksesta oli selvitty ja bakteeritulehdus iski, olisin ehkä arvioinut kulujen tarpeellisuutta toisin. Silloinkin minun olisi ollut vaikea perustella itselleni "turhaa" eutanasiaa vain syntyneiden kustannusten takia. Haluan kuitenkin tuoda nämä asiat esille, koska niistä on toivottavasti jollekin toiselle hyötyä.
.jpg)
Kuntoutusjakso kestää vielä maaliskuulle, ja sittenkin töihin palataan varmaan aika kevyesti. En ole uhrannut ajatustakaan kesän kilpailukalenterille, leireille tai muillekaan suunnitelmille. Kaikki on pakko ottaa päivä kerrallan. Viikin klinikan seinällä oli rohkaisevia tutkimustuloksia ähkyleikkauksista: vahva enemmistö leikatuista toipuu vähintään samaan kuntoon ja suoritustasolle kuin ennen leikkausta. Oma talliparlamentti on ollut myös sitä mieltä, että Leon toipuminen vaikuttaa erittäin lupaavalta. Mahdollisesti varttunut hevonen, joka jo osaa "kaiken", palaa entiselle suoritustasolle nuorta paremmin. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että vanhenevan hevosen kanssa kaikki on mahdollista...
Ohessa kopioituna koko leikkauskertomus:
" HISTORIA:
TUTKIMUKSET JA
TOIMENPITEET SAIRAALASSA:
Sairaalaan tullessa
hevonen oli pirteä. Se ei vaikuttanut kivuliaalta, eikä sen vatsaontelo ollut
laajentunut. Sydän- ja hengitysäänet olivat normaalit. Suolistoääniä kuului ja
lämpötila oli normaali.
Hevoselle annettiin 12ml
Flunixinia suoneen.
Sunnuntai-maanantai välisenä
yönä letkutuksen jälkeen hevonen kipeytyi ja sille jouduttiin antamaan
kipuinfuusiota. Hevonen kipeytyi aamuyöstä uudestaan. Rektaalisesti paksusuoli
ja ummetusmassa eivät olleet enää tunnettavissa. Umpisuoli oli kaasuntäyteinen.
Ultraäänitutkimuksessa nähtiin ohutsuolenmutkia. Vatsaontelopunktaatti oli
normaali. Paksusuolen seinämä näytti ödemaattiselta ja joitakin epänormaaleja
rakenteita oli nähtävissä. Hevoselta tuli 3-4 litraa pahanhajuista refluksia.
Leikkauksessa todettiin
oikean dorsaalikoolonin asennonmuutos myötäpäivään (right dorsal colon
displacement, RDD) sekä ummetusmassa paksusuolen pallean lähellä olevassa
osassa ja dorsaalikoolonissa. Suoleen tehtiin viilto (enterotomia), josta paksusuoli
tyhjennettiin mahdollisimman paljon. Asennonmuutos korjattiin. Paksusuolen seinämässä
oli huomattava määrä ödeemiä.
Leikkauksen jälkeen
jatkettiin antibioottia, kipulääkityksiä ja nesteytystä. Hevonen sai ensimmäisen
vuorokauden ajan myös suolen motiliteettia lisäävää lidokaiinitippaa. Hevosen
proteiiniarvoa seurattiin verinäytteiden avulla. Proteiiniarvo laski ensimmäisen
yön aikana hieman, joten hevonen sai veren osmoottisen paineen ylläpitämiseksi
kolloidia suoneen. Seuraavana aamuna hevosen vointi hyvä ja se ulosti.
Nesteytys lopetettiin ja hevosta alettiin vähitellen takaisinruokkia.
Hevosen suun limakalvoilla
on pieniä punaisia pistemäisiä nystyröitä, jotka ilmaantuivat 12.12. Mikäli ne eivät
häviä kahden viikon kuluessa, limakalvolta kannattaa ottaa koepala.
HOITO-OHJE:
Kotona hevosen lämpöä on hyvä
tarkkailla ainakin kerran päivässä. Mikäli lämpö nousee yli 38.5 C tai
toistuvasti yli 38.3 asteen, ottakaa uudestaan yhteyttä hevossairaalaan / omaan
eläinlääkäriin tilanteen arvioimiseksi.
Tietyt hevosten hoidossa käytetyt
lääkkeet kuten nukutuksessa käytettavät dobutamiini ja diatsempami, antibiooteista
gentamysiini ja metronidatsoli, aiheuttavat hevoselle joko elinikäisen teuraskiellon
tai 6 kk varoajan. Pyydämme teitä ystävällisesti tarvittaessa ottamaan yhteyttä
klinikalle merkinnän saamiseksi tai ilmoittamaan Hippokseen että hevosta ei saa
teurastaa elintarvikkeeksi.
Olen kiitellyt toki jo henkilökohtaisesti, mutta tätäkin kautta haluan välittää todella lämpimät kiitokset Viikin klinikan koko henkilokunnalle ammattitaitoisesta ja hyvästä hoidosta! Koko sairaalajakson ajan minulla oli tunne, että Leo Leijona on parhaissa mahdollisissa käsissä.
Huhhuh, on noissa jälkikomplikaatioissa varmaan ollut jännitettävää! :( Vaikka leikkauksen jälkeen meille annettiinkin todella varauksellinen ennuste, niin toipumisprosessi oli onneksi "oppikirjamukainen" heti leikkauksesta lähtien, mikä rauhoitti hieman omaa pääkoppaa, vaikka tietysti pahinta pelkäsi koko ajan. Ei kyllä käy kateeksi teidän tilannetta, onneksi nyt tila taitaa olla vakaa ja heppa kivuton? :)
VastaaPoistaNyt voisin muuten antaa lupaamani vinkin: uskon, että meillä enterotomiasta huolimatta haavat lähtivät paranemaan hyvin ja hevosen yleiskunto pysyi koko ajan erinomaisena, koska vahtasin koko ajan hulluna mahan limakalvojen kuntoa ja yritin pitää mahan ja suolen pH:n mahdollisimman neutraalina. Leikkaus kipuineen, paastoineen ja sairaala-aikoineenhan on mahahaavalle oikea herkkupaikka iskeä, ja suolen happamoituminen varmasti hidastaa ja huonontaa paranemisprosessia. Meillä haavan kuntoa ja ultrassa näkyviä umpeutumisia kehuttiin joka ultrassa hyviksi, vaikka heppa kehittikin sen mystisen allergian sulavia tikkejä kohtaan...
Meillehän tuli vielä kaksi jälkiähkyä, mutta niiden syntymekanismi oli mielestäni sama kuin leikkauksen vaatineen ähkyn, eivätkä ne mielestäni johtuneet suoraan leikkauksesta.
Mutta ei voi muuta sanoa, kuin tsemppiä!!
Kiitokset! Nyt tosiaan tilanne on vakaa ja hevonen kivuton. Tänään kävi osteopaatti ja hänkin oli sitä mieltä, että sekä yleiskunnon että lihaskunnon puolesta toipilasaika on mennyt oikein esimerkillisesti.
PoistaMutta apua, jotenkin tuo jälkiähkyjen mahdollisuus on jäänyt minulta kokonaan miettimättä! Uskallankohan koskaan enää antaa sille muuta ruokaa kuin heinää, ettei vaan maha reagoisi mihinkään...
Muutaman tapauksen tiedän, joissa hevoselle tuli uudelleen suolen kiertymän leikkauksen jälkeen. Huonoimmat odotusarvot ovat käsittääkseni niissä leikkauksissa, joissa suolta joudutaan poistamaan, kun hevosen ruuansulatus heikkenee ja uusien ähkyjen riski nousee. Teillä toivottavasti kaikki menee hyvin, jos suoli vain tyhjennettiin viillolla, eikä siitä poistettu mitään. Tsemppiä jatkoon! Kamala paikka tuo on, oman hepan kanssa käytiin myös lähellä ähkyleikkausta - päätin ettei leikata ja 5min päätöksen jälkeen hevosen suoli tyhjeni letkutuksen jälkeen... Toivottavasti teilläkin on suojelusenkelit matkassa!
VastaaPoistaMun vuonis leikattiin 13.12.2011. Aiemmin iltapäivällä käytiin maastolenkillä. Oli syönyt päiväheinät. Sitten alkanut rajusti piehtaroimaan. Tilanne huononi äkisti. Taluttaessa kaatu suorilta jaloilta kipukohtauksen aikana. Eläinlääkärin kipupiikin jälkeen alkoi matka klinikalle Hyvinkäälle. Onneks asutaan lähellä.
VastaaPoistaTilanne klinikalla ensin vaikutti, ettei leikkausta tarvita, mutta ehdittyäni kotiin tuli soitto, että ei vastaa kivunlievitykseen, joten menee leikkauspöydälle. Megalomaaninen ummetusmassa poistettiin ja asennonmuutos korjattiin. Kerännyt ummetusmassan taakse kaasua. Ei tarvinnut poistaa suolta.
Leikkaus meni hyvin, mutta alkoi seuraavina päivinä vuotaa verta takapäästä ja suoli ei toiminut kunnolla. Alettiin ehdottaa verensiirtoa. Siinä kohtaa sain vakuutusyhtiöltä päätöksen, ettei tarvitse enää jatkaa ja henkivakuutusrahat maksetaan. Olin jo lähdössä hyvästelemään poniani, mutta eläinlääkäri ehdotti odottamaan vielä seuraavaan päivään. Näin tehtiin ja seuraavana päivänä veriarvot alkoi korjaantumaan ja vuoto lakkasi. Huh!
Mutta sitten tuli tieto, että haava on tulehtunut ja eritti koko matkalta. Poni pääsi kuiten kotiin puolentoista viikon jälkeen. Haava ammotti auki koko matkalta ja tikit ei pitäny haavaa kiinni. Ajattelin, että tästä ei hyvä tule. Mutta sinnikkäästi nypin pois purut (puru tässä tapauksessa parempi kuin turve) haavasta ja suihkuttelin (betadinevesi suihkupullossa) haavaa kaksi kertaa päivässä. Kävelytin ohjeiden mukaan ja hevonen karsinalevossa.
Tikkien poiston aikaan haava oli vielä 20cm matkalta auki, mutta koska tikit ammotti myös auki, niin ne poistettiin. Pelkäsin, että haava repsahtaa auki. Niin ei onneksi käynyt. Sinnikäs haavahoito jatkui ja 1kk kontrollin kohdalla haava enää 6cm auki. Tyrää ei ollut havaittavissa. Liikutusohjeet haavan vuoksi eteni hieman hitaammin. Tarhaan kyllä laitoin hevosen, kun totesin ettei siellä riekkunut.
Pikkuhiljaa haava meni umpeen ja liikutusta sai lisätä ensin juoksuttamalla ravia muistaakseni 5min suuntaansa. Sitten 23.2. pääsin ratsaille ja siitä se sitten lähti etiäpäin maltillisesti.
Seuraavana kesänä poni osallistui jo estekisoihin 60-70cm luokissa ja vuonohevosmestaruuksiin syksyllä. Tänä vuonna on tehty paluu valjakkokentille. Poni voi hyvin ja olen ikuisesti kiitollinen, että tein leikkauspäätöksen! Yksi joku ähkyntapainen oli tänä talvena, mutta meni ohi kotihoidolla. Poni on palannut tasollensa ja kehittynyt eteenpäin, vaikka 6-vuotiskausi meni kuntoutuksessa. Prosessissa merkittävä tekijä oli ponin rauhallisuus ja järkevyys, jotta kesti henkisen taakan, jota maltillinen kuntoutus vaati.
Tsemppiä teillekin!
Kiitos Annika! On ollut lohdullista lukea kannustavia kokemuksia muilta.
PoistaParaniko sun hevonen leikkauksesta täysin, tai onko ähky uusiutunut? Mun hevonen leikattiin myös muutama päivä sitten ja huolestuttaa paraneminen tietysti, tai että palautuuko se koskaan siitä..
VastaaPoistaHei Nina,
Poistakyllä ja ei. Jos luit blogia eteenpäin, niin Leo toipui kyllä leikkauksesta, mutta päädyttiin lopulta lopettamaan noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen seuraavan rajun ähkyn tullessa. Silloin ainoa vaihtoehto oli suunnilleen uusi leikkaus, jonka arvioin liian rankaksi hevoselle. Ruumiinavauksessa selvisi sitten, että toinen munuainen oli suunnilleen kuoliossa. En saanut täyttä varmuutta, oliko se ähkyjen syy, mutta ymmärsin patologin lausunnon perusteella, että munuaisvika olisi joka tapauksessa johtanut kuolemaan varsin pian, ilman ähkyäkin.
Mutta tosiaan ennen tätä onnetonta käännettä Leo oli toipunut hyvin ja palautunut normaaliin treeniin, ja oli oikein onnellinen ja tyytyväinen hevonen! Toivotan sydämestäni teille onnea ja toipumista. Enemmistö näistä leikatuista hevosista kuitenkin käsittääkseni toipuu oikein mainiosti ja pystyy palaamaan entiseen käyttöönsä.