Kevyesti harmittaa

Nyt harmittaa ja surettaa tosi paljon. Olen hukannut istuntani, tai sen vähän, mitä se on koskaan ollutkaan. Sen tilalle ratsastuksesta on tullut rumaa repimistä, puristamista ja peppu pitkälle istumista. Voisin selitellä - nokunselkäonkipeäeikätämäsilleentoimijaonkuitenkinerilainenhevonenjaettetevoitietäämiltämustatuntuu - mutta parempi on vain ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta, että istuntatunneille olisi tarvetta - ja paljon. Heti. Tekisi mieli perua viikonlopun kisailmot ja velloa surkeudessa, mutta se olisi periksiantamista. Ja valmentajakin kielsi enää käyttämästä sanoja "en pysty" ja "en osaa" kun ne eivät muka kuulemma pidä paikkaansa. Siis mennään ja yritetään, tehdään hyvin mitä pystytään ja loput sinne päin. Mutta istunta on pakko saada kuntoon, keinolla millä hyvänsä! Paluu perusasioihin tapahtuu heti ensi viikolla.

Tämä jotenkin summaa viime päivien tunnelmat. Hevonenkin näyttää vähän liikaa Kessiltä...