Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 9. syyskuuta 2013

Laakso x 2

Viikonloppuna päätin hinautua silti Laaksolle kisaamaan heikoista lähtökohdista huolimatta. Järkeilin, että rutiinia ei tule kuin osallistumalla. Jos joka kerta jätän väliin jonkun huonon fiiliksen takia, ei sitä rutiinia koskaan tulekaan.

Upea viikonloppu, aurinkoinen sää, rento tunnelma, paljon tuttuja ja ihana kisahoitaja auttamassa lauantaina! Kessi oli oikein viimeisen päälle tiptop kaviot lakattuna ja letit ojennuksessa. Aamulla minua jännitti aika paljon, mutta kun pääsin tallille ja kävimme Kessin kanssa rauhallisella maastokävelyllä ja verkkailimme kevyesti kentällä, rentouduin ja pääsin hyvään tunnelmaan kiinni. Enää lastauskaan ei ollut ohjelmanumero vaan Kessi käveli päättäväisesti koppiin.

Päivän parasta antia oli nähdä, miten rennosti ja tyytyväisesti Kessi suhtautui Laakson kenttään ja "isompien kisojen" tunnelmaan! Olimme tosin liikenteessä vasta illasta, jolloin suurin osa ruuhkasta ja hulinasta oli jo hiljennyt. Silti ei ollut puhettakaan siitä, että Kessi olisi jännittänyt tai ihmetellyt ympäristöä.

Totesin hoitajalleni jo mennessä, että selkäni on niin kipeä, että verkka on pakko ottaa rauhallisesti. Keskityn pitämään Kessin rentona ja kohdistan voimat suoritukseen radalla. Verkka sujuikin varsin rennosti ja rauhallisesti, tosin kävelimme pitkiä pätkiä ratsastajan säästämiseksi.

Viis kisoista, kun kotiintullessa pääsee syömään! Vähänks mulla on hienot letit! Tiina teki.

Ohjelmana oli Helppo B:3, jo ennenkin mainittu inhokki. Ja tosiaan pitää nyt todeta, että tämä oli meidän ensimmäinen aluestarttimme - ja kolmas kerta ulkopuolisissa kisoissa Kessin kanssa! Olin pikkuisen pettynyt, kun tuomari vihelsi meille lähtömerkin lähes heti, kun olimme ehtineet aitojen sisäpuolelle. Moni aikaisempi suorittaja oli ehtinyt kiertää rataa enemmän, mutta tuomarin kannalta valinta on varsin oikeutettu, koska olimme kuitenkin piiiiitkän päivän toiseksiviimeinen lähtijä. Yllättäen tuomariautot ja radan vieressä olleet tavarat olivatkin vähän tarkkailun tarpeessa, ja alku oli vähän kiemurtelevaa, joten päätin pitää tempon vähän hillitympänä kuin olisi muuten ollut tarkoitus. Kiemurtelu jatkui alkuvolteilla kunnes metvurstin esiaste.... minun suloinen hevoseni suoritti neliraajajarrutuksen ja alkoi vääntää valtaisaa kakkaa suoraan E-tuomarin eteen! Silloin meni jo ratsastajallakin pasmat sekaisin, ja potkaisin hevosen takaisin liikkeeseen oikein ponityttötyyliin. Järkytykseni alkoi haihtua vasta nelikaarisen kiemurauran loppupäässä, mistä lähtien aloin jo ratsastaa enemmän. Loppuohjelmasta menikin kohtuullisen mukavasti, käyntiohjelmaan ja lopputervehdykseen olin itse tyytyväinen, ja samaa sanoivat kaverit.

Radan jälkeen harmitti oma huolimattomuus ja mokat, jotka kakkaa lukuunottamatta pistän ihan omaan piikkiini. Prosentteja tuli 56,59. Ei todellakaan ratsastusurheilun historiaa, mutta meidän vähäisellä yhteisellä kokemuksella ja ensimmäiseksi aluestartiksi Etelä-Suomen alueella ei ehkä kuitenkaan luokattoman huono suoritus? En sitä paitsi usko, että tuolla olisi ollut montaakaan ratsukkoa, jotka kauden lopuksi tulevat aluekisoihin yhtä vähäisellä yhteisellä historialla. Siihen nähden lähellä listan loppupäätä oleva tulos ei ole syy ruoskia itseään liikaa.

 
Mä olen ollut niin super, että sain luvan syödä kaikki Ison Pomon kukkapenkkien reunat.

Sunnuntaina lähdin takaisin Laaksolle seuraluokkiin vahvana tavoitteena korjata lauantain virheet ja parantaa suoritusta. Loppupeleissä jouduin lähtemään reissuun yksin, ilman hoitajaa tai muuta seuraa. Kessi käyttäytyi kuitenkin ihan yhtä asiallisesti kuin lauantainakin. Verkan alussa tuntui siltä, että olisin ollut valmis lähtemään radalle ihan saman tien, sillä hevonen oli niin hyvin kuulolla ja avuilla. Valitettavasti siinä sitten tuli kaikenlaista... iso varis lennähti takaviistosta suoraan Kessin yli, ja se ehkä laukaisi siinä kevyen stressireaktion ja elämä alkoi harmittaa. Radalle mennessä Kessi oli jo varsin kypsän oloinen koko touhuun. Kun Kessiä kypsyttää, se ei kuuntele, touhottaa ja vauhti kiihtyy. Yritin itse parhaani mukaan olla rento. Vaikka yritin kuinka mielikuvaharjoitella itseni mukavaan, rentoon ja turvalliseen paikkaan, oli päällimmäinen tuntemukseni todennäköisesti vahva ketutus siitä, että superhevoseni pettää odotukseni ihan väärässä paikassa. Selkäni ei toiminut sunnuntaina enää sitäkään vähää, ja kun kaahaukseen yhdistää ketutuksen ja huonon istunnan, niin voi olla varma, mitä saa...

B:0 -ohjelmaan mahtui hyvänkin tuntuisia pätkiä, mutta siinä vaiheessa kun itse mokasin sen jutun, jonka piti olla meille kaikkein helpoin (laukannosto KÄYNNISTÄ, ei ravista, senkin idiootti!) totesin, että on aika nostaa käsi pystyyn. Miksi turhaan ottaisin katastrofituloksen meidän kisahistoriaa rumentamaan? Sain onneksi jatkaa radan loppuun, ja leuka rinnassa jatkoimme kohti uusia pettymyksiä. Onneksi käsihevosalueen banketilla kiipeily kirkasti Kessin mielen. Minä olin taas kuin Naantalin aurinko siinä vaiheessa, kun Kessi yllätti lastaamalla itse itsensä, ilman mitään ulkopuolisia apukäsiä!

Arvostelulapusta jäi onneksi muistoksi pari kuutosta ja seiskan arvoinen ravi-käynti-ravi -siirtymä. Ennen olisin vellonut itsesäälissä viikkokausia tällaisen päivän jälkeen, mutta en nyt. Jotain on erilaista: tunne siitä, että tulevaisuudessa on vielä paljon jotain. Samoin tiedän, että kotona, ja edellisissä kisoissakin pystymme paljon parempaan. Yksi huono päivä ei vielä venettä kaada. Myös lauantailta rehellinen kaveripalaute totesi, että olimme kuitenkin "ihan sopivassa seurassa" eli emme selvästikään liian korkealla tasolla omaan osaamiseemme nähden.

 
Mulla on nolot mummokiharat, mutta älkää naurako.
Riimu on tosi hieno. Kiva että sain sen, edellisen piilotin tarhaan.

Muutama kehityskohta ja mietittävää tulevaisuuteen:
* Ensisijaisesti olisi nyt hoidettava oma selkä kuntoon, jotta voin istua rennosti, enkä peppu pitkällä ja reidet kiinni kuin Iines Ankka.
* Minun on opittava verkkaamaan hevosta oikein ja tehokkaammin. Tämä vaatii varmaan vielä monta kisakertaa, että oikea rytmi löytyy.
* Vaikka pärjäsin yksinkin vallan mainiosti, olisi ongelmien tullessa ollut ihanaa, että paikalla olisi ollut joku jolle puhua ja ylimääräinen silmäpari ehdottamaan korjausehdotuksia. Vastaisuudessa on yritettävä varmistaa seuraa mukaan, kunnes kisat Kessin kanssa ovat muuttuneet täysin rutiiniksi.

***

PS. Tämänpäiväinen yritys ratsastaa vahvisti sen, mitä olin vähän epäillytkin: selkäni on niin jumissa, että se oli varmasti suurin syy sunnuntain epäonnistumiseen. Jännittynyttä isoliikkeistä hevosta ei vaan ratsasteta, jos oma asento on kuin Matti Nykäsellä hyppyrin nokalla. Vaikka tunne siitä, että selkä ei käänny vaikka yritän, on raivostuttava, on samaan aikaan helppottavaa tunnistaa vika, joka ei ole hevosessa - tai yleisessä ratsastustaidossani. Parempi ratsastus saadaan varmaan palaamaan, kun kroppa taas pelittää...

PSPS. Lisää asioita, joista Kessi ei tykkää: madotus.

7 kommenttia:

  1. Sä oot kyllä niin mahtavan hyvä kirjoittamaan! Hieno viikonloppu teillä on ollut ja vaikkei nyt sunnuntain lopputulos ehkä ollut ihan se paras mahdollinen, on minusta jo yksin kisoihin lähteminen semmoinen uroteko että oksat pois - huikea oot! ...Mua saa kyllä mielellään kysyä kisahoitajaksi *vinkvink*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuloksista huolimatta olen todella tyytyväinen viikonloppuun, johon mahtui monta hienoa hetkeä. Kivaa olisi saada sinutkin joskus hoitamaan mukaan. Olen vaan niin arka kysymään, kun oletan, että kukaan ei halua näin "tavallisen" ratsastajan kisahoitajana päiväänsä tuhlata...

      Poista
    2. Hiiteen turhat arkailut (näin mun sanomana tässä on tietysti vähän jotain ironiaa)! Ens kerralla vaan luuria kouraan, niin on hyvin luultavaa, että täältä kipittää mukaan (yli-)innokas hoitsu :)

      Poista
  2. Minustakin on hienoa se, että ylipäätänsä lähtee kisoihin, ja vielä yksin, hui! Mua jännittää pelkkä kisojen ajattelukin, vaikka sentään muutamat kisat tullut mentyä. Ja rutiinia saa vaan kisaamalla, samalla oppii tuntemaan sen oman hevosensa kisapaikalla. Ja hienoa, kun pääset lähtemään, meillä tuo kuljetuskaluston puute estää melko tehokkaasti kisahommelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, oma aikansa varmasti menee pelkän rutiinin keräämiseen! Meillä kuljetuskalusto oli aika pakollinen hankinta, kun edellisellä tallilla ei ollut mitään vuokrattavaa/lainattavaa kalustoa, ja kun kerran hätätilanteessa jouduimme soittelemaan kaikki mahdolliset paikat läpi trailerin lainaamiseksi, tuntui sellaisen tapahtuman jälkimainingeissa traileri-investointi varsin pieneltä asialta.

      Poista
  3. Onko chatly ollut Nuuksion Ratsastuskeskuksessa? Ainakin olen mennyt sillä nuuksiossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ellu! Periaatteessa yritän suojata vähän sekä hevosten että omaa yksityisyyttä, mutta tuolla vanhemmissa teksteissä taitaa kyllä tulla esille, että Charly on ollut Nuuksiossa.

      Poista