Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pienin askelin

Huhtikuu etenee, kevät tulee! Jo pari viikkoa sitten tallin pihalta saattoi bongata leskenlehtiä.


 

 
Joku on unohtanut rinteeseen myös banaanikermamunkin?


Eikun se taitaakin olla mun kiva hevonen!


Pitkästä aikaa olen onnellinen, rauhallinen ja toiveikas. Kessi liikkuu pienin askelin ja sen kunto nousee. Vielä on työtä tehtävänä, mutta tähän asti kehitys vaikuttaa positiiviselta. Kun alkuvaiheessa treenipäiväkirja täyttyi merkinnöistä siitä, mikä jalka oli milloinkin epäpuhdas ja miten pitkään, ovat "häiriömerkinnät" selvästi vähentyneet. Käynnissä ja ravissa ei enimmäkseen ole juurikaan isompaa moittimista. Laukka vaatii vielä työstöä, mutta sekin on kuulemma parantunut.

Täytyy sanoa, että minulle on ollut äärettömän suuri apu siitä, että liikutukseen palaamista on tehty suunnitelmallisesti ja valvovien silmien alla. Olen itse aivan liian taitamaton hahmottamaan rajoja sille, mikä on riittävän vaativaa, mutta ei liian rasittavaa. Pari kertaa olen kai innostunut nytkin vähän liikaa, kun kaikki on tuntunut niin hyvältä. Liian raskas tai pitkä harjoitus on seuraavana päivänä vähän kostautunut, mutta onneksi takapakit ovat olleet vain tilapäisiä.

Viimeksi kyseltiinkin, mitä merkitystä on "hitailla askelilla". Hitauden idea on, että joutuessaan keskittymään liikkumiseen normaalia tarkemmin, joutuu hevonen käyttämään sekä päätään että lihaksiaan ja löytämään "itse" oikean tavan kantaa itse itseään. Hitaus on fyysisestikin rankkaa hevoselle, ja senkin takia harjoitukset pidetään lyhyehköinä. Erityisen vaikaa tämä on tuntunut olevan Kessille, jonka vanha tyyli oli enemmänkin se, että vauhti korjaa virheet. Eteenpäinpyrkivän, jopa hosuvan hevosen opettaminen hitaaksi ei ollut maailman helpointa, mutta onneksi oikeaan ajatukseen on päästy kiinni. (Treeniperiaatteemme pohjautuu Jean-Luc Corneillen Science of Motion-menetelmään, josta on netissä paljon mielenkiintoista vaikkakin vaikeaselkoista luettavaa.)

Lopputuloksesta ei luonnollisesti ole vielä takeita vajaan kuukauden jälkeen, mutta ihmeellisesti tuntuu, että olen jotenkin saanut aikaisempaa enemmän. Vanha-Kessi harrasti helposti kulkemista wc-ankkana tai virkkuukoukkuna, ja tohotti menemään miettimättä suuresti, mihin jalkansa laittaa. Nyt annan sen kulkea alkuun ylihitaasti lähes pitkin ohjin, ja vähitellen se alkaa koota itse itseään. Uusi-Kessi ei ole enää wc-ankka, vaan ryhdikkäästi ylämäkeen kulkeva hevonen! Hetkittäin tuntuu, että takajalkojenkin alla on enemmän säätelymahdollisuuksia kuin aiemmin. On ihmeellinen tunne huomata, miten paljon ryhdikkyyttä ja voimaa hevosessa on, kun se saa asemoitua itsensä oikein. Onneksi meillä ei ole mikään kiire: oikeaoppisesti tämäntyyppinen kuntoutus pitää kai tehdä juuri siten, että uuden opiskelua ei sekoiteta millään riehakkailla ratsastuksilla hiippailun välillä, vaan hissuttelua uskalletaan jatkaa riittävän pitkään. Jos tämä todellakin toimii, olen ehdottomasti valmis uhraamaan homman järkevään läpivientiin juuri niin pitkään kuin tarvitsee!



Jokaisella ponilla on oikeus omaan kuralammikkoon. Nih!

Koska vauhdin määrä on vakio, on kaahausmentaliteetti siirtynyt ponista toiseen! Vanha ja viisas valkoinen on siinä määrin piristynyt, että se yllättää välillä iloisesti oma-aloitteisilla tempauksilla, joista kaikki eivät ole niin toivottuja... Vähän huolta on tuottanut sen äkillinen laihtuminen. Olisiko syynä hampaat, karvanvaihto vai joku muu tuntematon syy? Lääkärintsekkaus on tulossa lähiaikoina. Kuitenkin videossa nähtävän iloittelun perusteella voisin olla varma, että mitään kovin vakavaa terveysvaivaa ei tällä hevosella taida olla!

3 kommenttia:

  1. Moikka :) Sinut on haastettu: http://www.laukonhevoskuntoutus.com/2014/04/pidan-huolta-hevosestani-bloggaa-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tähän vastaan mielelläni :)

      Poista
  2. kiva kuulla positiivisesta kehityksesta, kavin itsekin tutkailemassa oita nettisivuja, mielenkiintoista. Tsemppia teille !

    VastaaPoista