Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Satulaan ja kevättä kohti

Ristiriitaiset tuntemukset Kessin toipumisen suhteen jatkuivat maaliskuun loppupuolelle asti. Ontuminen ja epäpuhtaus vaihteli päivästä toiseen. Vatsavaivat palasivat, ja hain niihin uuden lääkekuurin, joka onneksi alkoi vähitellen näyttää tehoavan. Myös oma panokseni oli kohtuullisen vaihteleva vuosisadan flunssan, ulkomaan työmatkojen ja muun yleisen, elämiseksi kutsutun jutun takia. Kuitenkin päätin näyttää Kessin pikaisesti taas hovilääkärille saadakseni arvion, mitä minun kannattaa vielä yrittää.

Matkojeni takia Kessi-parka oli saanut juuri ennen lääkärivisiittiä muutaman vapaapäivän, ja edellisenä iltana kävelytin sitä apinanraivolla maapuomien ja kavalettien yli ajatuksena, että ei se ainakaan sitten viikon seisseeltä näytä, vaikka ontuisi perinteiseen tapaan. Aloitin selostukseni sanomalla lääkärille, että tiedän kyllä jo, mitä hän ajattelee, mutta jos nyt kuitenkin haluan tuhlata aikaa ja rahaa tähän hevoseen, niin katsottaisiinko, mitä voisi tehdä. Että alku oli hyvä kiropraktikkokäyntiin asti, ja sitten alkoi taas linkkaaminen.

"Joo yritä tässä  ny jotain kun ei tuo ihminenkään yhtään tsemppaa"

Menimme maneesiin juoksuttamaan. Kessi lähti liikkeelle, ja ajattelin silmissäni olevan vikaa. Olen ehkä katsonut sen liikkeitä jo liikaa, kun ei se nyt ihan kamalan pahalta näytä. Juoksutuksen edistyessä jopa aika hyvältä? Sama toiseen suuntaan, samat havainnot. Ja sitten lääkärin kommentti: this is not actually too bad. For the first time, I have some kind of faith in this horse. Ok - emmehän me ihan tätä odottaneet? Uskaltaisiko nyt toivoa jotain?

Hoidoksi määrättiin varmuuden vuoksi uusi piikki SI-niveleen sekä selkään vähän kipulääkettä. Muutama päivä juoksutusta ja sitten aloitettaisiin suunnitelmallinen kuntoutus normaalin ratsastuskunnon palauttamiseksi. En ollut kovin yllättynyt, kun hoitovuoron lähestyessä talli lähes tyhjeni vapaaehtoisista apukäsistä - tarinat aikaisemmista hoitokerroista olivat levinneet eikä lääkärinkään ilme mitenkään innostuneen odottavalta vaikuttanut. Ihme kyllä kaikki sujui tällä kertaa paremmin kuin hyvin. Vahva rauhoitus teki tehtävänsä ja hoito saatiin suoritettua kaikin puolin kunnialla.

Kuntoutus on nyt alkanut hitaasti ja hallitusti, tavoitteena nostaa rasitustasoa sopivasti ja samalla tarkkailla jalkojen ja selän toimintaa ja toipumista. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä - joka hetki ja askel ei vielä ole täysin puhdas, mutta ero huonoimpaan aikaan on jo aika selkeä. Nyt on ajatuksena opettaa samalla Kessi liikkumaan "oikein" siten että se ei jatkossa kuormita itseään väärillä liikeradoilla. Tätä tehdään korostetun hitauden kautta. Eilen pääsin itsekin ensimmäistä kertaa selkään kokeilemaan uusia harjoitteita, ja voi pojat kun oli ihanaa! Oma tuttu, paras Kessi on tullut takaisin. Meillä on nyt suunniteltu päiväohjelma ja päiväkirja, johon merkitään havainnot ja harjoitukset. Takapakkia tuottavat ainoastaan kengät, jotka irtoilevat sitä mukaa kuin kengittäjä saa edellisen pudonneen takaisin kiinni. Liike voisi ehkä olla parempaa, jos kaikissa jaloissa olisi yhtä aikaa kenkä?

En edelleenkään tiedä tai ymmärrä, mikä muutoksen aiheutti. Aika? Erilainen liikutus? Kiropraktikkokäynnistä jäänyt jumi tai liian raju ote aiheutti jotain, joka laukesi itsestään ajan mittaan? Joka tapauksessa olen (varovaisen) tyytyväinen.

Ihannetilanteessa Kessin päivään sisältyy pari tiiviimpää treenijaksoa: ratsastus sekä juoksutus/kävelytys tms. Kevään kunniaksi saimme viriteltyä käyntiin piiiiitkään käyttämättä olleen kävelykoneen ja testasimme, mitä mieltä Kessi siitä oli. Homma sujui oikein mallikkaasti, vaikka Kessiä selvästi harmitti, että umpeenkasvaneessa pohjassa olisi vaikka mitä kivaa syötävää, joka menee ihan hukkaan, jos samalla pitää kävellä.



Jotta terveys-sairaus-tasapaino olisi kohdillaan, oli viime sunnuntaina odottamassa tällainen näky:



 

Charly oli saanut jostain tuntemattomasta syystä kunnon tällin silmäänsä, joka oli turvonnut umpeen. Lähempi tarkastelu osoitti, että mitään haavaa tai muuta isompaa vikaa ei näy, joten sain ohjeet yrittää ensin silmätippoja avuksi. Tällä hetkellä silmä näyttäisi olevan jo ihan entisellään. Säikähdyksellä siis selvittiin! Olisi kuitenkin erittäin mielenkiintoista tietää, millainen lauantai-illan tappelu aiheutti mustan silmän.

4 kommenttia:

  1. No mukava kuulla etta toivoa on. Toivottavasti positiivinen kehitys jatkuu. Tiedan tuon tunteen kun toivo on melkein mennytta eika enaa uskalla ajatella, etta asiat kaantyvat hyvaksi. Taalla on ehka klinikka reissu tiedossa W:n kanssa, tanaan olisi alustava ell visiitti ja katsotaan mita mielipuolta han on. Hevonen on ep seka selasta etta maasta juoksuttaessa ja vika on etujaloissa minun kasittaakseni. Mutta tassahan meni jo pari vuotta ihan kivasti....kamalan nakoinen tuo Charly paran silma...olisko pojat nahistelleet lauantai-illan kunniaksi ?

    VastaaPoista
  2. Voi miten kivoja uutisia! Nyt vaan kuntoutusta ja sitten yrität unohtaa sen liikkumisen kyttäämisen. Oikeasti, jos oikein katsomalla katsoo niin kaikki hevoset näyttävät ontuvilta. Eli kun olette päässeet liikkeeseen niin keskity siihen tunteeseen ja älä kyttää liikaa :)

    Pidetään Moksun kanssa kaikkia peukkuja ja kavioita pystyssä!

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka mukava lukea tällaisia uutisia! Mielenkiintoinen tuo korostetun hitauden taktiikka, onko tarkoitus siis tasapainottaa hevosta hitaudella, niin että se kerää painoa lisää taakse, tavallaan klassisen ratsastuksen keinoin? Kävin yhden valmentajan tunneilla, joka neuvoi juuri tähän tapaan, ekat tunnit mentiin pelkästään superhidasta käyntiä, jonka piti kuitenkin olla aktiivista. Oli tosi hyvä ja hiukan erilainen tyyli tällä valmentajalla.

    VastaaPoista
  4. Tilannehan kuulostaa jo paljon paremmalta,hienoa! :) -L-

    VastaaPoista