Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 31. toukokuuta 2014

Pidän huolta hevosestani - pidän huolta itsestäni

Tällä kirjoituksella osallistun Laukon Hevoskuntoutuksen ja Hevarin  järjestämään kilpailuun. Haaste osallistua tuli sekä Anniinalta että Johannalta, iso kiitos molemmille luottamuksesta! Vaikka haaste ei taida ehtiä kilpailuajan puitteissa enää eteenpäin, olisi joskus mukavaa kuulla vaikka Minnan, Saijan, Nooran, Liisan ja Marjutin hevosenhoitoajatuksia.



On yhtäaikaa sekä helppoa että vaikeaa pitää huolta hevosesta. Hevonen on epäilemättä maailmankaikkeuden uljain ja upein eläinlaji, mutta samalla sopii ihmetellä, miten hevosen fyysinen rakenne kestää kaiken sen, mitä sen pitäisi. Parhaimmillaan nöyrä, uskollinen ihmistä miellyttävä luonne - ystävä ja perheenjäsen, karvainen nelijalkainen terapeutti. Heikoimmillaan kiusankappale, 500 kiloa kuritonta lihaa, 500 kiloa sairauksia ja murheita. Ja silti jotain sellaista, mistä useimmat eivät voi enää koskaan luopua ja palata hevosettomaan elämään astuttuaan kerran sen tietyn rajan yli.

Miten sitten pidän hevosestani huolta?

Se helppo osuus: ruoka. Riittävästi, hyvää, yksinkertaista. Paljon hyvälaatuista heinää. Vähän sokereita, vähän täyteaineita, sopiva määrä proteiinia. Porkkanoita ja raikasta vettä. Väittäisin, että en ole lisäravinteiden syöttäjä, mutta silti hyllyssä näyttää olevan ainakin viisi erilaista purkkia. MSM:ää, ruusunmarjaa, elektrolyyttiä kesäksi, devil's claw-rouhetta särkyihin, öljyä... Minulla on vanheneva hevonen, jolla on herra ties mitä vaivaa ja taipumus pudottaa lihakset yhdessä yössä. Se syö määrällisesti enemmän kuin nuorempi, rankemmassa treenissä oleva, mutta ruokinnan peruselementit ovat molemmilla samat. Vähemmän on enemmän. Mainittakoon vielä yksi erikoisuus: kumpikaan ei syö kauraa. Toiselta se kiellettiin vatsahaavataipumuksen vuoksi, tooiseen se kerää ainoastaan kengurubensaa, eikä sitten mitään muuta.

Toinen helppo osuus: raitis ulkoilma ja lajitoverien seura. Meillä on isot metsätarhat, joissa hevoset saavat olla aamusta iltaan. Tilaa ja virikkeitä on tarjolla riittävästi. On ollut kuitenkin hämmentävää huomata, miten paljon sopivat hevoskaverit vaikuttavat hevosen hyvinvointiin. Kummankin hyvinvoinnissa näkyy erittäin selvä ero aiempaan, kun tarhakaveri on vaihtunut, ja aiemman tilalle on löytynyt varsinainen sydänystävä. Kaikkihan me tarvitsemme seuraa, ystävyytta ja kontakteja - miksei siis hevonenkin.

Vaikeampi osuus: Sopiva liikunta. VArmasti jokaisen hevosenomistajan haaste, osaamistasosta riippumatta, on osata ratsastaa hevostaan oikein, sen kuntoa, hyvinvointia ja lihaksistoa sopivasti kehittäen. Se, mikä tekee hyvää 10-vuotiaalle kisakuntoa tavoittelevalle tammalle ei välttämättä palvele enää 19-vuotiaan ruunan tarpeita. Joka tapauksessa liika lepo on melkein pahinta mitä hevoselle voi tehdä. Vain sopiva fyysinen työ pitää kunnon ja lihaksiston edes jonkinlaisissa kantimissa. Ja liikunta ei saa tarkoittaa yksitoikkoista kehän kiertämistä, vaan mukana pitäisi olla vaihtelevantasoista treeniä, maastoilua ja kevyitäkin päiviä. Välillä pitäisi mennä myös epämukavuusalueelle, jotta kehitystä voisi tapahtua.

Ja lisäelementti: Lämpö. Eri hevosten lämmöntarpeet vaihtelevat selvästi. Kuitenkin hevosesta riippumatta sopiva lämpö tekee hyvää lihaksille - samoin kuin kylmäys puolestaan voi olla tarpeen pienten vaivojen ja turvotusten hoitoon. Olin tottunut siihen, että saksalaissyntyinen etelänelävä repii kaikki loimet päältään, kasvattaa karhumaisen talviturkin ja rypee mieluiten ravassa ja kurassa suojatakseen ja säännelläkseen lämpötasapainoaan. Siihen nähden oli suuri yllätys, että aito kotimainen pirkanmaanpuoliverinen onkin vielä emäntäänsä palelevampi! Kun lämpötila putoaa alle 25 asteen (tätähän tapahtuu Suomessa kohtuullisen usein, jos ette ole huomanneet...), palelee tamma ja vetää selkä/kaula/lantiolihaksensa jumiin jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi olemaan tarhassa ilman loimea. Järki sanoo jotain "turhasta" loimittamisesta ja epäilen monen pitävän minua hulluna, mutta kokemus on opettanut, että tämä hevonen tarvitsee lämpöä. Siksi se saa lämpöä, välillä myös lämpölamppujen tai lämmittävien jalkasuojien muodossa.

Mutta vielä yksi asia pitää lisätä listaan: pidä huolta itsestäsi, että voit pitää huolta hevosestasi! Fyysinen hyvinvointi näyttelee tietysti isoa osaa ratsastuksesta ja hevosenhoidosta. Mutta kuinka moni oikeasti ajattelee, että herkkä eläin vaistoaa oman ihmisen tunnetilat ja reagoi helposti pienimpäänkään stressiin, epävarmuuteen tai väsymykseen, olipa niiden syy sitten talliasioissa tai ihan muussa. Paras lahja, jonka omistaja voi hevoselleen antaa, on pitää itsestään huolta. Vain silloin voi olla tasapainoinen, onnellinen ja järkevä hevosenhoitaja, joka pystyy samalla varmistamaan muiden hevosen perustarpeiden saannin.

6 kommenttia:

  1. Niin totta. Äärimmilleen kun viedään, niin tuo viimeinen ajatus konkretisoituu siinä, että kun ihmiset väsyvät, he eivät enää jaksa pitää huolta itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - ei itsestään eikä kenestäkään tai mistään muustakaan.

      Poista
  2. Kiitos haasteesta, yritän jossain vaiheessa saada aikaiseksi kirjoituksen tästä aiheesta! Ja ihan totta tosiaan tuo viimeisin, painonhallinta, oma mieli ja kehon liikkuvuus pitävät huolta myös hevosesta enemmän kuin arvaammekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se itsensä hoitaminen on osuus, joka usein tuppaa unohtumaan...

      Poista
  3. Allekirjoitan tuon viimeisen kohdan aivan täysin! Kiireinen, kireä ja kiukkuinen ihminen on kova kolmen koon yhdistelmä, joka tekee hevoselle hallaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Itsestään tulee muuten harvoin huolehdittua yhtä hyvin kuin hevosestaan - harvemmin tulee käytettyä kylmäsuojia, hierontoja, elektrolyyttejä, mittatilausvarusteita jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kai helposti niin, että kiireinen ratsastaja ei ehdi hoitaa itselleen vastaavia huoltotoimia kuin hevoselle. Kiireinen, kireä ja kiukkuinen on niiiiiiin totta - sen huomaa todellakin, kun Charly on hevonen, joka välittömästi asettuu poikkiteloin, kun tajuaa minulla olevan huono päivä. Kessi taas aistii sen huonon päivän jopa nopeammin kuin minä itse...

      Poista