Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Sateenkaaren päässä

Ihan alkuun on pakko sanoa, että ei hätää: omat hevoseni ovat kunnossa.

Mutta että sen pitääkin mennä aina niin. Asioita, joita ei voi eikä halua uskoa. Tyytyväisenä palasin lomamatkalta. Ratsastaminen oli taas mukavaa ja tallilla ihanaa ja kotoisaa kuten aina. Taluttelimme kaverin kanssa tammat takaisin laitumelle leppeässä kesäillassa. Molemmat kiilsivät kosteina pesun jälkeen. Korvat lurpottivat rennosti, välillä tosin keskittyen huitomaan lähestyviä kärpäsiä ja paarmoja. Ruoho oli vihreämpää aidan takana kuin omalla lohkolla. Silti omalle lohkolle piti päästä sen kolmannen kaverin luokse. Tutussa mutakohdassa piti käydä piehtaroimassa pois emäntien suihkuttaman Dr Repelin inha haju. Olimme onnellisia. Sekä tallielämän yleisestä ihanuudesta ja siitä, miten nirppanokkatammamme ovat viimein löytäneet yhteisen sävelen. Suunnittelimme tulevaa, molemmilla ensimmäisenä ja suurimpana tulevaisuuden huolena muhkeamuotoisten tammojen kesäkilojen karistus.

Tänään häntä ei enää ole. Kaunis nuori tamma lähti yllättäen ja odottamatta. Tilanteessa, joka ei ollut kenenkään vika. Ruumiinavaus ehkä paljastaa joskus kuolinsyyn. Hän ei varmasti ehtinyt kärsiä - sitä jokainen omistaja varmasti toivoo. Kärsimys ja suru on meillä muilla. Oman hevosen äkillistä menetystä ei soisi kenellekään, mutta ei varsinkaan ihmisille, jotka ovat hoitaneet omaansa niin rakkaudella ja huolella, että harva pystyy samanlaiseen omistautumiseen.



Samana iltana kotiin tullessa kohtasi toinenkin suru-uutinen. Edellisenä päivänä oli menehtynyt myös tapaturmaiseen jalan murtumaan vanha hevosystävä vuosien takaa. Charlyn vanha ystävä ja ikätoveri. Siksi tämäkin lähtö koskettaa syvältä.

The grass was greener
The light was brighter
The taste was sweeter
The nights of wonder
With friends surrounded
The dawn mist glowing
The water flowing
The endless river

Forever and ever

4 kommenttia:

  1. Kiitos ajatuksesta ja runosta, hevoset opettavat hetkessa elamista...ikina ei tieda, mita huomenna tapahtuu...

    VastaaPoista
  2. Surullista, miten kaikki voi muuttua hetkessä.

    VastaaPoista
  3. Voi miten surullista. Ikinä ei voi tietää mitä seuraavan mutkan takana on.

    VastaaPoista
  4. Totta, tämä on niin yllätysten ja nopeiden käänteiden harrastus. Ikävä tapahtuma veti meillä koko talliyhteisön aika hiljaiseksi.

    VastaaPoista