Wiuhahdus Wiurilassa

Helteestä huolimatta viikonloppuna pakattiin hevoset kaksi kertaa kyytiin ja ajeltiin Saloon Wiurilan ihanilla nurmikentille kisaamaan. Perjantaina oli ensin seuratason kilpailut ja viikonloppuna jatkettiin aluekisan merkeissä. Minulle se jälkimmäinen kisapäivä oli sunnuntai.

Täytyy sanoa, että ennen perjantaita jännitti reippaasti - etenkin se edellinen, ihan konkreettisesti pepulleen päättynyt kisareissu (kuva alla...).

Näin komeasti edelliseltä sadekisareissulta kotiuduttiin.
Sateinen, mutainen laidunrinne on liukas...

Hieman epäilytti, saanko Kessiä enää ollenkaan kulkemaan valkoisten aitojen sisällä. En myöskään osanut aavistella, millainen se olisi ratsastaa nurmipohjalla.  Saavuimme kisapaikalle melkoisella kiireellä, kun matkalla sattui täysin yllättävä tapahtuma, jota piti jäädä selvittelemään. (No ok, myönnetään: osa huoltoaseman mittarikatoksen katosta yritti lähteä hevosautomme mukaan...) Minä olin juuri päässyt satulaan ja matkaseura oli vasta vetämässä housuja jalkaan, kun meitä molempia jo kuuluteltiin valmistautumisvuorossa olevina ratsukoina. Lyhyt verkka olikin sitten tiivis ja tehokas, ja pian päästiin radalle. Minulla oli ohjelmana helppo A:2, ja jälkikäteen voin sanoa olevani melko tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa a-radalla ei tarvinnut varsinaisesti hätäillä siitä, etteikö ohjelmasta pääsisi helposti ja kunnialla läpi. Energiaa olisi voinut olla enemmän, mutta helteisessä säässä pelkäsin liian yrittämisen kostautuvan kiukutteluna ja siksi valitsin turvallisin vaihtoehdon. Vähän kehnoa alkutervehdystä lukuun ottamatta kaikki meni suhteellisen mallikkaasti, tosin muutama pieni huolimattomasti ratsastettu kohta vähän häiritsi. Ainoa iso moka tuli loppuun: vapaan käynnin aikana iso paarma asettui Kessin kaulalle, ja kun otin ohjia uudelleen käteen, ajatteli Kessi hetkensä koittaneen paarman karkottamiseen. Niinpä hallitusta siirtymisestä tuli pysähdys-eteen-loikka-pariraviaskelta - käynti -tyyppinen esitys (arvosana: 3). Harmitti niin älyttömästi! Tosin käytin tilannetta hyväkseni ja läiskäisin paarman hengiltä, ja siirryin reippaasti sitten raviin ja pingoimme vauhdilla lopputervehdykseen.

Lopun moka kismitti tosi pahasti, ja pelkäsinkin pisteiden romahtavan kokonaisuudessaan ihan ö-luokkaan. Siitäkin huolimatta loppupisteiksi jäi silti ihan mukavat 57,8 % ja mieltä lämmitti kovasti muutamat paperissa olevat seiskatkin. A-radoilla en välttämättä vielä suurempia tuloksia odottaisikaan. Kuitenkin videon katselu osoitti, että hyvässä ratatempossa olisi vielä parantamista, ja siihen päätin pyrkiä sunnuntaina.

Letitystaito on vuosien aikana ilmeisesti jo vähän kehittynyt?

Sunnuntaina sitten uusintayritys aluetason helpon B:n merkeissä! Groomi piti motivoida mukaan muistuttamalla, että auto on sentään paremmin ilmastoitu kuin kotisohva, ja olosuhteet siksi siedettävämmät... Lämmin siis oli edelleen. Helppo B:3 ei ole meille "hyvä" ohjelma, kun siinä ei ole riittävästi tekemistä. Olen huomannut, että Kessille ja minullekin sopii paremmin vaihtelevat, aktiivisuutta ja vähän ajatteluakin vaativat radat. En kuitenkaan uskaltanut valita vielä A:ta alueluokkana, ja pelkäsin puolestaan tarjolla olleen HeC-luokan alkavan niin aikaisin, että edellisen illan häävierailun johdosta keikasta olisi tullut ainakin ihmisille ihan epäinhimillinen. Siksipä valitsin B:n ja teemana oli ratsastaa reippaammin eteen!

Mä olen tuo yksi piste tuolla takana...

Valehtelen, jos sanoisin että en voisi olla tyytyväisempi, koska pientä parantamisen varaa aina on. Silti suoritus oli tasapainoinen ja siisti. Alku oli vähän hoipertelua varsinkin volttikahdeksikon osalta,  mutta ne perinteisesti vaikeat asiat eli tervehdykset ja vapaasta käynnistä takaisin keskikäyntiin siirtymiset onnistuivat lähestulkoon nappiin. On muuten jännä ilmiö, että monesti ne isoimmat virheet tulevat juuri asioissa, joita pitää etukäteen helppoina! Ehkä niitä ei sitten valmistele riittävän huolellisesti? Varsinkin laukkaosuus meni mielestäni varsin hyvin, ensimmäistä vähän huolimatonta nostoa lukuun ottamatta. Tuomaristokin arvosti suoritusta loppujen lopuksi 59,8 %:n verran. Tavoitteenani on hilata suoritukset aluetasolla tällä kaudella yli kuudenkympin, joten sinne suuntaan ollaan vahvasti menossa. Erityisesti lämmittää mieltä, että luokan päätuomari, itse Marko Björs, näki ratamme jopa 62 % arvoisena. Sivutuomarilla olikin sitten enemmän kritiikkiä, joka toki sinänsä oli oikeutettua! Mutta hyvä mieli kokonaisuudessaan - ja tälllä kertaa emme olleet edes viimeisiä!

Nyt taas paremmin tiedän, mitkä ovat seuraavia korjattavia asioita, ja niitä pitäisi lähteä työstämään. Mutta mieli on hyvä helteestä huolimatta. Ja Kessi-neiti on ihan huippu kisa- ja matkakumppani!

Ps. Jutun kuvitus vastaa groomi/kuljettaja/valokuvaaja/henkisen valmentajan taiteellista käsitystä ja opettelua toisen (video)kameran käytöstä. Toivottavasti saan myös oikeiden kisakuvaajien kuvia jossain vaiheessa jakoon!