Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Back in the game!

Aikaiseksi joululahjaksi itselleni varasin pitkästä aikaa valmennuksen aatonaatoksi.Edellisestä olikin aikaa... ehkä kaksi kuukautta? Apua. Aloin jo varsin selvästi tuntea, että paketti on levinnyt varsin pahasti käsiin. Omin päin höntsäily yömyöhällä ei välttämättä johda mihinkään positiiviseen noin pidemmän päälle, vaikka kivaa on ollutkin.

Aivan aluksi sain ison halauksen ja lämpimän tervetulotoivotuksen "takaisin". Ajattelin, että ehkä tässä puolin ja toisin tajutaan, että tauolta ollaan tulossa. "Missä sun sporrat on? Ai ei ole. No itsepä valitsit hikoilla." No ei sitten...

Olin sen verran ruosteessa, että vasta tallille tullessa tajusin, että yleensä auton etupenkillä mukana olleet ratsastushousut olivatkin kotona. Siispä saappaanvarret farkkujen päälle ja kovasti positiivista uskoa siihen, että pillifarkuissa a) pystyy istumaan ja b) pysyy satulassa sekä c) pystyy ehkä istumaan seuraavanakin päivänä. Ehkä häntäluun sai tehokkaasti aseteltua alle juuri siksi, että yritti tähtäillä farkkujen saumat paikkoihin, jossa ne eivät hierrä liian pahasti.

Aloitus oli periaatteessa kevyt. Käyntiä, pohkeesta eteen ja jalasta taivuttelua pienille volteille niin, että hevonen vastaa hyvin apuihin. Huomasin kyllä heti,että tämä on niitä tunteja: kunnon töitä heti alkuun ilman mitään löysäilyä. Kuulemma saan yksin ollessani antaa hevosen hiihtää niin pitkänä kuin huvittaa, mutta nyt pitää näyttää, että saan ratsastettua sen lyhyemmäksi ja kunnolla pohkeen eteen. Samalla surkein kohtani kädet saivat aimolailla sapiskaa: pidä ne paikallaan, älä heiluta! Ai, sitähän juuri luulin tekeväni?

Vähitellen siirryimme samaan tehtävään ravissa, ensin kevyessä ja sitten harjoitusravissa. Lyhyet kannuksettomat koipeni saivat ehkä kuitenkin jotain aikaan pullukkahevoseni kyljissä, kun vähitellen mukaan alkoi tulla myös kehuja. Sitten siirryttiin avotaivutus - voltti -tehtävään ja aloitimme sen jälkeen pitkillä sivuilla avo - voltti - sulkutaivutuksella kohti keskihalkaisijaa kunnes yhtäkkiä tulikin käsky lopettaa.

Liikkeen laatu ei ollut ihan valmentajan mieleen ja hän harmitteli, että ei muistanut, että tämä hevonen tarvitseekin isoa laukkaa verkaksi ennnen kokoavampia tehtäviä. Siispä isot laukkaympyrät päätyihin, pitkät sivut laukkaa niin lujaa kuin irtoaa, kulmissa kiinni ja normaalissa laukassa ympyröitä. Vähitellen pääsimme palaamaankin avo-sulku -harjoittelun pariin. Vasemmassa kierroksessa sain hieman korjailla takaosaa raipalla oikeaan suuntaan, mutta oikealle asettuminen meni heti ihan nappiin.

Lyhyet välikäynnit ja sitten laukkaamaan. Verkkatehtävää jatkamaan siten, että pääty-ympyröilllä laukka piti selvästi koota ja tehdä joko käyntiin tai raviin siirtyminen. Tämä ei mennyt aivan putkeen, kun ennakoiva hevoseni alkoi ehdotella, mitä hänen mielestään kuuluisi tehdä, ja siksi aloimmekin kokoaminen - eteen - punnerrukset isolla pääty-ympyrällä vaihtelevissa kohdissa ja vaihtelevan pituisena.

Jotain on tapahtunut. Hevoseni, jolle kokoaminen on ollut kamalan vaikeaa, on saanut ilmeisesti syksyn löysien viikkojen aikana jotain sisuskaluja kohdilleen (kunnon nousemisesta taitaa olla turha puhua?), koska kokoamista vaativat tehtävät olivat selvästi aiempaa helpompia. Se ei myöskään väsähtänyt aivan heti eikä tarjoillut aiemmin tyypillistä aivan överiksi vedettyä kokoamista, jossa se ei jaksa olla muutamaa askelta pidempään. Nyt löytyi paketti, jonka muuttaminen oli helppoa. Kun valmentaja käski nostaa etuosan ylös, sai etuosan ylös pienellä puolipidätteellä ja ajatuksella. Eteen ja ylös oli helppoa - ei toki aivan vaivatonta, eikä tällä hevosella tule varmasti koskaan olemaankaan. Mutta pientä toivoa ehkä siihen suuntaan, että jotain edistystä saadaan vielä aikaiseksi tulevan vuoden aikana.

Valmennuspostausten lukeminen ja kirjoittaminen on yleensä vähän tylsää, mutta nyt on pakko hehkuttaa vain siitä ilosta, että sain tätä harvinaista herkkua. Elämä rullaa nyt myös parempaan suuntaan muutenkin, ja hunningolla ollut blogi saa varmasti lähiaikoina aktiivisempaakin päivitystä. Tosin kotona ei nyt toimi netti eikä juuri edes puhelin, mutta välillä pääsen ehkä julkaisemaan ajastettuja kirjoituksia muualla liikkuessani.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

(Kuva: http://www.bliss-of-london.com/ - meidän satula on muuten tämän valmistajan "halpis"mallistoa)

2 kommenttia:

  1. Yleensä en jaksa lukea valmennuspostauksia kunnolla mutta tämän jaksoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se,en itsekään jaksa niitä yleensä lukea ja sen takia arkailen niitä myös kirjoittaa :) Tuntuu, että aina pitäisi olla joku hieno neuvo tarjolla lukijoille, mutta yleensä ne ahaa-elämykset taitavat olla niin henkilökohtaisia, että yleispäteviä totuuksia on vaikea kertoa.

      Poista