Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joukolla istunta kuntoon

Viikko sitten sunnuntaina sain ilon osallistua Playsson.netin järjestämään Aira Toivolan istuntaklinikkaan. Tätä tapahtumaa olin odottanut innolla jo pitkään: kuten klinikan esittelyssä kerroinkin, ei istuntaani ole pitkään aikaan isommin hienosäädetty, ja korjattavaa siksi epäilemättä riittää. Aira ei toisaalta ollut minulle uusi tuttavuus: pääsimme useampi vuosi sitten Charlyn kanssa muutaman kerran nauttimaan hänen ohjauksestaan, ja siksi olisi hyvin kiinnostavaa nähdä, onko hänen opastuksensa edelleen samantyyppistä ja ovatko perusongelmani muuttuneet mihinkään.
(Vanhat könötyskertomukset voi lukea täältä ja täältä. Mikään ei ole isosti muuttunut...)

Tottakai ennen klinikkaa esiintyi keskustelupalstoilla jonkin verran arviointia siitä, minkä tyyppistä Airan opetus on ja mitä asioita hän metodissaan painottaa. Siksi päätin Kessin kanssa vähän kuivaharjoitella ja kokeilla muutta istuntaa vähän jo kotikonstein siihen suuntaan, mitä klinikalla todennäköisesti kokeiltaisiin. Ihme ja kumma: kuuluisa "etukönö" tuntui toimivan ja lauantai-illan treeneissä punainen tamma ilmoitti olevansa kaikin tavoin innokas lähtemään klinikalle näyttämään närhin munat kanssaratsastajille ja yleisölle.

Koska kyse on minun elämästäni, tuli matkaan tietysti pari muuttujaa. Vetoautossa ilmeni pientä ongelmaa, ja matka oli liian pitkä ottaa riski katsoakseen, kestääkö ja toimiiko se. Matkalla klinikalle hypppäsi vielä kettu toisen autoni alle - hei hei, etupuskuri! Onneksi ihana Mira oli pelastava enkeli, joka järjesti minulle paikallisen hevosen lainaan! Klinikkahevosekseni valikoitui ihastuttava suomenhevonen Jouko. Mira oli tehnyt reilun valinnan perusteella "ethän sä kovin pitkä oo, otetaan hevonen jossa sun jalat yltää hevosen ympäri". Samalla oli myös ajateltu, että on armeliaampaa ottaa esittelyyn hevonen, jolla lähtökohtaisesti on ihan mukavat askellajit istua.



 


 
 En ole ainakaan viiteen - kuuteen vuoteen istunut suomenhevosen selässä, joten tässä oli elämystä kerrakseen! Kokemus oli siinäkin mielessä hyvä, että vieras hevonen epäilemättä korostaa perusistunnan niitä heikkouksia, joita oman tutun hevosen kanssa saa vähän peiteltyä. Myönnän, että hyppäys isoliikkeisestä, isosta hevosesta pieneen polkusingeriin oli tuntuva. Joukoa mainostettiin reippaaksi, mutta mahdollisesti edelliseltä ratsastajalta jäänyt normaalia kovempi kuolain vähän jarrutteli. Minulle oli hetkittäin haastavaa omaksua, että pieni hevonen ottaa 3-4 askelta siinä ajassa kuin oma tankkerini yhden. Niinpä normaalin ryhdittömän könötykseni lisäksi päädyin esittelemään toista perussyntiäni eli hevosen puskemista eteenpäin.


Minulla oli parina Jenni. Meidän kahden yhdistelmä taisi olla  katsojien kannalta varsin valaiseva. Siinä missä minä olin huonoryhtinen takakeno, vasemmalle valuva, löysäkätinen ja lihakseton (sekä vielä hevosta eteenpäin puskeva, hyi!) oli Jenni puolestaan oikealle kippaava, liikkeen jäljessä ja kädellä jarruttava. Aira aloitti tarkkailemalle istuntaamme ja sen jälkeen demonstroimalla ohjastuntumaa ja puolipidätettä, joka täytyy siis tehdä vatsalihaksilla, ei kädellä. Keskivartalon syvien lihasten täytyy olla tukeva korsetti. Jos ryhtiä ei ole, ei voi pidättää, käyttää apuja tai hallita vartaloaan.

Palikka palikalta istuntaamme oiottiin. Lantio reilusti alle, reisi ulkokiertoon, vatsa sisään ja rintakehä eteen ja alas. Vielä kyynärpäät kylkiin ja katse kuitenkin eteen - paketti ei ole vaikea paikallaan seistessä, mutta osioiden löytämisen haaste korostui, kun samaa tunnetta haettiin käynnissä ja ravissa. Aira mainitsi, että hänen havaintojensa mukaan noin 95 prosenttia ratsastajista istuu satulan takakaarella. Tässä asiassa olimme sentään Jennin kanssa ihan tähtioppilaita, koska luonnostaan jo istuimme varsin oikeassa paikassa!
 

Istunnan perusasiat on jo varsin hyvin avattu muiden klinikkalaisten kertomuksissa (Jenni, Senni, Roosa, Mari), mutta omankin muistin tueksi kirjoitan ylös muutaman minun ongelmiini liittyvän havainnon, joihin päätin kiinnittää kotona huomiota:
  • Rento takapuoli! Huomasin, että tyypillisesti puristan peppulihaksilla aika tiukkaan ratsastaessani. Pitäisi osata istua rennosti syvälle satulaan ja antaa lihaksien olla rauhassa. Ei ole minulle helppoa, tämän kanssa tullaan tekemään töitä!
  • Keskivartalon lihaksia enemmän, ylävatsaa vähemmän! Olen runtannut pallean ja ylävatsan lihaksia tiukkaan nipistykseen ja jättänyt kyljet ja vatsan vähemmälle huomiolle. Tällä tyylillä saa varmasti huonoryhtisen notkoselkäisyyteni korostumaan.
  • Kädet lähemmäs kylkiä! Peilien katselu paljasti, että istun aika kädet hassusti levällään. (Note to self: kyynärpää kyljessä saa Kessinkin taipumaan aika nätisti.)
  • Jalan ulkokierto vaatii vielä treenaamista, vaikka on minulle polviongelmaisena vähän hankalaa.
  • Jälkeenpäin syntyneitä ajatuksia: luulen saaneeni kiinni siitä, että Airan trademark "etukönö" ei tarkoita koko vartalon kippaamista eteen, vaan rintakehän yläosan pientä taivuttamista eteen niin että hartiat ja lavat eivät lähde viemään koko pakettia taakse. Toivottavasti pääsen vielä Airan ohjaukseen fiilistelemään, onko ajatukseni oikea!

Lopputunnista pääsin vielä demoamaan hyödyllistä harjoitusta itse kullekin eli keventämistä ilman jalustimia. Suloinen Jouko hoiti onneksi homman kotiin tyylillä - epäilen, että Kessi olisi voinut olla vahvasti eri mieltä harjoituksen tarpeellisuudesta! Voin kertoa, että kun siinä aikansa keventelee, asettuvat jalat ja reidet sinne mihin pitääkin aika itsestään. Ja vaikka tunnin lopuksi väitinkin, että vatsalihaksissa ei erityisesti tunnu, niin seuraavana päivänä sekä vatsa että kyljet muistuttivat vahvasti olemassaolostaan.

Kato äiti, ilman jalkkareita...!






Kiitos todella hienosta ja opettavaisesta päivästä Aira, Playsson ja Aulangon ratsastuskoulu! Matkaa on vielä, että minusta saadaan parempi istuja. Mutta minusta saattoi puolivahingossa tulla jo vähän suomenhevosfani...


(Kaikki kuvat (c) Anna Weckman ja Playsson.net. Kiitos!)

7 kommenttia:

  1. On tää meidän Jouko kyllä niin maanmainio putputin <3

    Mä en tajunnutkaan, että se olit SÄ! Mutta hyvä toki näin myöhemmin kuin ei koskaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä en tajunnut, että sä olit SÄ! Vasta kuin kotona joskus. Meinasin tulla jo sinulle blogiinkin kommentoimaan, että taisin tuijottaa sinua ihan idioottimaisesti, kun mietin, että tutut kasvot, mutta mihin nämä yhdistyvätkään :D

      Poista
    2. Ja kylä, minä olen nyt ihan Jouko-fani. Ja suokkifani :) Ja haluan muutta Aulangolle...

      Poista
  2. Klinikan tunnelmia on kiva lukea eri ratsastajilta, kaikilla kun jää vähän eri neuvot mieleen :) Olisin mielelläni lukenut myös aiemmat könötyskertomukset, mutta "täältä ja täältä" ei oikein vieneet mihinkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh, olen vähän lahopää! Kohta pääsee :D

      Poista
  3. Jouko poninen näyttää kivalta! Sehän oli siis edellisellä kuolaimella sellanen ralliponi että :D
    Olis mahtii jos itekki pääsis johonki istuntatunnille tms, harmi etten tollon päässyt paikalle - ja vielä kotitallille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, kuolainvalinnalla oli siis syynsä ;) Jouko oli kyllä todella suloinen, mieleenpainuva tapaus!

      Poista