Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 11. helmikuuta 2016

Myötä- ja vastalaukassa

Mieli tekisi kirjoittaa pitkä vuodatus siitä, millaisia vaikeuksia voi liittyä yhden vaivaisen nettiyhteyden kytkemiseen. Sanottakoon nyt vaan, että kun viettää yli puolitoista kuukautta netittä ja televisiotta, löytyy ajankäytölle monenlaisia uusia ulottuvuuksia. Mutta keskitytäänpä nyt kuitenkin hevoseen.

Periaatteessa tuntuu, että ratsastuksen kevyt nousuhdanne tai ainakin tasainen, entistä parempi taso jatkuu. Treenit ovat menneet hyvin, itsenäisen ratsastelun taso on vaihdellut ihan kivasta yhteen aivan huippukertaan. Mutta se, mikä viimeisen parin viikon ajan on vähän huolettanut, on Kessin vatsa - taas vaihteeksi.

Tällä kertaa kiukkuoireilu on ollut varsin lievää verrattuna aikaisempiin talviin. Kiukkuisimpina päivinä ratsastuksen alussa on ehkä vähän protestoitu pohjetta, mutta ilmeisesti reipas liikkuminen eteenpäin on helpottanut oloa ja joka kerta lopputuloksena on ollut tyytyväinen ja rento hevonen. Tosin maanantai-iltana jouduin tekemään oikein miehen naisen työn, kun aluksi keskustelimme hieman isommin kirjaimin vaihtoehdoista (liikkua vai kakata).  Sen jälkeen läpiratsastin tankkerini perusteellisesti, ilman raippaa ja kannuksia, koska olin aluksi varautunut vain rentoon humputteluiltaan. Seuraavana päivänä tulikin parhaat kehut ikinä, kun valmentaja soitti ja sanoi Kessin olleen "ihana, pehmeä kuin voipaketti heti kun selkään istui". Olin aika otettu.

Uusi sisätoppis löytyi Just Dressagelta ja on istuvuudeltaan erinomainen! Suosittelen.
Myös pensas on maistuvuudeltaan erinomainen.
Tämä ei ole maksettu mainos. Toppis on maksettu ihan itse, ja epäilemättä maksan myös valmentajan pensaan, kun tuhotyö tulee nähdyksi...
 Mutta se vatsa pikkuisen huolestuttaa - Kessin mittapuulla puhutaan pienimuotoisesta ummetuksesta, joka on aivan uusi ilmiö. Täytyy yrittää huolehtia erityisesti nesteen saannista, josko se auttaisi tilannetta. Samalla alkaa pienimuotoinen laihdutuskuuri: valmentajan kehujen kääntöpuoli oli toteamus, että onhan se kyllä tosi lihava. Jo jonkin aikaa olemme yrittäneet saada ruokintamääriä vähän vähenemään, mutta nyt pitää ihan oikeasti tehdä jotain. Herkkävatsaiselle en mielellään kovasti säännöstelisi heinämääriä, mutta muita vaihtoehtoja ei taida olla. Sinänsä jännää, että ruokinnassa ja treenissä ei ole tapahtunut isoja, pullukoitumisen selittäviä muutoksia. Ratsastus nousee koko ajan vaativuustasoltaan ja ruoka, syöttömäärät ja -ajat ovat pysyneet samoina. Nyt jostain syystä liha vaan tuntuu tarttuvan erityisen hyvin. Ainoa uudempi asia on tosian Myoplast -kokeilu, mutta tuntuu vaikealta uskoa, että pari pientä lusikallista lisäravinnetta vaikuttaisi niin suuresti. Epäilin hetken, että märkä ja liukas keli vähentäisi jotenkin tarhassa liikkumista, mutta tuskin tässä tapauksessa: ulkoilun peruskuvio on ollut jo pari vuotta kokopäivänyhjääminen BFF:n kyljessä, ja aina välillä mielenvirkistykseksi muutama kierros ponille Anille kyytiä. Ehkä nyt on vaan käsillä erä jotain ravinteikasta superheinää, tai syöttömäärät huomaamatta kasvaneet? Kessihän syö kaiken mitä on tarjolla...

Valmennusten teema on ollut enemmän tai vähemmän vastalaukat. Harjoitusten alussa on yleensä nostettu vastalaukka pitkälllä sivulla (samoin kuin esim. A-merkin kouluohjelmassa) ja jonkun verran on testailtu apujen olemista kohdillaan tekemällä laukka-ravi-siirtymisiä vastalaukkaa ja myötälaukkaa vaihtelemalla. Sitten on jumpattu vastalaukkaympyröitä ja suurehkoja voltteja. Vasempaan kierrokseen ne näyttävät ja tuntuvat todella hyvältä, mutta oikealla saa tehdä vähän enemmän töitä, että paketti ei hajoa. Ilon aiheita on, että Kessi on löytänyt hyvät yksittäiset vaihdot myös vaikeampaan suuntaan ("oho, sehän oli tosi hyvä!"). Myös aikaisemmat murheenkryynit eli takaosakäännökset, jotka saivat ennen kupin menemään nurin hyvin nopeasti, toimivat ongelmitta - ja jopa se aiemmin hankala niitä edeltävä koottu käyntikin on löytynyt. Taivaan- ja SI-nivelen kappaleet ovat epäilemättä siis hyvissä asennoissa... Mutta kun jotain saa, jotain myös menettää. Ravityö on välillä tuntunut entistä hankalammalta ja eilen tuntui, että aiemmin tosi helpot avot ja sulut ovat nyt hävinneet johonkin. Toivottavasti taustalla on "vain" kiukutteleva vatsa.

Ehkä vähitelleen voisi olla lääkärintarkastuksen ja satulantsekkauksen aika? Aloitetaan jommasta kummasta.

Kuukauden tilastoa (tammikuu 2016)
Valmennuskertoja: 2 (lomien takia normaalia vähemmän)
Ylimääräiset kulut: müslisäkki, 37 euroa
Ylimääräiset tulot: 120 euroa tarpeettomien vaatteiden ja varusteiden myynnistä
Muuta ylimääräistä: 2 kpl rikottuja riimuja. Korvaavat kappaleet löytyivät vielä omasta varastosta
Korvaava riimu nro 2. Nyt saa luvan kelvata...

7 kommenttia:

  1. Omalla kohdalla hepan lihomisen ratkaisuna toimi kuivan heinän liottaminen ennen syöttämistä. Energian saanti (sokerit) vähenee, mutta syöty määrä pysyy samana ja vatsa tyytyväisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, tämä voisi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto! Liottaminen olisi nyt ihan helppo toteuttaa, kun paukkupakkaset taitavat olla tältä talvelta onneksi ohi.

      Poista
    2. Hieno banneri! Kivan yksinkertainen:)

      Poista
    3. Kiitos! Tästä kuuluu kyllä kaikki kiitos Sennille :)

      Poista
  2. Onko mahdollista, että hevosen lihominen onkin turvotusta? Tuli mieleen, kun kerran on maha oireillut ja ollut ummetustyyppistä ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, voisiko sekin olla mahdollista? Täytyy varmaan kysyä lääkäriltä, tai joltain ruokintaa paremmin ymmärtävältä. Ihmisenä ja ruoka-aineallergikkona reagoin juurikin noin joihinkin valmisteisiin. Hevosista en todellakaan osaa sanoa, mutta ajatus on kiinnostava.

      Kysymys on järkevä ja asia on vakava, mutta silti pistää vähän hymyilyttämään: "emme me hevoseni kanssa ole lihoneet, se on vain turvotusta!"

      Poista
  3. Anikin on lihonut, kun tämä uudempi tallityöntekijä on aika avokätinen heinän annostelussa... ja viimeinen niitti oli ne tammikuun pakkaset, jolloin jouduttiin antamaan enemmän, jotta kokopäivätarhaukseen tottuneet hepat ei tule hulluksi karsinoissaan... ja sitten taas liikuntaa oli vähemmän.

    Nyt olen ronskisti ottanut osan iltaheinästä pois niin että annos on kohtuullisempi, illallahan se saa vaikka mitä muutakin ruokaa. Kessillähän olis hyvä olla ruokaa, kun se vatsa... mutta jos niinä päivinä kun käyt illalla, laittaisit heinät verkkoon? Silloin voisi vähentää mutta sitä olisi pidempään siinä yötä myöten. Oon ajatellut tämmöstä itsekin, tallityöntekijälle ei voi lisää hommia laittaa, mut jos itse laittaisi...

    Ja sitten kun ei oo ollut verkkoa, levittelen heiniä karsinassa, Ani kun syö karsinan puhtaaksi kyllä. Kestää vähän kauemmin kun on siroteltu hajalleen se. Jotkut tietty tallaa eikä syö sitten, omalle maistuu. ;)

    VastaaPoista