Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Huoltokatko

Eikö melkein vuosi ilman (eläin)lääkäriä ole hyvä saavutus?

Meinaan nyt se tilastotappio sitten tuli, keväisen silmätulehduksen merkeissä. Tämä viheliäinen riesa on vaivannut aikaisempinakin vuosina, ja itse epäilen oireilun puhkeavan kirkkaan auringonpaisteen ja tuulen laukaisemana. Toinenkin tuore teoria on, mutta palataan siihen, kun saan ajatuksiani vähän jalostettua. Tämän vuoden tulehdus on ollut siinä mielessä kenkku, että se tulee ja menee. Oireettoman päivän jälkeen saattaa taas tulla pari kipeämpää päivää, sitten näyttää taas parin päivän ajan siltä, että tilanne olisi hallinnassa - and here we go again. Nyt on sentään jo päätetty, että itsehoitotuotteet vaihtuvat ihan kunnon lääkekuuriin. Katsotaan auttaako se. Samoin tuttu, vihattu huppu on kaivettu kaapista esiin.

Sairaassa hevosessa on se mukava puoli, että se työntää mielellään päätään kainaloon ja poskea poskea vasten. Sitten me rapsutellaan, hengitellään ja ollaan ihan hiljaa yhdessä. Sellaisia pieniä läheisyyden ja onnen hetkiä, joita jokainen joskus tarvitsee...

Huoltotauko on käytetty hyväksi myös siten, että viimeksi epäilyttänyt satulan sopivuus tuli tsekattua. Edellisestä kerrasta oli siitäkin siis jo melkein vuosi. Olin silloin kovasti tyytyväinen korjauksiin, joita "Satulapajan Petro" sai tehtyä. Olikin helppo jatkaa tutulla linjalla, kun Petro (joka sittemmin on perustanut oman yrityksen) tuli kotitallille tsekkaamaan parin muun hevosen satulat. Varasin meillekin ajan samalla.

Jotenkin on aina kovin palkitsevaa voida todeta olleensa varsin oikeassa - jopa silloinkin, kun lopputulema on, että satula vaatii uutta muokkaamista. Tunteeni siitä, että se saattaa olla kapeahko ja että se voi liukua ratsastaessa hieman lavoille, oli varsin osuva. Kessi on saanut aika hyvin lisää massaa sään ja lapojen kohdalle, ja toppaukset tarvitsivat siksi uutta muotoilua. Ja kuten aina varsin selvää on, myös takatoppaukset painuvat jostain. Meidän kohdalla tämä näyttää aina olevan oikea puoli - se, minne minun käsketään aina istua enemmän kun luonnostaan kippaan vasemmalle. Petro myös havainnoi, että sekä satulassa että hevosessa oli merkkejä siitä, että sitä on ainakin silloin tällöin satuloitu liian eteen. Nyt sain tiukat ohjeet siitä, että satula pitää jatkossakin asettaa korostetun taakse. Etupaneelien uusintatoppaus toisaalta auttaa varmistamaan, että satula asettuisi nyt luontevimmalle paikalleen - mutta toisaalta jos satula survotaan väkisin lavoille, painaa se entistä pahemmin. Petro myös suositteli seuraamaan satulan mahdollista liikkumista. Kuulemma S-vyöllä voi estää liukumista, jos se näyttäisi olevan ongelma. Nyt runsaan viikon käyttökokemuksella tuntuu kuitenkin, että uutta vyötä ei ehkä tarvita.

"Mamma, tuo mies lääppii mua!"

Satulan toppauttaminen on aikaisemminkin sujunut mukavan tehokkaasti ja muistan viime keväänä Petron ahkeroineen, että pääsisin vielä mukaan sovituskäynnin jälkeisiin kisoihin. Nyt uuden yrityksensä myötä homma on entistä tehokkaampaa: satulabussi pysähtyy tallin pihaan koneineen ja laitteineen ja enimmäkseen kaikki korjaus- ja ompelutyöt voidaan tehdä paikan päällä. Todella toimivaa myös ratsastajan näkökulmasta! Harmikseni tajusin vasta jälkikäteen, että olisin voinut samalla ehkä korjauttaa saappaitteni vetoketjun. Paikallisen suutarin aukioloajat kun ovat ainoastaan arkisin klo 9-16.30, mikä on vähän hankalaa työssä käyvälle potentiaaliselle asiakkaalle...

Satulan toppauksen jälkeen treenivire on ollut huipussaan, kunnes silmätulehdus äityi sen verran pahaksi, että nyt siirryttiin suosiolla muutamaan lepopäivään. Tuli kuitenkin todettua, että onhan tämä kuitenkin aina välinelaji. Kun varusteet ovat sopivat, on kaikki todella paljon helpompaa.

7 kommenttia:

  1. Petro tulee taas ensi viikolla, joten muistetaan nämä saappaat sitten!
    Ihanaa, että satula toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, yritän pitää mielessä! Myös vyöstä voisi surauttaa tikkauksia parempaan kuosiin. Täytyy ehkä kysyä Petrolta, onko vetoketjuja valmiiksi mukana - ehkä ei?

      Poista
  2. Jos hevonen kulkee parhaiten pimeässä, niin kuin olet monesti todennut että on hyvä teidän treeneissä hämärässä maneesissa tai illan pimetessä kentällä ja sama hevonen saa auringon valon lisääntyessä kivuliaita silmätulehduksia saattaa olla syytä tutkia ja poissulkea uveiitin mahdollisuus.
    Tsekkaisin myös headshaking mahdollisuuden. Toki toivon että mitään ei ole, mutta joskus on helpompi elää diagnoosin mukaan kuin ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - tämä vahvisti omia ajatuksiani! Olen miettinyt tätä itsekin ja se on juuri osa sitä lisäpohdintaa, josta ajattelin kirjoittaa enemmän kun ajatukset vähän selkeytyvät. Reagointi on sen verran selvää ja vuodenaikasidonnaista, että joku ns. järjellinen syy tässä on. Aikaisempia tulehduksia on hoidettu tavallisena iriittinä ja muistaakseni joku aiemman omistajan aikana myös uveiittina.
      Headshakingiin en jaksa uskoa - ainakaan vielä *koputa puuta*

      Poista
    2. Kannattaa todellakin tutkia, jos tulehdukset on toistuvia ja oireet noin selkeitä. Omaltani jouduttiin silmän pintaan kertyvän karsinoomakudoksen takia poistamaan kokonaan muuten terve silmä, mutta siitäkin selvittiin ja heppa eli onnellisena elämänsä loppuun asti, joten ei kannata säikähtää näitä "brutaalinkaan" kuuloisia ratkaisuja, mikäli niihin hevosen parhaaksi päädytään. Toki toivotaan että teillä ei tarvitsisi moiseen päätyä :)

      Poista
    3. Totta. Perusteellinen tutkiminen kannattaa. Meidänkin tallilla oli ennen hevonen, jolta oli poistettu silmä, joten (onneksi) tiedän, että ihan hevosenarvoinen elämä voi siitä huolimatta olla mahdollista. Tietenkään se ei ole vaihtoehto, jota varsinaisesti toivon. Parasta tietysti olisi, että toimiva hoitomuoto löytyisi lääkkeistä tai olosuhteiden korjaamisesta.

      Poista
  3. Valineurheilu on poikaa. Ostin itse S vyön ja pelittää kyllä hyvin joten voin suositella. Tsemppiä sairaslomalle.

    VastaaPoista