Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 3. toukokuuta 2016

Sinun silmiesi tähden

Hevosen silmävaivat ovat kiusallisia ja aina vakavasti otettavia. Vaikka loppupeleissä todettaisiin, että vaiva ei ole mitenkään vakava, on useimmissa tilanteissa syytä tukeutua eläinlääkärin konsultaatioapuun. Silmäsairauden voi aiheuttaa joko ulkoinen ärsyke tai bakteerin tai viruksen aiheuttama tulehdus. Hoitokeinot eri tilanteissa voivat erota huomattavastikin toisistaan.

Ja onhan näitä erilaisia vaivoja tullut vuosien aikana nähtyä.

Helpoimmillaan päästään, jos joku tälli osuu silmän ulkopuolelle eikä haavoja tai mitään erityisiä muutoksia silmän pinnalla tai side- ja sarveiskalvoilla näy. Tässä komea esimerkki siitä, että hevonenkin voi saada kunnon "mustan silmän" ihmistyyliin. Turvotusta, mustelmaa -  mutta itse silmä säilyi kuin ihmeen kaupalla vahingoittumattomana.

Jäbä sai kaverilta turpaan.

Seuraavalla kerralla ei ollutkaan ihan yhtä hyvää onnea. Samantyyppinen tarhassa riehuminen aiheutti haavan silmäluomeen. Vertavuotava silmä on aika jäätävä näky. Onneksi haavauma oli vain luomessa eikä itse silmässä. Hoitona kipulääkettä, antibiootti ja ei-kortisonipitoiset silmätipat.

Mutta sitten kun siirrytään traumaperäisistä vaivoista bakteereihin ja viruksiin, ollaan jo vaikeammilla vesillä. Silmäsairaudet saattavat muistuttaa erehdyttävästi toisiaan. Yleensä hevonen oireilee vuotavin silmin ja on selvästä kipeän oloinen. Tavallisimpia diagnooseja ovat sidekalvontulehdus, sarveiskalvohaavaumat sekä uveiitti. Sairaudet esiintyvät usein päällekkäisinä ja yksi silmäsairaus voi johtaa toiseen. Kahta ensimmäistä lajia voi saada edelleen esim. ulkoisen ärsykkeen seurauksena (roska silmässä tms.) mutta uveiitti on vaivoista ehkä monitahoisin ja kiusallisin.
Tulehtunut silmä värjättynä sen toteamiseksi, että esim. sarveiskalvon haavoja ei ole.

Uveiitti tarkoittaa silmän keskikalvon tulehdusta. Sairauden epäillään aiheutuvan erityisesti bakteerien (Leptospira, Brucella abortus, Stretococcus equi, Borrelia, Salmonella jne) tai virusten (influenssa, herpes, virusarteriitti), loisten tai minkä tahansa muun immunologiaan vaikuttavan sairauden seurauksena. Toistuva immuunivälitteinen uveiitti on tavallisin hevosen sokeutumiseen johtava syy, minkä takia oireet pitää aina ottaa tosissaan.

Miten uveiitti sitten oireilee? Hevonen tyypillisesti siristelee, silmä vetistää ja pupilli voi olla pieni. Silmä on erittäin kipeä ja valonarka. Sidekalvot punoittavat ja silmästä voi tulla kirkasta vuotoa. Hyvin yleistä on myös, että silmän pinta voi muuttua sameaksi, joka johtuu sarveiskalvon turvotuksesta. Englanninkielinen nimi taudille "moonblindness" kuvaa hyvin silmän ulkonäköä (Heidin blogissa on erinomainen kuvasarja sameasta silmästä.)

Hoidon toteuttamiseksi hevosta pidetään yleensä hämärässä tilassa ja silmä suojataan ulkona tuulelta ja valolta silmähupun avulla, jossa on UV-suoja. Ihannetilanne on, että hevosta ei laiteta ulos kirkkaalla ilmalla tai jopa ollenkaan. Lääkitys, yleensä kortisonipohjaisilla silmätipoilla tai voiteilla, on pitkällinen - useita viikkoja tai jopa kuukausia. Tässä on erittäin tärkeää jatkaa lääkitystä pitkään senkin jälkeen, kun näkyvimmät oireet ovat hävinneet. On erittäin yleistä saada tauti uusiutumaan pian uudestaan, jos lääkekuuri on liian lyhyt. Koska lääkkeiden hinnat ovat yleensä selvästi alle kympin per pakkaus, ei kuurin jatkaminen ole kenellekään kustannuskysymys.

Kessi ja kamut maaliskuussa 2016. Molemmat tulehtuneet silmät sikkarallaan. Ks. kommentti alempana.
Mutta mistä toistuva uveiitti (Equine Recurrent Uveitis, ERU tai kansanomaisemmin moonblindness) pohjimmiltaan johtuu? Kuten edellä on todettu, on mahdollisia syitä useita, eikä ole selvää, miksi toiset hevoset altistuvat taudille helpommin kuin toiset. Jonkun verran havaintoja on tehty siitä, että sairastumisriski voi olla korkeampi suvuittain tai jopa tietyillä roduilla. Ulkomailla on selvästi tunnistettu sään vaikutus oireiluun. Kirkas kevätaurinko vaikuttaa lähes kautta maailman olevan tyypillinen oireita aiheuttava tekijä. Tyypillistä on myös, että oireita on molemmissa silmissä ja välillä vaihtelevasti silmästä toiseen siirtyen. Tämä onkin varsin helppo tapa erottaa tilanne esim. traumaperäisestä sairaudesta.
Minäkään en ole keksinyt vielä viisasten kiveä uveiitin suhteen. Näyttää kuitenkin varsin toistuvalta, että tulehdusrumba alkaa keväisin aina siinä vaiheessa kun kevätaurinko alkaa paistaa kirkkaasti hangille ja tuuli puhaltaa. Kessin tarhassa on hyvin suojaisia varjopaikkoja, mutta säätä ei voi kokonaan sulkea pois. Tiedän, että ainakin Kessin emä on oireillut vastaavalla tavalla. Perimällä voi siis olla jotain merkitystä sairauden todennäköisyyteen.


Tänä keväänä se vaati kolme tuubia Oftan Hexa-Chloraa. Vähempikin olisi voinut riittää, yhtä korkin hukkaamista lukuun ottamatta. Ja jos annostuksen olisi ymmärtänyt heti kättelyssä nostaa riittävän korkeaksi. Taikasana näytti olevan  silmän rasvaaminen 4-5 kertaa päivässä. Olen aivan pohjattoman kiitollinen meidän upeasta tallihenkilökunnasta, joka auttoi, ettei kaikkia rasvauskertoja tarvitse hoitaa yksinään!


Terve silmä. Kuva Minna Alaspää.


Sitten seuraavaa vielä "älkää tehkö niin kuin minä teen" -osasto. Koska oireilu on tuttua ja lääkekin entuudestaan hyväksi havaittu, riitti hoidon käynnistämiseen pikainen viestittely hevossilmäspesialistini (Kessin emän entinen omistaja) kanssa, joka lääkärinä määräsi hoidoksi äidille ja tyttärelle soveltuvaksi havaitun ihmisten silmävoiteen. (Useimmat hevosten silmävaivat hoidetaan siis ihan ihmisten lääkkeillä.) Meillä on käytetty voidetta, koska sen saaminen kohteeseen on helpompaa kuin tippojen käsittely vahvasti ruiskuja ja lääkepulloja vihaavan hevosen lähellä. Hoidon tila varmistettiin vielä eläinlääkäriltä normaalin "keväthuollon" yhteydessä. Itse asiassa varsinainen uveiitti oli lääkärin mielestä tasoltaan no big deal - suurempi ongelma oli turvonnut ja punoittava alaluomi, joka oli aiheutunut silmän raapimisesta. Sekin onneksi saatiin lääkkeillä asettumaan.


Toinen "ei näin" -toimintatapa tältä keväältä oli päätös antaa Kessin ulkoilla ilman huppua. On mahdotonta sulkea hevonen sisälle viikkokausiksi, ja huppu päässä ulkoilu ei valitettavasti ole tamman mieleinen vaihtoehto. Totesimme varsin pian, että hupun pukeminen johtaa silmän hankaamiseen kaikkiin mahdollisiin vastaantuleviin pintoihin, kun huppua yritetään väkisin riisua. Myös eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että tilanteen ollessa tällainen ja oireiden ollessa muuten kohtuullisen lieviä on järkevämpää antaa olla ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Oireilua on turha pahentaa mekaanisella rasituksella. Mutta tosiaan oikeasti silmän suojaaminen auringolta on ensisijainen vaihtoehto!


Eivät silmävaivat kivoja ole, mutta ainakin meidän tapauksessa kyseessä on kiusallinen mutta kohtuullisen hoidettavissa oleva vaiva. Taas yksi kevät on päästy kunnialla ilman että silmän poistoa on tarvinnut edes harkita. Toivottavasti oireiden uusiminen rajoittuisi jatkossakin vain keväisiin. Olen kuitenkin tunnistanut, että valoherkkyys näkyy ilmeisesti välillä muissakin tilanteissa, kuten maneesin ovista kuljettaessa ja ilta-auringon paistaessa tietyssä kulmassa tallin katon yli. Haluttomuus ja äkkilähdöt tämäntyyppisissä tilanteissa saattavat saada ihan järjellisen selityksen. 

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus. Tuon violettipaitaisen tarhakaverin omistajana lisäisin tähän vielä, ettei ko. kaverin uveiitti ainakaan ole tarttuvaa sorttia... tarhakavereilla ei siis ole ollut mitään oireita. Ehkä joku miettii tällaista niin mainitsen. :)

    Hyvä, että silmä on nyt kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tarkennus! Uveiitti ei tosiaan ole tarttuva sairaus. Se helpottaakin elämää paljon, kun ei tarvitse tehdä erityisjärjestelyitä muiden suojaamiseksi.

      Poista
  2. Ihmeellisiä uskomuksia, kyseessä on kuitenkin hyvin kivulias parantumaton sairaus jonka saa oireettomaksi vain silmän poistolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet periaatteessa ihan oikeassa. Jos "uskomusta" on se, että olen toiminut eläinlääkärien ohjeiden mukaan, niin sitten on. Meidän tapauksessa tauti on oireiltaan kuulemma varsin lievä eikä esim. silmän poistoa ole vielä pidetty edes harkitsemisen arvoisena. Jos se tilanne tulee eteen, niin sen mukaan sitten mennään.

      Poista
  3. Aika provokatiivista kommenttia anonyymiltä, jep jep. Itse tämän hevosen näen päivittäin. Toki tällainen vaiva on ikävä ja vaatii hoitamista, mutta ei tässä tapauksessa olla lähelläkään tilannetta, että silmän poistoa pitäisi miettiä. On myös hieman hassu uskomus sekin, että poistettu silmä vastaisi ajatusta oireettomasta... puuttuva silmä ja kaventunut näkökenttä on oire itsessään, joka vaikuttaa hevoseen joka päivä sen koko loppuelämän ajan. Toki moni hevonen pärjää yhdellä silmällä mainiosti, mutta amputaatioon pitää olla hieman painavammat perusteet. Uveiitista taas on kärsitty parin kuukauden ajan ja normaali tilanne palautunut lääkityksen avulla. Ja tuon parin kuukauden jakson sisällä on ollut parempia päiviä ja hevonen on ollut koko ajan työkykyinen harrastehevoselle riittävällä tasolla.

    VastaaPoista
  4. Tiesin yhden korkean tason kouluhevosen täällä Belgiassa jolta oli poistettu silmä uveiitin takia. Jatkoi uraansa vielä silmän poiston jälkeenkin . Ikävä tuollainen vaiva kyllä on, hyvä kun löytyi lääkkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tiedän useamman hevosen, jotka ovat eläneet onnellista elämää silmänpoiston jälkeen ja jopa kilpailleetkin ihan korkealla tasolla. Monella on tainnut kuitenkin olla taustalla onnettomuus tms, kiinnostavaa tietää että uveiittitapauksiakin on.

      Poista