Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Charly ja minä

Aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana 1980-luvun alkuvuosina. Vaikka olisin halunnut ratsastaa enimmäkseen Pertti-ponilla, valikoitui ratsukseni useimmiten kimo, laiskahko Charlie-ruuna. Erinäisistä luonteen puutteistaan huolimatta siitä tuli kuitenkin minulle tosi tärkeä.

Harrastus sittemmin täytyi lopettaa useistakin syistä ja palasin ratsaille aikuisena pääkaupunkiseudulla. Kierreltyäni useamman paikan päädyin nykyiselle kotitallileni, jossa yksi monista suosikkihevosistani oli, erinäisistä luonteen puutteistaan huolimatta, kimo, laiska(hko) ruuna Charly. Jotenkin kuitenkin koimme ymmärtävämme toisiamme. Kesällä 2010 Charly tuli myyntiin, koska hevosen jaloissa oli ollut pieniä ongelmia ja se oli varsin leipääntynyt hommiinsa. Sille haluttiin siis kevyempää elämää yhden ihmisen ratsuna.

Muutamien unettomien öiden jälkeen Charly muutti meille. Tai rekisterimerkinnät vaihtoivat omistajaa, konkreettisesti ruuna siirtyi vain ratsastuskoulun puolelta yksärikäytävälle. Nyt maistelemme yhdessä, miltä tuntuu elämä ensihevosen omistajana ja ensihevosena. Tarkoitus on harrastaa monipuolisesti ja tehdä kaikkea sellaistakin, mihin tuntihevonen ei päässyt, sekä kilpailla jossain määrin tavoitteellisesti harrastehevoselle sopivalla tavalla, keski-ikäisen hevosen tason ja terveyden huomioon ottaen. Ja tätikuskin...

Charly on 15-vuotias saksalainen puoliverinen ja koulutustasoltaan virallisesti HeA ja re 100. Taidot ovat ruostuneet kuitenkin kiltin sedän tehdessä paljon aloittelevien lasten tunteja ja nyt kokeilemme varovasti, mitä osaamisesta saadaan palautettua - vai saadaanko. Charly rakastaa esteitä ja innostuu ja kuumuu niistä selvästi, mutta kouluvääntö ei selvästikään ole hänelle "se juttu". Vaikka herra C on peruskiltti hevonen, osaa se halutessaan olla varsin itsepäinen ja varsinkin nyt yksityiskäyttöön siirryttyään osoittaa välillä mieltään ihan reippaastikin. Se on kuitenkin vain hyvä juttu, ja tulevaisuus näyttää koko ajan vähän kirkastuvan.

Tässä blogissa kirjoittelen Charlyn ja minun arjesta kolmikymppisen tätiratsastajan näkökulmasta. Kerron arkipäivästä sekä ylämäistä ja alamäistä. Taitavia emme kumpikaan ole, mutta kehitymme koko ajan. Mukaan saattaa joskus lipsahtaa jotain tuote-esittelyn tapaistakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti