Ordnung muss sein

Charly oli tavallaan heräteostos ja "vahinko". Olin puhunut kaverin kanssa puolivakavissani että lähiaikoina lähivuosina voisimme hankkia yhteisen, meitä taitavamman opetusmestarin, joka veisi meidät yhdessä "korkeammalle tasolle". No, sitten yhtenä kesäaamuna minulla olikin jästipää "olisin-heB-jos-viitsisin" äijä, joka kohtuullisen tarmokkaasti haistattaa pitkät ns. oikealle ratsastukselle.

Kun yleensä sanotaan, että ratsastajan tulisi katsella eteen ja ylös tähtiin, ja hevosen eteen-alas, niin meillä homma on lipsahtanut helposti päinvastaiseksi: kuolainta vastustava setähevonen tuijottaa minua yläkautta silmiin ja minä tuijotan niskaa, yrittäen nähdä edes pieniä myötäyksen merkkejä. Istuntaharjoitukset ovat tehneet meille hyvää, mutta parin osaavan ihmisen suosituksesta päätin kokeilla myös gramaaneja. Kas saksalainen kuri ja järjestys saksalaiselle hevoselle, kun pehmeät keinot eivät auta!

Tiedän, kaikkien virallisten suositusten (ja ht.netin) mukaan gramaanit ja muut apuvälineet ovat vain merkki omasta huonosta ratsastustaidostani ja pilaavat hevosen. Nyt kuitenkin kolmen kokeilukerran jälkeen ero on selvä: gramaaneilla voin oikeasti keskittyä ratsastamaan ja tuntemaan hevosen. Oma käteni ja jalkani on tasaisempi ja hevonen näyttää tyytyväiseltä. Tunnen sen selän ja takapään liikkeetkin paremmin.

Matalampi muoto näyttäisi säilyvän myös silloin, kun en ole gramaaneja laittanut. Esteillä allani oli oikein huikea tykki, joka paineli herkkänä ja kevyenä menemään ja pää pysyi myös sileillä osuuksilla siellä missä pitikin. Ehkä kokeilua kannattaa jatkaa jonkun aikaa!