Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Osa 58, jossa löydetään sisäinen ponityttö

Helteistä ja kesäloman kiireistä huolimatta viikkoon on mahtunut hyviäkin hetkiä.

Uusi koulusatula osoitti erinomaisuutensa, kun Herra C eilen illalla taas pitkästä aikaa osoitti olevansa pakoeläin ja poistui supervauhdikasta sivuluisua aiemminkin ahdistusta herättäneestä maneesinnurkasta kesken laukkatyöskentelyn. Siellähän istuu kuin tatti, vaikka alla tapahtuisi mitä!

Tunneilla tehtiin muutamaa hyvää harjoitusta. Olen opetellut lantion liikutusta vatsalihaksilla, ja koska se tuntuu hyvältä satulassa, olen treenannut samaa liikettä myös kävellessä, imuroidessa, auton ratissa... Mitäpä ei ihminen tekisi hyvän istunnan eteen!

Tykkään kovasti siitä, että koulutunteihimme sisältyy usein myös kavaletti- ja puomityöskentelyä. Tällä kertaa oli ohjelmassa rata pituussuuntaan leikkaa laukassa, kavaletin ylitys ja laukan jatko siihen suuntaan, johon hevonen vaihtaa laukan kavaletilta "laskeutuessaan". Charlyhan ei mielellään vaihda vasempaan - varsinkaan hurjan esteen ollessa näin pieni, joten sain taas kerran tehdä varsin liioiteltuja johtamisia, enkä siltikään aina onnistunut. Parhaat tyylipisteet sai kuitenkin kanssaratsastaja, jonka tamma päätti suorittaa tyylipuhtaan koulupysähdyksen kavaletin eteen ja pöräyttää isot kakat.

Toinen suosikki oli vastalaukkaharjoitus. Kentän pitkää sivua myötälaukassa ja takaisin täyskaarron kautta vastalaukassa, paluu kootun laukan kautta raviin lyhyellä sivulla ja sama uudestaan kentän toista sivua pitkin. Alkuun huolestutti eniten, miten onnistumme tekemään tehtävän törmäilemättä. Sitten huolestutti, miten Charlyn saa ylipäätään liikkumaan. Sitten kun se liikkui, huolestutti miten saan sen ymmärtämään, että tällä kertaa ei laukkaa tarvitsekaan vaihtaa. Aika paljon pohjetta tarvittiin ja lopuksi kunnon suuttuminen. Pari viimeistä vetoa meni oikein mallikkaasti. Suoruutta ja apujen käyttöä joutui todella korostamaan, mikä tietysti oli harjoituksen tarkoituskin. Ja onhan vastalaukka myös "parasta hierontaa hevosen lihaksille".


Arkistoaarre. Charly ilmeisesti saksalaisella myyntitallilla 2006. Heinämassu taitaa olla vielä vähän muhkeampi kuin tällä hetkellä.

Viikon huippukohta seurasi kuitenkin vastalaukkatreenin jälkeen: saimme/jouduimme vaihtamaan hevosia. Meitä oli 3 hevosratsastajaa ja yksi pieni poni. Minut äänestettiin lyhyimmäksi ja mahdollisesti kevyimmäksi aikuisista (!!!) ja siksi sainkin kunnian kömpiä ponin kyytiin. Kyseessä on ehkä noin 130 cm korkea ja varsin sirorakenteinen otus, joten vähän huolestutti. Pääsin selkään pyörivästä satulasta huolimatta ja hetken ihmettelyn jälkeen totesin, että pienelläkin eläimellä on jossain ruhoni alla pää ja kyljet. Ja sitten mentiin. Kuten muistaakseni blogia aloittaessani kerroin, en lapsena ratsastuskoulussa saanut juurikaan poniratsastaa, koska olin ikäisekseni pitkä ja päädyin siis enimmäkseen hevosten selkään. Nyt suupielet pääsivät korviin jo pelkästään tästä ilosta - ja vielä enemmän siitä tunteesta, kun vähitellen havaitsin, että poni reagoi tosiaan apuihini juuri oppikirjojen mukaan - eikä sitä tarvinnut potkia eteenpäin! Toden totta ratsastukseni tarvitsee paljon näitä hetkiä myös muiden erilaisten eläinten selässä. Charlyssa, niin ihana kuin hän onkin, on kieltämättä omat haasteensa ja rajoitteensa.

Haastetta ensi viikkoon on tulossa, lähdemme nimittäin tänään Ypäjälle leireilemään! Saas nähdä kuinka herran kunto ja ratsastajan hermot kestävät, sillä tiukka treeniviikko on luvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti