Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Saksalainen estehevonen tuuppaa koulua - Sennumeeting 2011

Olemme palanneet hengissä ja hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa Ypäjän Sennumeetingistä. Koettu ja opittu vaatii vieläkin vähän sulattelua, mutta tässä siis keskeisiä tunnelmia.

Ennen lähtöä mietin monta kertaa, lähdemmekö ollenkaan matkaan. Charly oli monta viikkoa niin rasittavan tahmea ratsastaa, että arvelin leirin menevän ihan pipariksi. Lisäksi sen kunto (ja takkuileva yhteistyömme) huomioon ottaen päätin vaihtaa estepuolelta koulupuolelle, ettei leiristä tulisi liian vaativa (=kuulimme liian myöhään, että estepuolella olisi tarvittu nurmihokit, joita meillä ei ollut...). Kuitenkin lähdimme matkaan, mutta hieman epäilevin mielin. Koska koulupuolella oltiin, toteutetaan kurssiarvostelukin siis kuin kouluratsastusohjelma.
Charlyn matkatavarat. Kassissa kaikki tekstiilit (Ikea). Samoissa kasseissa säilytän myös kotona loimia - koko on loimille ja huoville täydellinen. Hoitopakissa on isot pyörät ja vetokahva. Pohjaosaan mahtuu loistavasti pullot pystyyn ja ensiaputarvikkeet, yläosaan normaalit hoitokamat. Pakki on tunnettua ratsastusvarustemerkkiä Black&Decker...

Saapuminen kurssipaikalle trailerilla - 2 (virheet väärinratsastuksesta -2)
Tämä oli niitä hetkiä, jolloin todella kirosin puutteellisia hevosnaistaitojani. Herra C päätti, että hän ei ainakaan mihinkään lähde. Aiemmista tyylikkäistä traileriharjoituksista ei ollut tietoakaan. Kaakkimus pääsi minulta kaksi kertaa karkuun ja kirmasi ympäri pihaa. Miksi luotin, että hän lastautuu jo riimulla? Miksi en käytä turvakenkiä, vaikka sellaisetkin on? Miksi olen vain tyhmä ja hölmö? Ei sillä jumankeuta mitään trailerikammoa ole - sehän vaan v****lee!!! Yritystä ei minulta toki puuttunut - en päästänyt hevosta irti ihan tuosta noin vaan vaan tein oikeasti töitä ennen juoksuoperaatioita. Sitten tuli Mia, ja Charly veti häntä mahallaan narun perässä pitkin sepeliä. Ja karkasi taas. Herra C sai kurinpalautusta, suitset päähän ja trailerin taas tallinoveen kiinni. Sitten tuli Iso Pomo, jonka perässä herra käveli nätisti suoraan koppiin. Tietysti. Adrenaliinipiikki oli niin huipussaan, että vielä Karkkilan ABC:lla melkein tarjosin kaakkia koppeineen paikalla notkuneelle kansallispukuiselle väestönosalle.

Majoittuminen talliin ja kurssin avaus - 8
Ypäjällä trailerista tuli ulos täysin hyväntuulinen ja onnellinen hevonen, joka asettui suoraan karsinaan. Teimme illalla vielä taluttelulenkin, eikä vieras paikka jännittänyt hevosta ollenkaan. Ratsastajat jaettiin ryhmiin ja tutustuimme toisiimme ja opettajiin.

Ensimmäinen tunti - 6,5
Kurssi alkoi Ypäjähallissa, jossa Charly ei yllätyksekseni ihmetellyt yhtään 100-metristä maneesia tai ihmisiä katsomossa. Saimme verkkailla hevosia omatoimisesti, ja opettajamme Johanna ja apuopettaja Mia tarkkailivat samalla ratsastustamme. Tunnilla käytiin läpi kaikki askellajit ja tehtiin vähän väistöjä ja siirtymisiä. Charly kipitti pää pystyssä kuin hirvi, kuten aina. Sain paljon ohjausta käden vakaana pitämiseen ja sopivaan kohtaan kädelle (=riittävän ylös, kun pääkin on ylhäällä). Lopputunnista vinkki oli unohtaa pää eikä tehdä siitä ongelmaa. Muutaman kerra huomautettiin myös pohkeen liiallisesta käytöstä. Annan itselleni kuitenkin näinkin hyvän arvosanan, koska Charly liikkui yllättävän hyvin ja reippaasti, ja suhtautui todella luontevasti uuteen paikkaan ja vieraisiin hevosiin. Johannan kommentti tunnin lopussa oli, että hevosella on mukavat liikkeet ja se on hyvin eteenpäinpyrkivä (jos malttaa käyttää selkäänsä oikein). Meidän Charly???

Toinen tunti - 7
Pääsimme ensimmäistä kertaa testaamaan ratsastusalueita. Siirtyminen talleilta Keskuskentälle jännitti enemmäin kuin itse tunti, sillä kämppikset olivat jo illalla pelotelleet maastoilun haasteilla, erityisesti ravihevosilla ja alikulkutunnelin käytöllä. Charly sai nyt apuohjan käyttöön. Ihme kyllä maastokävely sujui mainiosti, edes alikulkutunneli ei jännittänyt ollenkaan. Tunnilla tehtiin taas perusratsastusta: voltteja ja siirtymisiä. Erityisteema oli puolipidäte, jonka käyttöä harjoiteltiin askellajin sisällä ja siirtymisissä. Pystyin tekemään todella pieniä ja siistejä pidätteitä ja sain herran todella mukavaksi ratsastaa. Kentän pohja oli kuitenkin vähän kostea ja siksi hyvin raskas. Laukkatyö alkoikin olla jo sitten sarjassamme "jo riittää", sillä herra tarjoili muutaman napakan pukkisarjan lähes joka kierroksen aikana.



Kolmas tunti, istunta - 6,5
Tiistaiaamu oli varattu pelkälle istuntaharjoitukselle. Ratsastimme taas Ypäjähallissa ja saimme jokainen vuorotellen yksityistä istuntaohjausta ja loppuajan sai käyttää itsenäiseen treenaamiseen. Ensimmäinen elämys tuli jo tallissa: Johannan ehdotuksesta sain lainaan thiedemann-ohjat kokeiltavaksi, ja taivas aukeni. Charly oli todella paljon kevyempi ja mukavampi ratsastaa. Istuntakorjaukset keskittyivät erityisesti oikean kohdan löytämiseen satulassa ja lonkkien avaamiseen. Kotona pitäisi ehkä kokeilla pientä korotusta satulan takakaaren alle, jolloin istuisin automaattisemmin oikeassa paikassa. Samoin jalka pitäisi saada auki jo lonkasta alkaen ja valumaan paremmin pitkin kylkeä. Ongelma oli erityisesti vasemmassa jalassani, mikä ei ole ihme - sehän on leikattu, "huonompi" jalkani, jota varmasti käytän koko ajan eri tavalla kuin toista. Laukkamme sai kuitenkin tälläkin kertaa kehuja. Myös itsenäinen työskentelymme sujui oikein hyvin. Väistöjä oli mukava harjoitella, kun peilistä näki liikkeen sujumisen.

Neljäs tunti - 5,5
Pääsimme harjoittelemaan kouluohjelman osia torstain leirikisaa varten. Johanna oli valinnut meille suoritettavaksi B3-ohjelman, koska arveli sen sopivan Charlylle varsin hyvin. Ratsastimme tällä kertaa Juhlakentällä ja kohtasimme ensimmäistä kertaa ravihevoset. Charly ei lotkauttanut korvaansakaan. Ei sitä sen puoleen helppo beekään kovasti inspiroinut, treenaaminen oli vähän sielutonta pakkopullaa. Kentällä ei ollut kouluradan kirjaimia, mutta yritimme silti parhaamme mukaan hahmottaa oikeat kohdat. Vaikein kohta oli ilman muuta ohjelman alussa oleva volttikahdeksikko, jota en millään saanut oikean kokoiseksi. Sen sijaan nelikaarinen kiemuraura ja käyntityöskentely saivat kiitosta hyvistä teistä ja hienosta keskikäynnistä. Ryhmämme muut kolme jäsentä eivät aikoneet kisoihin ollenkaan, mutta joutuivat nyt harjoittelemaan samoja tehtäviä. Jotain ryhmän jäsentä tämä selvästi ärsytti.


Tämän tarhan aitaan voikin työntää kielen! (Älä kokeile kotona. Ei myöskään talvella.)

Viides tunti - 6
Ratsastimme kouluohjelman Johannan valvovan silmän alla ja sen lisäksi verkkailimme hevosia Mian ohjauksessa. Charly oli valkoisten aitojen sisällä yksinään harvinaisen rento, ja siksi nostan pisteet jopa kuutoseen. Suoritus oli vaihteleva: tällä kertaa volttikahdeksikko sujui, mutta kuskin oli vaikea hahmottaa viidentoista metrin laukkavolttien kokoa. Joitain kohtia olin opetellut väärin ja kukaan ei ollut koskaan ennen kertonut esimerkiksi miten alkutervehdys ratsastetaan oikeaoppisesti. (=Pysähdyksen tulee olla riittävän pitkä jo ennen tuomarin tervehtimistä.) Tunnilla tuli lisäksi vaikea takaisku: Charlyn kylki oli hiertynyt kannuksen kohdalta ja jouduin ratsastamaan ilman kannuksia. Siksi pitkien laukkateiden ylläpito olikin taas vaikeaa. Samoin koko kisaosallistuminen oli nyt vaakalaudalla hiertymän takia. (Ja sen, sallisiko tuomari apuohjien käytö harjoituskisassa vai ei - ilman ihanaa thiedemannia joutuisin ilman muuta vaihtamaan C-luokkaan, mutta hiertymän takia en voisi välttämättä startata siinäkään.) Vaikka Challe on hyvin herkkäihoinen, täytyy mahdollinen kyljen kaivaminen saada loppumaan! Karsinanaapuri suositteli (kuten Miakin kotona) pitkiä rissakannuksia, niiden kanssa kun on ihan pakko lopettaa jalkojen heiluttelu...

Kuudes tunti - 8,5
Keskiviikkoiltapäivänä saimme valita esteiden, koulun tai maaston välillä. Valitsin esteet - luvassa oli "kouluratsastajan esteharjoituksia" eli puomitehtäviä ja pieniä esteitä, jotka olisivat hyödyllisiä kouluhevosenkin kehittämiseen ja pään tuulettamiseen. Helle oli paahtava, mutta silti olimme ulkokentällä. Charly heräsi kuitenkin nopeasti, kun näki kentällä olevat esteet. Aloitimme ihan esteistunnan ja kevyen istunnan harjoittelusta. Täytyy tunnustaa, että tuntui mukavalta, että kerrankin pieni hevonen ja ratsastajansa eivät olleet täysin altavastaajina vakavasti otettavien kouluhevosten ja taitavien ratsastajien joukossa! Saimme kehuja istunnasta ja puomityöskentely sujui oikein näppärästi kaikissa askellajeissa. Maapuomeista oli viritetty pitkät patterit, joita menimme käynnissä ravissa ja osin askellajeja vaihdellen. Sarjan jälkeen tuli vielä laukassa ylittää erillinen puomi. Toisessa tehtävässä laskettiin askeleita laukkapuomien väliin. Sitten etenimme innarisarjalle. Charly oli todella kiva ratsastaa, ja vastoin tapojaan keskittyi hienosti myös näin pieniin "esteisiin" eikä potkinut niitä puolihuolimattomasti nurin. Yleisömme sai antaa meille tyylipisteitä jumppasarjan ylityksestä ja meille huudeltiin kahdeksaa ja puolta. Itse en olisi ehkä ihan niin korkeita pisteitä jaellut, koska pari kertaa ahdoin ennen ensimmäistä estettä tarpeettoman pikkuaskeleen ja kerran laskeuduimme sarjalta ristilaukassa. Kuitenkin rentous ja hauskuus näytti palanneen suoritukseeni - nähtävästi minulle tekee henkisesti hyvää, että välillä saan treenata muussakin kuin kotitallin minua paljon korkeammalla tasolla olevassa joukossa!

7. tunti - 4, jos sitäkään
Kaikkea hyvää seuraa romahdus! Helle ja rankat treenit hyydyttivät herra C:n ja vähän ratsastajankin. Kisastarttimme vaihtui tuntiin ja haluton hevonen oli jo ihan tympääntynyt kun tajusi joutuvansa taas hölköttämään kehää ympäri. Johanna keskittyi alkuun istuntani korjaamiseen: erityisesti vasemman jalkani, joka ei edelleenkään auennut lonkasta tarpeeksi eikä pysynyt rennosti hevosta vasten. Koska nyt yritin keskittyä erityisesti pitämään jalkaa auki ja rentona, voi arvata, että aloin jännittää lihaksiani erityisen paljon. Kun siihen yhdistää supertahmean hevosen, menee kaikki ihan päin seiniä. Charly ei tehnyt mitään, mutta kuski purskahti itkuun. Tähän tuntiin kiteytyi kaikki ne huonot hetket ja turhautumiset Charlyn kanssa menneen kevään aikana. Kun muut kehittyvät ja pääsevät vaikka mihin, en minä opi edes istumaan enkä kehity koskaan Helppo Ö -tasoa ylemmäs... Onneksi sain hyviä kotiläksyjä ja ohjeita, joilla voin harjoitella sekä satulassa että sen ulkopuolella. Nyt pienen sulattelun jälkeen asiat tuntuvat taas valoisammilta. Hyviin ohjeisiin palaan lähipäivinä vielä tarkemmin.



Kurssilta poistuminen trailerilla - 7,5
Herra Ekonoomi tuli noutamaan meidät kotiin - ja olipa meidän koppi hieno! Ypäjäviikon aikana se oli maalattu sisältä ja paikkamaalattu ulkoa, jokainen ruosteinen ruuvi ja pultti oli vaihdettu ja pressun kumikiinnikkeet uusittu. Hevosmies halusi itse lastata hevosen ja olin alkuun vähän skeptinen. No, kyllähän Ypäjältä luulisi löytyvän riittävästi apuvoimia, jos homma lähtee tälläkin kertaa lapasesta? Charly nousi taas heti aluksi tyylikkäästi kahdelle jalalle, mutta yritykset jäivät vähän vaisuiksi - päälle sata kiloa suomalaista reservinupseeria narun päässä pysähdyttää tempoilut näköjään aika lailla yhtä pientä Miaa tai Sannaa tehokkaammin! Herra Hevonen päätti peruuttaa tyylikkäästi hanuri edellä suoraan traileriin. Koska koppimme ei ole suunniteltu tätä kuulemma hevosystävällistä matkustustapaa varten, otimme hänet ulos ja käänsimme toisin päin. Kotimatka alkoi.

Yleisarvostelu:
Askellajit ja lennokkuus - 7
Normaalista Charly-tyylistä poiketen herra vaivautui enimmäkseen (viimeistä tuntia ja joitain lyhyitä pätkiä lukuunottamatta) liikkumaan enemmän kuin yleensä. Ei paha.

Kuuliaisuus - 9,5
Jo pelkästään tämän takia kannatti tehdä koko reissu! Ilman muuta tällainen lähes ympärivuorokautinen yhdessäolo paransi keskinäistä suhdettamme. Ehkä Charly ajatteli, että pakko kestää tuota tumpeloa, kun muutakaan apua ei ole saatavilla? Hevonen oli koko ajan paljon rennompi ja tyytyväisempi kuin olin kuvitellutkaan. Normaalisti kauhua herättävät asiat, kuten roska-auton kohtaaminen, eivät tuntuneetkaan missään eikä maneesin kulmia tarvinnut pelätä. Taluttaessa ei riekuttu, maastossa ei sikailtu. Ruoka maistui ja tarhassakin oli mukavaa. Pieni tyylipistevähennys on pakko antaa yleisestä tyhmyydestä: Charly tarhasi Ypäjähallin ja Opistohallin välisissä tarhoissa ja Opistohallin päätyyn avattiin keskiviikkona taiteilija Katja Hannulan upea taidenäyttely. Gallerian ovisummeri oli hirnuva hevonen, ja sillekös meidän Challen piti kovasti jutella... Näyttelystä jäi muuten matkamuistoksi pieni canvastaulu, kiitoksena itselleni hyvin suoritetusta leiristä!

Ratsatajan apujen käyttö, kuuliaisuus ja asenne - 6,5
Myönnetään - istunnassa ja apujen käytössä on omat haasteensa, joita joka päivä pyrin edes hetkittäin korjaamaan... Olen silti oikein tyytyväinen itseeni: vertaan omaa suoritustani aina turhankin helposti muihin, ja kumma kyllä en leirin aikana ehtinyt pahemmin ahdistua, turhautua tai ruveta kiukuttelemaan oman rajallisuuteni tajuamisesta! Maltoin myös pitää suuni kiinni niilläkin hetkillä, kun yksi kanssaratsastaja katsoi tarpeelliseksi nälviä jostain asiasta. (Hän oli varmaan niin hyvä, että hänellä oli siihen varaa;) Viimeisen päivän suorituksessa oli toki korjaamisen varaa, mutta kokonaisuus ei silti huono.

Tulos: Kurssi suoritettu siis onnellisesti prosentein vähän yli 70. Ensi vuonna siis vähän rimaa ylöspäin, ehkä jo Vaativa C -tasolle??? Ja vähän enemmän pomppuloikkaa ohjelmaan? Opetus, fasiliteetit ja oheisluennot olivat kaikki ihan loistotasoa. Suosittelemme Charlyn kanssa meetingiä kovasti kaikille muillekin - mukaan mahtuu monennäköistä kaviontallaajaa!

(kuvia mahdollisesti lisätään)

1 kommentti:

  1. Olipas mukavaa luettavaa Sennumeetingistä. Toivottavasti nähdään ensi vuonnakin :)

    t.Hanna & Santeri

    VastaaPoista