Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 13. elokuuta 2011

Mä mietin kuinka mä ratsastin

Viime aikoina olen miettinyt paljon ratsastukseen liittyvää tunnepuolta. Ratsastushan on itseluottamuslaji - ihmisen pitää olla riittävän jämäkkä mutta myös rento päästäkseen hyviin tuloksiin. Jännittäjä ei pärjää. Liian lepsu ei edisty, mutta hampaat irvessä puurtaja jumittuu yhtä lailla niihin vaikeisiin asioihin.

Viime aikoina Charlyn kanssa on tekemiseen löytynyt jotain uutta jämäkkää rentoutta. En tiedä, onko kyse siitä, että olemme lopullisesti sopeutuneet uudelle tallille vai onko kyseessä se usein mainittu "ensimmäinen vuosi", jonka ratsastaja ja hevonen tarvitsevat aina vähintään toisiinsa tutustumiseen. Olen vaatinut Challelta paljon, mutta tiedostanut myös sen rajat. Vaati muutaman ihmisen ääneen sanomista ja omia pohdintoja, että aloin hahmottaa 16-vuotiaan hevosen kapasiteetin.

Toisaalta uusia haasteita on voinut löytää fyysisesti helpoista jutuista, kuten maastoilusta. Viime viikkojen huikeimpia elämyksiä onkin ollut maastoretket hevosen kanssa (yksin!), joilta palataan ratsastajan valitsemana ajankohtana ja ratsastajan valitsemaa reittiä. Charlylle kun ei aiemmin maastoilut, varsinkaan yksin, ole ollut mitenkään mieluista. Edelleen täytyy tietysti säikkyä pelottavia asioita kuten jäniksiä, mutta edistystä on tapahtunut valtavasti.

Olen vaatinut kunnon työtä myös kentälläkin. Thiedemannien testaus aina välillä on tuonut tulosta: hevonen kantaa niiden kanssa itseään varsin kivasti ja liikkuu reippaahkosti. Kesken tunnin tapahtunutta hyytymistä koetimme kerran korjata Mian rissakannuksilla sillä seurauksella, että hevosesta löytyi aika reipasta menoa. Raukka tosin luuli, että laukkaväistö tarkoittikin sitä, että suuntana oli väistön linjalla oleva reippaan kokoinen okseri. Kun kaasupoljin oli löytynyt, vetelimme reippaita väistöjä tämän jälkeen ilman mitään teknisiä apuvälineitä. Charly osaa, kun viitsii! (Saman voisi joskus sanoa ratsastajastakin.)


Charly osaa ja viitsii hetkittäin alkukesällä.

En ole varma, onko muilla hevosilla ratsastaminen lisännyt rentoutta ja itsevarmuutta vai olenko ratsastanut muilla hevosilla hyvin vain siksi, että olen relannut paremmin Charlyn kanssa. Viime viikolla ratsastin varmasti upeimman ratsastukseni pitkään aikaan. Olin kaverin kanssa parin tunnin koulukurssilla, jossa ratsukseni valikoitui suurikokoinen Leila-tamma. Olin toivonut jotain todella erilaista ratsua kuin Charly ja toive toteutui: jos Leila olisi ihminen, puhuttaisiin hänestä varmaan termillä "iso tyttö". Lähemmäs 180 cm ja kiloja - en uskalla edes kuvitella. Leila tuntui alkuun hyvin Charlymaisen rauhalliselta, mutta vähitellen kun oikeat säädöt alkoivat löytyä, alkoi tammasta irrota liikettä. Upeaa, isoa liikettä! Valtavassa ravissa oli yllättävän mukava istua ja pystyin ihan aidosti rentoutumaan. Hieman vaikeuksia oli edessä laukkaan siirtyessä: hevonen oli hidas diesel ja ensialkuun laukka oli melkein vaikeampaa ylläpitää kuin rakkaalla herra C:llä. Kuitenkin kun tajusin, että käynnistys ei vaadi jalkaa tai raippaa vaan pelkkää istuntaa, löytyi myös valtava rullaava laukka. Täydellisen onnellinen pyöreänä, korvat lerppuen liikkuva hevonen ja jalat rentona roikkuva, tyytyväinen ratsastaja - voiko parempaa olla?

Monenlaista eläintä on osunut satulan alle viime aikoina Charlyn ja Leilan lisäksi. Omaan hevoseen turtuneena jokainen kokemus on ollut arvokas, vaikka joidenkin kohdalta on hyvin nopeasti huomannut, että yhteistä säveltä ei ole. Pitkään kadoksissa ollut itseluottamus ja rohkeus alkaa löytyä taas. Minusta ehkä vielä joskus tulee oikea ratsastaja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti