Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Takaisin sateeseen

Myönnettävä se on: tauot ratsastuksessa tekevät minulle hyvää. Kiitos työnantajalle, joka silloin tällöin järjestää minulle pakollisen poissaolon tallilta muutaman päivän työmatkan muodossa. Tällä kertaa Charly tarjosi minulle aivan erityisiä elämyksiä kotiin palatessa: vaikka sillä oli ratsastettu poissaollessanikin, oli se aivan erityisen reipas. Löysimme itsestämme sisäisen 5-vuotiaan (hevosen) ja 10-vuotiaan (ratsastajan). Pois kaikki koulukiemurat, painelimme ympäri kenttää vain nauttien vauhdin hurmasta! Yleensä valitsen itsenäiseen ratsastukseen aina jonkun teeman, kuten tietyt liikkeet, temponvaihtelut tai asetukset/taivutukset. Nyt oli selvää, että vain vauhti ja liike oli tärkeää. Siitä on kuukausia, kun olen viimeksi saanut Charlysta irti yhtä reipasta menoa näin pitkän aikaa yhteen menoon - ei todellakaan tarvinnut muistutella jalalla tai raipalla, että liikkuakin voisi. Miten ihanaa, että Setä C haluaa tarjota minulle välillä tällaistakin herkkua!

Kolikolla on tietysti myös kääntöpuoli: koska Charlyn energia- ja viitsimiskiintiö viikossa on kovin rajallinen, olen ajattelemattomalla (heh) kaahaamisella todennäköisesti riskeerannut loppuviikon koulukisat... Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, ja taktiikka on valmiina: kisoihin vaan mutta ensin tunnin kautta saamaan loppusilaus kunnon treenistä. Sen jälkeen hevonen koppiin ja kassiin toivottavasti lainaan kunnon rissakannukset. Luulisin, että näillä eväillä yhtäältä vastahakoisen ja toisaalta yli-innokkaan kouluratsun liikkumisvire saadaan viriteltyä sopivalle tasolle. Luulisin. "Olisi pitänyt" -tarinan voitte sitten lukea seuraavasta postauksesta.

Olemme leikkineet Charlyn kanssa silloin tällöin jonkinasteista laama-agil "frihetsdressyriä". Toistaiseksi harjoitukset ovat keskittyneet lähinnä siihen, että Charly ottaa kontaktia tekemisiini ja seuraa merkkejäni siitä, mihin pitäisi mennä. Se osaa jo sujuvasti seurata perässäni ilman että pidän ohjista tai riimusta kiinni. Useimmilla kerroilla toimii myös se, että näytän kädellä sille suunnan, mihin ollaan menossa esimerkiksi ovista tai porteista kuljettaessa.Tästä siirryttäneen tulevaisuudessa vaativampiin harjoituksiin. Irtiolevan Charlyn kanssa on vuosikausia voinut lähinnä vain laulaa "sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi". Siihen nähden homma alkaa vähitellen vaikuttaa kohtuullisen positiiviselta. Vai mitä sanotte:

Hevonen ottaa kontaktia ihmiseen. "Hei, vähän vähempikin kontakti riittäisi, että mahdut tähän valokuvaan."


Suunnattoman innostuneen näköisenä ollaan tallusteltu mamman perässä jo tallinnurkan ympäri. Suoraan ratsastusvarustuksessa, kaikkensa antaneena joutuu vielä moisiin rankkoihin hommiin.


Onneksi fiksu hevonen löytää itse tapoja palkita itsensä tästä suunnattomasta ponnistuksesta.

Mutta hienostihan se menee! Koko talli on kierretty ja tässä mamma ohjaa kädellä, että ovesta pitäisi mennä sisälle ja kohti omaa karsinaa. (Pimenevien iltojen valaistus ja liikkuva kohde tekee tepposet. Valon vaihtelusta huolimatta kaikki kuvat ovat samalta kierrokselta - tallia ei sentään kierretty aamusta iltaan.)

Niin, joo... Hyvin alkaneen harjoituksen keskeyttää ylimääräinen ihana palkinto käytävällä. Aijai, mitä herkkuja!

Että josko sinne jotain herkkuja vielä jäi? Joku toinen päivä uudestaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti