Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua...

Jotain vanhaa - se on valitettavasti ratsastustaito!

Tällä viikolla en ole yltänyt ihmeellisyyksiin ratsailla. Ehkä se johtuu osittain siitä, että vaadin itseltäni nyt paljon: muistot mansikkahillohetkistä saavat haluamaan lisää onnistumisia koko ajan, ja siksi yritän liikaa ja turhaudun niistä minuuteista, kun kaikki ei ole "tarpeeksi hyvää". Täytyisi varmaan lopettaa ratsastaminen! Ei, ei suinkaan lajia kokonaan vaan liika yrittäminen, johon sorrun, koska tottahan toki se täydellisesti liikkuva hevonen saadaan täydelliseksi tosissaan ratsastamalla (=nypertämällä, kaivelemalla, vääntämällä ja hinkkaamalla). Kuin kostoksi hevonen on sentään tajunnut pelin idean: joka kerta, kun saan tarpeekseni ja ajattelen, että "tää olis sitten niinku rennot loppuravit ja takas talliin", alkaa se pistää parastaan. Eli kun itse rentoudun, hevonenkin toimii.Yllättävää?

Yhtenä päivänä ilmeisesti onnistuin, kun ratsastuskaveri katseli meitä ja alkoi riemuissaan hihkua "Pidä toi! Pidä toi!" Kuulemma sillä esityksellä valloitetaan jo kouluradat. Mutta hyviä elämyksiä on irronnut myös uusista harjoituksista: Mia on nyt pari kertaa laittanut meidät tekemään vuorotellan avoa ja sulkua siten, että liike vaihtuu aina noin kymmenen askeleen välein ja asetuksen suunta säilyy koko ajan samana. Tässä todella selvästi tuntee eron, miten hevonen alkaa rentoutua ja vetreytyä (molemmat) ja koota itseään (Lennu).

Jumppa tekee molemmille pojille hyvää ja kuskille kanssa. Muutamana päivänä vaivannut jäykkäjalkaisuus ratsastajalla näkyi heti laukkaongelmina, mutta onneksi treeni ja venyttely saivat reidet palautumaan ja kaikki alkoi sujua normaalisti. Mainittuina huonoina laukkakertoina sain kuitenkin hetkittäin jotain uutta irti hevosesta, jonka tarkempaa analysointia pitää vielä vähän tunnustella, ennen kuin sanon mitään sanoinkuvaamattoman typerää. Meillä on ollut kuitenkin paljon keskustelua siitä, että Lennu fuskaa ja nostaa laukan ylöspäin sen sijaan että käyttäisi itseään oikein. Nyt kun hevonen oli vähän paremmin tuntumalla ja koottuna, alkoi laukannosto suuntautua myös eteen. Tästä pitää lähteä kehittämään laukkatyötä edelleen, vaikka toisata oloon sekoittuu pieni huoli siitä, että ovatko kaverin jalat ihan kunnossa, kun liikkeen laadussa on välillä selvää jäykkyyttä.

Jotain lainattua -osasto viittaakin sitten saappaisiin ja suitsiin. Jonna kertoili jokin aika sitten saapasongelmistaan, ja koska selvisi, että jalkamme ovat samankokoiset, annoin hänelle oman saapaskokoelmani (hah!) lainaan, jotta hän voisi paremmin kokeilla, olisiko joku noista todennäköisimmin netistä tilattavista malleista sopiva. Vaihtokauppana sain lainaan paljon puhutut Micklem-suitset. Niistä kirjoitan lähipäivinä erillisen raportin: kokemukset ovat olleet vaihtelevan mielenkiintoisia. Niin tuossa sovitusrumbassa pääsi käymään, että ne itselleni "ylimääräisimmät" saappaat olivat Jonnalle todella mieleiset, ja ne jäivätkin sitten sovitusreissulta kokonaan Soukkaan. Ja olen ihan äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta testailla Micklemeitä - ne ova varsin hauska peli!

Mutta Soukasta kotiutuikin vastavuoroisesti jotain muuta: jotain uutta ja sinistä!

Tallilla oltiin jo kohta alkamassa nauraa epätoivoiselle sopivan estesatulan metsästykselleni. Harjoitus oli jatkunut loppusyksystä saakka varsin huonosti: en halunnut ostaa satuloita, jotka maksavat enemmän kuin Charly enkä satuloita, joita sovittaja markkinoi sillä että "tämä ei ole nyt sopiva koko mutta tilataan sulle tästä toinen koko, se on sitten kyllä ihan varmasti sopiva".  En myöskään halunnut ostaa täydellisiä satuloita, joiden myyjä tai välittäjä osoittautui tosipaikan tullen täysin yhteistyökyvyttömäksi. Lähestulkoon kaikkea oli jo kokeiltu. Värillä ja mallilla ei ollut (enää) mitään väliä, kunhan satula olisi sopiva - ja mielellään ei Kieffer, koska muistot kivikovista ratsastuskoulusatuloista ovat edelleen liian tuoreessa  muistissa. Mutta kun eräänä päivänä sovitimme kaikki toistemme satulat (minä en siis ole ainoa, jolla on ongelmia...), istui Leon tarhakaveri/karsinanaapuri Lucan satula sille ihan täydellisesti! Kieffer, mikäpäs muu. (Hyvästä arviointikyvystäni on ollut muistaakseni ennenkin puhetta?)

Siispä käytettyä Kiefferiä metsästämään! Kotikaupungista löytyikin kiinnostavan kuuloinen yksilö - ja koko homman huipensi se, että kun tiedustelin, mistä satulan voisi hakea sovitettavaksi, jäljet johtivatkin ....tadadadaa.... Soukkaan ja Brooken naapurikarsinaan! Tämän täytyi olla selvästi merkki siitä, että näin oli tarkoitettu. Satula istui ihan täydellisesti ja kesti myös The Ultimate Istuntatestin (=Challemainen sivukiitosyöksy, kun kauempana näkyy Epäilyttävä Asia). Nyt minulla on siis ihana, pehmoinen Kieffer Ludger Beerbaum Competition Excellent! Satulan kunto ja hinta olivat paremmat kuin olin toivonutkaan - lämpimät kiitokset siis edelliselle omistajalle.



Kieffereissä on rajattoman monta kertaa säädettävä runko, joten niitä on helppo muokata hevosen selän kehittyessä. Excellent mallinimen perässä tarkoittaa pehmustettua geeli-istuinta ja komposiittirunkoa, jonka muokkaaminen on helpompaa ja nopeampaa. Ja se sininen: Competition-mallissa on siniset koristetereet ja tikkaukset! Turhamainen, yksityiskohdista tykkäävä harakka on tästäkin aika innoissaan...

Tulikohan satulan mukana myös hyppytaito? Pelottavasti alkaa näyttää siltä, että joudun lunastamaan tallikavereiden jo kovasti peräänkuuluttaman lupauksen siitä, että hyppytreenit alkavat kun satula löytyy.

PS. Uusia lukijoita näyttää tipahtelevan jostain koko ajan: tervetuloa!

5 kommenttia:

  1. Onnea löydöstä! Hauskaa, miten läheltä se onni sitten voikaan löytyä. Minä haaveilen aina välillä koulusatulasta. Minulle on kerrottu, että kaikista sadoista Tintille joskus sovitetuista satuloista sille sopi --- Kiefferpä tietenkin.

    MInulla on siis nyt vain estesatula ja se on Kiefferin Donau Excellent. Hanurille ihan kamala. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että löydän ennemmin pehmustetut alushousut kuin hevoselleni paremmin sopivan satulan. Ja jos haluaa muistutuksen siitä, miten hyvä se satula oikeastaan onkaan, voi aina ratsastella pari päivää ilman satulaa. Sen jälkeen siinä on taas mukavampi istua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kovasti odottelen, että tuleeko jossain vaiheessa karu totuus eteen ja paljastuuko Kiefferistä käytössä juuri sellainen kamala penkki, mistä kaikki aina puhuvat. Nyt ainakin alku tuntuu ihan hyvältä. Onneksi tuota pehmustetta on omastakin takaa sen verran, että pitäisi jonkin verran suojata pahimmilta penkin hiertämisiltä.

    Koulusatula on kyllä kouluiluun ihan mukava... Kieffereitä taitaa pyöriä markkinoilla sen verran reippaasti, että jossain vaiheessa ehkä löytäisit niistä lukuisista koulusatulamalleistakin vähiten epämukavan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että siihen vaikuttaa myös hevosen liikkeet. Ostin oman satulani tallikaverilta, ja olin istunut kyseisessä satulassa aikaisemmin tallikaverin hevosen selässä. Hänen hevosensa liikkeet ovat paljon iskevämmät ja terävämmät kuin Tintin. Tästä syystä olin alkuun kauhuissani, kun kivikova olikin Tintille tismalleen sopiva, ja kaupaat tulisivat olemaan edessä. Mutta ei se Tintin kanssa niin kauhea ollutkaan. Kaverin hevosella on niin erilainen askel, että satulan kovuus suorastaan korostui.

      Ja kaikkeen onneksi tottuu. :) Minun ehkä pitäisi lähteä koulusatulakaupoille. Toistaiseksi en ole raaskinut.

      Poista
    2. Ihan totta, liikkeetkin varmasti vaikuttavat! Voi olla, että osa kauhukokemuksista on tullut siitä, että hevonen on ollut mallia "hölsky ja hytky".

      Parin otteeseen olen nyt yrittänyt kommentoida muuten blogiisi, mutta eipä onnistu... Voi olla, että minunkin koneen säädöissä on jotain vikaa.

      Poista
    3. Nyt pitäisi taas onnistua kommentointi. :) Muutama muukin ehti valitella samaa enkä oikein ole edelleenkään varma, mikä siellä nyt yhtäkkiä meni eri tavalla kuin ennen...

      Poista