Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Asenne on rock

Minulla oli yksi ensisijainen tavoite, kun palasin parin viikon ratsastustauon jälkeen takaisin satulaan: hyvää perustyöskentelyä, kiitos. Ei temppuja, ei hosumista vaan yksinkertaisesti ja (toivottavasti) laadukkaasti. Onneksi valmennusosasto oli samaa mieltä.

Alku ei ollut helppo. Vaikka Lennua oli lomani ajan säännöllisesti ratsastettu, oli se hieman laidunkuosisen näköinen: heinämaha oli kasvanut riittävästi, mutta muuten kylkiluut paistoivat ja harja oli takkuinen. Hain epäilyttävästi ex-ravuria muistuttavan uljaan kouluratsuni siivottavaksi, ja epäilin, että tästä ei hyvä seuraa. Aluksi seurasikin hyvä määrä verta (kiitos ärhäkästi purevien hyttysten) ja hikeä, mutta ei sentään kyyneleitä.

Nämä viimeisimmät puolitoista viikkoa tahkosin lähinnä yksityistunneilla, joilla oli yksi kattava teema: hevosen on liikuttava riittävän reippaasti ja oltava riittävästi pohkeen edessä. Askeleen pitää olla aktiivinen ja tahdin ja temmon säilyä tasaisena. Löysäkäyntistä hevostani joutuukin aika tehokkaasti aktivoimaan, mutta nyt meillä on vahvasti yhteinen käsitys siitä, että ratsastaessa astellaan pientä, aktiivista askelta eikä löntystellä. Joitain huomioita viikon varrelta pitää kirjata muistiin:

  • Ohjastuntuman kanssa saan olla tarkkana. Toisaalta sen pitää olla napakka, mutta liiankaan tiukka ei saa olla (sekin tuli jo kokeiltua).
  • Eteenpäin voi kannustaa enemmän raipalla ja äänellä kuin kannuksilla naputtamalla.
  • Hevosen suoruuteen pitää kiinnittää huomiota. Lennu helposti ylitaipuu kaulasta, eli asetuksen kanssa saa olla tarkka - ja toisaalta jo alkuverkassa hevonen pitää saada hyvin taipumaan, eli verkkaan pitää sisällyttää paljon voltteja molempiin suuntiin.
  • Vanha tuttu ulospäin asettaminen volteilla ja ympyröillä otettiin taas mukaan kuvioihin.
  • Hevonen ei lipsukaan peruutuksissa mihinkään epämääräiseen vasempaan sivuluisuun, jos on napakka vasemman pohkeen ja ohjan kanssa.
  • Loistava tehtävä on ollut myös pienen kahdeksikon ratsastaminen esim. kahden esteen ympäri: siinä on pakko kiinnittää huomiota kaikkiin edellä kuvattuihin asioihin!
  • Lennun kanssa tulee helposti jossain vaiheessa aina tunne, että eihän tästä nyt kertakaikkiaan tule yh-tään mi-tään. Kun jaksaa vaan tehdä töitä, niin kyllä tulee - ja paljon parempaa liikettä ja työskentelyä kuin siihen asti!

Mistä iloitsen erityisesti:
  • Tahattomat laukanvaihdot on saatu tehokkaasti kitkettyä pois (ensiapuna ei-toivotun vaihdon jälkeen pienen voltin ratsastus vastalaukassa...)
  • Niin, teinkö tosiaan pari-kolme kuukautta sitten aidosti "laukkatyöskentelyä" ja vastalaukkatyöskentelyä...? Nyt teen - rikkoja raville ei enää tule ja muutenkin askellaji on ollut se mitä on pyydetty ja laukan puolikin enimmäkseen oikea.
  • Keskivartalon ja käsien hallinta on ottanut askeleen oikeaan suuntaan.
  • Tunnen itseni ratsastajaksi, en tätiratsastajaksi tai matkustelijaksi.
  • Hyppäreilllä on niiiiin kivaa! Koska hevonenkin nauttii, olen jo pelkästään sen takia sille velkaa pitää estetreenit harjoitusohjelmassa. Tänään ei enää edes haitannut, että puoli tallia istui kentän laidalla yleisönä...

Ja vähän jos vielä tsemppaisi jotain, niin ne olisivat:
  • oikea jalka, joka elää välillä omaa elämäänsä. Onkohan se irti, kun se on niin löysä? (Vika on kuulemma siinä, että painoni on vahvemmin vasemmalla)
  • oikea kyynärpää, joka haluaa sitkeästi luisua eteen vasemmassa kierroksessa. Working on this...
Laiska-Lennu sai vähän enemmän kauroja, että jaksaa tehdä lämpimälläkin ilmalla töitä. Sen mielestä yli 17,5 astetta olisi muuten sopiva lepäilyilma.


"Kaikkeni annoin, ja kylpyyn vielä jouduin..."
Voi, niin paljon ajatuksia ja sanottavaa! Tällä hetkellä on päällimmäisenä vain hirveä into ja asenne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti