Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Onnellinen hevonen?

Hevosella on oikeus hyvään hoitoon ja hyvään elämään. Tämä kattaa luonnollisesti kaikki perusasiat: ruokinnan, hyvän talliympäristön, riittävän mahdollisuuden ulkoiluun ja liikuntaan sekä kontaktin lajitovereihin. Sennumeetingin teorialuennoilta jäi mieleen myös lause "hevosella on oikeus ammattimaiseen hoitoon" - tämä kattoi sekä riittävän harjauksen, kavioidenhoidon, varusteiden pukemisen ja kohtelun, pesun ja kuivauksen sekä mahdollisten vammojen tarkastuksen. Harrasteratsastaja tuntee luonnollisesti pienen piston sydämessään: onko toimintani riittävän "ammattimaista"? Ovatko aikanaan ratsastuskoulun ponitunneilta alkaneet hoidon ja käsittelyn alkeet ja eri talleilta opitut tavat sellaisia, että hevonen mieltää niiden olevan sitä tasoa, johon se on tottunut ja jota se haluaa. Itse olin jo pikkuisen ahdistumassa tästä ajatuksesta, koska hoidan ja käsittelen hevosta, joka elää nyt parhaita voimavuosiaan ja on koko tähänastisen elämänsä viettänyt aidosti ammattilaisten hoidossa isossa laitostallissa. Onneksi sain vakuutettua itseni siitä, että tarvittaessa omalta kotitallilta kyllä tulee tarvittavaa palautetta, jos toimisin hevosparan kanssa jotenkin luokattoman huonolla tavalla.



Mutta kuuluuko hevosen onnellisuuteen myös oikeus hyvään ratsastukseen? Tulla ratsastetuksi hyvin, oikein ja säännöllisesti, sen terveyden ja kunnon sallimalla tavalla? Tulla ratsastetuksi tavalla, johon hevonen on oppinut. Olen pyöritellyt tätä ajatusta päässäni viime päivinä paljon. Vastaus tällä hetkellä on kyllä. Perusasiat kuntoon -taktiikkani on ilmeisesti toiminut. Takajalat alle ja aktiivisesti liikkuva hevonen, hyvällä tuntumalla kulkeva hevonen, oikeassa muodossa kulkeva hevonen - jopa selvästi kootummassa ja korkeammassa muodossa kulkeva hevonen - se on selvästi onnellinen hevonen. Herra L on tyytyväinen ja tasapainoinen ja ottaa enemmän kontaktia ratsastajaan myös ratsastuksen ulkopuolella esimerkiksi höristen ja pyytäen rapsutuksia. Rennosti lerppuvista korvista ratsastuksen aikana näkee, että tekeminen on mieleistä. Ja ilmeisesti myös mielekästä - välillä innostuessaan se selvästi kysyy, että "joko, joko, joko?" Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hevosen mielestä asiat menevät nyt oikein ja se näkyy molemminpuolisena kunnioituksena. Minulla on selvästi velvollisuus kehittää itseäni ratsastajana ja pyrkiä joka päivä ratsastamaan siten, että hevoseni voi olla onnellinen tehdessään töitä kanssani.

Eikä niitä muitakaan perustarpeita saa unohtaa.
PS. Charlyn ja Lennun seikkailuja voit seurata nyt myös sivupalkkiin ilmestyneiden listapalveluiden ja Facebookin kautta.

2 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla tuosta yhtälöstä ratsastus + onnellinen hevonen! Olen itse viime päivinä järkeillyt, että tyytyväisen hevosen salaisuus on myös vaatimisessa: ei aina jankuteta ja pomputeta samoja juttuja siellä molempien mukavuusalueella, vaan asetetaan itselle ja sille ratsullekin haasteita. Onnistumisen tunne tuo tyytyväisyyttä, ja ainakin minä olen oman projektini kanssa havainnut, että sen työmötivaatio kasvaa kun sen välillä laittaa opettelemaan uutta, vaikka sillä ensialkuun olisikin pieni vastustus päällä. Toki tämä ilmiö voi tulla myös heijastuksena siitä, että kun vaatii/opettaa uutta -> hevonen onnistuu -> kuski on aidosti tyytyväinen -> hevonen aistii sen ja reagoi aitoon tunteeseen.

    Oho, tulipa matemaattista pohdintaa! :D

    VastaaPoista
  2. Kuva kertoo enemmäm kuin tuhat sanaa, ja täytyy myöntää, että kuvissa heppasi näyttävät kyllä onnellisille :)

    Sinut on haastettu blogissani, jillanblogi.blogspot.com

    VastaaPoista