Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 24. tammikuuta 2013

Niin kauan minä tramppaan...

Ohoh, onpas pelottavan pitkä aika edellisestä kirjoituksesta! Täällä kuitenkin ollaan, ja hyvissä voimissa.

Leonin sairasloma jatkuu ohjelmalla "kävelyä 1-2 kertaa 30-60 minuuttia päivässä ja/tai tarhausta sairastarhassa sopivaksi katsottu aika". Käytännössä hän viettää sairastarhassa aikaa päiväheiniin asti ja illalla kävelemme, kävelemme ja kävelemme.


"Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia kun kenkäni pohjat kestää"


Uran kiertäminen maneesissa on t-y-l-s-ä-ä ja siksi olen yrittänyt keksiä mahdollisimman paljon vaihtelua kävelytreeniin. Aina kun mahdollista, maastoilemme tai vietämme aikaa ulkokentällä tai lähilaitumilla. Illalla pimeässä ulkoseikkailu ei tietysti aina ole kovin järkevää. Silloin maneesikävelyyn yhdistetään esimerkiksi maapuomeja ja muiden estetreenipäivinä radan kävelyä siten, että pudotan esteet joko maapuomeiksi tai niin mataliksi ristikoiksi, että ne on mahdollista ylittää käynnissä. Ajattelin alkaa testata myös ohjasajoa, koska uskon Leon vatsan jo sietävän vyön käytön.

Haava on parantunut erinomaisen hyvin! Uuden vuoden paikkeilla lopetin Boan käytön. Siinä vaiheessa koko laitos oli niin haiseva ja nihkeä sekä lukuisilla ylimääräisillä tarranauhoilla paranneltu, että olimme molemmat aika onnellisia ilmakylpyaikaan siirtymisestä. Se selvästi nopeuttikin haavan umpeutumista: enää auenneesta kohdasta näkyy vain noin pikkusormenpään kokoinen reikä, johon tulee vähän rupea. Joka kerran ruven irrotessa reikä on entistä pienempi ja siistimpi! Arven ympärille alkaa myös kasvaa uutta karvaa, ja näky on aika hupaisa. Esittelisin mielelläni haavan täälläkin, mutta kamera ei enää pysy paranemisen vauhdissa.



Voi vaan ihmetellä, miten esimerkillisen fiksu potilas Leon on ollut! Kun aloitimme ulkoilun, ensimmäisinä päivinä esiintyi jonkun verran puhinaa, pörinää ja loikkia (myönnetään: kentän aidan läpi rysähtävä ekonoomi oli minunkin mielestä vähän pelottava), mutta sen jälkeen kaikissa tilanteissa seuranani on ollut asiallinen rauhallinen herrasmies. Pieni ontuminenkin katosi, kun kengittäjä kävi vuolemassa kaviot ja laittamassa uudet kengät jalkoihin.

Kai kävelykuurin luulisi tekevän minullekin hyvää? Väittäisin, että edut ovat henkisellä puolella. Kunnianhimoiselle "kaikki mulle heti tänne" -suorittajalle tekee välillä todella hyvää joutua joskus pakosta rauhoittumaan ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Tosin minä en olisi minä, jollen olisi jo järjestänyt itselleni ratsastettavaksi kahta muuta hevosta Leon sairasloman ajaksi. Yhteistyö toisen kanssa loppuu tosin lähipäivinä hevosen muuttaessa kauemmas, mutta onneksi ilokseni jää Rouva Hapannaama, joka on onnistunut opettamaan minulle jo uskomattoman paljon ohjan ja pohkeen yhteistyöstä. Vaikka Leo Leijona on tietysti maailman paras, toivon yhteistyön tämän tamman kanssa jatkuvan vielä pitkään edes epäsäännöllisissäkin merkeissä!

Nyt lähipäivinä lupaan palata minua odottaviin haasteisiin ja vähän leikkauksen ja toipumisen analysointiin. Sitä odotellessa Leo lähettää hymyileviä terveisiä kaikille ihailijoilleen!


"Kun on liinukkavarsa ja nappularattahat ja itte pirän suittista kiinni
Vertaastansa kun rakastaa ei tarvii olla fiini"

8 kommenttia:

  1. Ihana kuulla teistä! Vähän jo alkoi mietityttämään, onko kaikki sittenkään mennyt hyvin kun niin pitkä väli oli... Mutta onneksi Leo toipuu ilmeisen hyvin :)

    Tuo vierailla hevosilla ratsastaminen tekee NIIIIN hyvää itselle. Sitä oppii ihan uudella tavalla arvostamaan omissaan niitä hyviä piirteitä ja toisaalta, halu parantaa niitä heikompia puolia kasvaa :)

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka ihanaa kuulla että Leon toipuminen sujuu noin hyvin! Monta kertaa olen miettinyt mitä teille mahtaa kuulua.

    VastaaPoista
  3. Hienoa kuulla että teillä toivutaan näin hyvin! Pakko kysyä kun on mietityttänyt jo pidempään, mitä Charlyllä kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä kysymys, Charlyn kuulumisista voisin kirjoittaa vaikka erillisen postauksen.

      Poista
  4. Kiitos Jilla, Noora, Anniina ja Jonna! Ensin täällä kiukutteli blogger, sitten keskityimme kävelemään... Ja Jonnalle erityistsempit jalan kanssa!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kuulla! Kyllä hiukan täälläkin jännättiin, kun päivitysväli oli niin pitkä :)

    VastaaPoista