Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Eniten suututtaa kaikki

Pitäisi yrittää keskittyä kivoihin asioihin ja ajatella positiivisesti, mutta aina ei vaan irtoa.
Kyllä, meillä onnutaan edelleen. Kyllä, varmaankin edellisen seurauksena myös vatsa oireilee. Mikäs siinä, onhan se tavallaan rentouttavaa ja kasvattavaa talutella hevosta aurinkoisessa metsässä tai yrittää ratsastella - sivupotkujen saattelemana. Haluaisin vaan niin paljon enemmän.

Enkä edes niin paljon enemmän, vaan sellainen tavallinen kiva terve arkikin kelpaisi. Rohkeammissa unelmissa olen toki kehittymässä eteenpäin, oppimassa uutta, treenaamassa uusia liikkeitä ja ja ja. Nyt muutamakin terve, onnellinen päivä olisi iso harppaus eteenpäin. Ei ole tietenkään oikein syyttää tai syyllistää eläintä, mutta vähän samanlaiselta varmaankin tuntuu, kuin jos rakas ihminen olisi miljoonannen kerran luvannut, että en minä enää - ja silti taas kerta toisensa jälkeen pettänyt lupauksensa. Te tiedätte varmaan sen tunteen. Kun yhtäkkiä katsoo kaikkea ikäänkuin ulkopuolisena, vähän kuin ilmapallo, josta viimeisetkin ilmat ovat liukuneet ulos suhisten.

Mutta me treenataan Charlyn kanssa ja uneksitaan onnellisista päivistä. Hienoa on, että Charlyn kunto riittää jo tunnin pituiseen valmennukseen. Vaikka loppuvaiheessa herpaantuukin keskittymiskyky ja vauhti kiihtyy, ei se silti väsähdä. Minun hieno pappa!

Monessa paikassa neuvotaan tekemään aarrekartta. Liimaamaan pahville  kuvia itselle tärkeistä motivaatioasioista ja kiinnittämään se johonkin näkyvälle paikalle. Minun motivaatiokartassa voisi näkyä vaikka jotain tällaista. Kyllä, olen päättänyt, että kesällä treenaan ja kilpailen. En tosin että mitä, missä ja millä pelillä - mutta kilpailen yhtä kaikki.


Niin. Tuli käytyä taas oikein ulkomaillakin katsomassa suuren maailman meininkiä ja hankkimassa elämyksiä ja kokemuksia. Kuulemassa aika monta tuhkimotarinaa ja vaikeuksien kautta voittoon - kokemusta, jotka luovat uskoa, että kaikki voi vielä onnistua. Ja kuulkaas tiedättekö, millaisia könkkääviä hevosia siellä verryttelyalueella näkyikään - ja ne olivat vertyneet sitten muutamaa tuntia myöhemmin esityskuntoon. Tasan eivät käy nallekarkit. Ja eläimen hyvinvointi on kaikesta huolimatta kaikkein tärkeintä.

5 kommenttia:

  1. Voi että harmittaa teidän puolesta! Sulla on kyllä ollut vähän liikaa huonoa tuuria hevosten kanssa. Onneksi Charly lohduttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi on tosiaan Charly lohduttamassa - ja valmentajan sanat viime viikolta, että "kyllä sinä kuule ihan erilaiselta näytät tuon hevosen kanssa kuin silloin kun teitä edellisen kerran katsoin". Ja tästä edellisestä kerrasta ainakin siis pari vuotta aikaa... Lohduttaa edes vähän, että oikeita asioita on tullut tehtyä.

      Mutta tämmöinenhän tämä laji on, ylämäkeä ja alamäkeä...

      Poista
  2. Osanotot taaltakin. Taisin jossain jo mainitakin etta itsellani menee hyvin vaihteeksi, muutaman huonon vuoden jalkeen. Itse asiassa ratsastus menee niin paljon paremmin, etta haaveilen kisoista...sitten kun ope sanoo etta voisin menna kisaamaan jonkun helpon luokan. Ymmarran sinua niiiin hyvin. Ei auta muuta kuin toivoa parasta ja etta asiat lutviutuvat. Jos yhtaan lohduttaa, nykyisella opettajallani myos ollut vuosia huonoa tuuria hevosten kanssa : on ollut kissing spines, ja jalkavaivoja, ja korkean tason kilpahevonen vaan tuli liian vanhaksi noihin kisoihin. Toivon tosiaan etta saavutat unelmasi. Minakin nautin nykyaan pappa-Pantoksen kanssa ratsastamisesta, se on vaan niin hauskaa kun sen saa kulkemaan. Vein sen tassa paivana muutamana tallillamme olevalle kouluradalle jossa on oikein kouluaidatkin ja se piristyi ja oli ihan innoissaan - muistelee varmaan kilpailu-uraansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut niin kiva lukea teidän edistysaskeleista! Todellakin tämä on niin raadollinen laji, että välillä on parempaa ja huonompaa. Huonoa tuuria on tottakai monella muullakin. Kun vain tietäisikin, että kaikki on ohimenevää, niin olisi taas niin paljon helpompaa!

      Poista
    2. Jos yhtaan lohduttaa, kokemuksen (syvalla) rinta-aanella voi sanoa etta lahes kaikki on ohimenevaa, kaikista hyvista hetkista taytyy vaan nauttia, koska niita huonojakin aina tulee...ainakin minulle yksi lajin viehatyksista on se etta siina voi kasitella suuria tunteita, joita toimistossa ei voi kayda lapi...

      Poista