Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Jumppaa, jumppaa!

Viime viikot ovat menneet vaihtelevan jumppailun merkeissä. Ensin keskityttiin työstämään maaliskuun kehityskohteita (paremmin pohkeen eteen ja pyöreämpää muotoa) ja niillä eväillä käytiin tuuppaamassa yksi seurakisojen luokka kelpo suorituksella. Mieltä lämmitti erityisesti huipputuomarin kannustava ja asiallinen palaute, kehittämiskohdiksi jäi ratsastajan järjenkäyttö (kyllä, on mahdollista tehdä lopputervehdys väärään paikkaan ja vähentää sillä prosentin verran pisteitä ja useampi sija tuloslistalla...) sekä hevosen järjenkäyttö (mä tiedän kyllä, miten tämä menee, ilmoitti punainen tamma ja esitti kahdessa kohtaa arvostelukohdan niin vauhdilla, että ratsastaja ei ehtinyt edes puolipidätettä ajatella). Tältä reissulta korjausehdotuksena oli ainoastaan vielä paremmin pohkeen eteen kaikissa kohdissa (epäilemättä juuri ne, jotka Hänen Armonsa suoritti itse pikakelauksella). Hevosessa on kuulemma paljon potentiaalia Tästä tulee kyllä hyvä mieli, kun ajattelee, missä pohjamudissa vuosi sitten tähän aikaan vielä ajeltiin.

Sitten Kessi otti ja hommasi tämän kevään muotivamman. Yhtenä päivänä tarhasta hakiessa oli takapolvessa kavionkuva hokinreikineen. Sydän löi tyhjää muutaman kerran, mutta onni onnettomuudessa paksu loimi oli suojannut sen verran, että mitään isompaa vammaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan aiheutunut. Tästä toki alkoi odotettavissa oleva kierre: koska tätä hevosta ei voi jättää täysin ratsastamatta itseään parantelemaan, aristava polvi sai tietysti sen jännittämään selkäänsä. Ja ping, nyt meillä on selkäjumia, arnikaa ulkoisesti ja sisäisesti, hierontaa ja kevyttä jumppaa. Kivaa vaihtelua tuo tietysti myös rakas ystävämme silmätulehdus, joka näyttää oireilevan etelärannikon hyytävistä kevättuulista ja kirkkaasta auringonpaisteesta. Miten niin eläimet muistuttavat omistajiaan? Minulla on täysin sama jokakeväinen ilmiö, toki tietysti myös migreenillä höystettynä. Jos joku on nähnyt hevosten aurinkolaseja, saa kertoa!

Jos ennen potkua treenattiin lähinnä hevosen saamista mahdollisimman tehokkasti lyhyeksi ja eteen, ollaan nyt palattu notkeuteen ja venyttämiseen. Yhtä kaikki molemmissa treenimuodoissa tekevät töitä ennen kaikkea ratsastajattaren lyhyet pohkeet. Kessihän on luonnostaan notkea ja sulava kuin Kanki-Kaikkonen, joten tässä on ihan pikkuisen työskentelyn makua. Toinen työtä tekevä elin on valmentajan ja ratsastajattaren hermot, kun edistykseemme tyytyväinen valmentaja ei enää kelpuutakaan sitä suoritusta, joka olisi ollut "super" vielä alkuvuodesta, mutta nyt reaktiota pitäisi saada aikaiseksi vielä tehokkaammin. Taivuta, taivuta, taivuta, taivuta taivuta pohkeen ympäri. Pidä ohjat tuntumalla, johda sisäohjalla ja ratsasta sisäpohkeella ulko-ohjaa kohti. Taivuta, taivuta! Pieniä voltteja, avoa ja sulkua vaihdellen. Ei vaikeaa eikä raskasta, mutta periaatteella "vähän ja hyvin". Hevosen on oltava suora eikä se saa kaatua mihinkään suuntaan. Taipumisen pitää tulla rungosta eikä kaulasta.

Ei treeni nyt loppujen lopuksi niin kauhean paljon muuttunut kuukauden takaisesta - nyt ainoastaan annetaan Kessin työskennellä pidemmin ohjin kunnes se on itse valmiimpi kokoamaan itseään. Kokoavaa työtä tehdään vain pienissä pätkissä, jos sitäkään. Iloinen asia on, että Kessi on koko ajan ollut kovin innokas tekemään töitä ja liikkuu mielellään. Alan tuntea sen mielenliikkeet onneksi niin hyvin, että tällä perusteella uskallan luottaa lihasjumien olevan ohimenevää sorttia. Ja onneksi sain tänne reissuun jo raportin, että apukäsien hoivassa oleva Kessi on eilen jo ollut "normaali, eli hyvä".

Valehtelisin, jos väittäisin, että joka päivä olisi ollut helppo. Pariin viime viikkoon on mahtunut myös jonkin verran pakonomaista vääntämistä ja ahdistusta. Ehkä se pieni takapakkivaihe odotti tuloaan? Yhtenä päivänä sentään totesin itselleni, että onhan tämä tällä hetkellä vähän pskaa, mutta sentään erilaista ja parempaa pskaa kuin vaikka puoli vuotta sitten. Positiivista tavallaan kuitenkin!

3 kommenttia:

  1. Tuo kainki-kaikkonen kuulostaa niiiiin tutulta....itsellani menossa kanki-Valpin kanssa vaihtelevasti, valilla menossa olympialaisiin, valilla teurastamolle...onhan se hyva ettei ole ainakaan tylsaa ja ihan samoja harjoituksia mekin vaannetaan...punaiset ruunatkin voi olla haastavia...tsemppia :-)

    VastaaPoista
  2. Hmmm... ehkä se onkin tuo väri, mistä kaikki johtuu? Tsemppiä sinullekin!

    VastaaPoista
  3. punainen vari valkeilla sukilla...haastava, kuulemma varsinkin, jos tamma kyseessa, mutta kylla ne ruunatkin osaa ! Tanaan taas olympialaisiin menossa, katsotaan mita huomenna tapahtuu...

    VastaaPoista