Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Déjà-vu

Se on tuttu tunne. Déjà-vu. Aiemmin koettu. Tässä tapauksessa aikaisemmin ratsastettu.

Se tunne, kun työnnät, pusket ja tuuppaat. Laidunlötkö hevonen tavallaan yrittää, mutta mistään ei vaan tule kunnolla mitään. Pohkeen takana? Voi kyllä, jos vain annat sen olla. Pohkeen edessä ja kuulolla, jos jaksat itse taistella silläkin uhalla, että joku satunnainen verisuoni saattaa katketa päästä.

Kesä ei luonnollisestikaan ole mikään tekosyy jättää kokonaan ratsastamatta. Vaikka osan päivistä käyttäisikin rentoon maastokäppäilyyn, olisi kai ongelmien lakaisemista maton alle unohtaa perusratsastus ja jättää sileätyöskentely odottamaan syksyä  ja viileämpiä kelejä. Välillä pitää yrittää ja tsempata - varsinkin, jos on erehtynyt pyytämään valmennustuntia itselleen.

Laiskan hevosen ratsastaminen on ehkä kamalimpia tunteita. Niitä hetkiä, jolloin on aivan liian helppoa saada kaikki omat virheet korostumaan. Kun mikään ei suju itsestään, on todella helppoa antaa käsien ja jalkojen heilua, katseen valua niskaan ja selän painua notkolle. Tai ihan sitä, mitä itsekukin tyypillisesti pahimmillaan tekee. Tutuksi ilmiön minulle tekee Setä C:n muisto ja kaikki sen selässä hikoillut tunnit. Nyt Kessin kanssa on toki se ero entiseen, että Kessistä puuttuu täysin yllätysmomentti. Sedän kanssa ei koskaan voinut tietää, osaako viikoittainen puolen minuutin virtapiikki mahdollisesti ratsastuksen aikaan, jolloin vuorossa oli ns. äkkilähtö vapaavalintaiseen suuntaan. Lisämausteena luonnollisesti se, että useimmiten ratsastaja ja hevonen valitsivat keskenään eri suunnan. Putoamisnopeus ja lentokuvion laatu olivat ainoat muuttujat.

"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin." (Matti Nykänen)



Kuvan lähde: www.emily-cole.com


Että bon voyagea siis vaan. Matkailu avartaa. Kohtaloa ja luonnonlakeja uhmaten teimme tallikaverin kanssa pari reissua lähialueen kisoihin, joissa sain luonnetta kasvattaen maistaa taas vanhoja totuuksia siitä, että a) hitaasti etenevällä hevosella ei saa korkeita pisteitä ja b) jos hevonen osaa, voi ratsastaja toki itse sössiä vähäisetkin pisteet ratsastamalla väärin.. Kolmas, yleinen oppi oli se, että aikataulut voivat joskus muuttua ja pettää pahan kerran. Verkkaamattomalla hevosella starttaaminen on karu kokemus. Ei silti harmita. Ensinnäkin meillä oli tosi kivaa. Sen lisäksi voin olla erittäin tyytyväinen siihen, että oma rutiinini on sen verran kehittynyt, että pystyn keskittymään ja ratsastamaan yllättävistäkin tilanteista huolimatta. Lisäplussaa on se, että meidän perinteisesti huonoimmasta lajista, eli laukkaohjelmasta on kautta linjan tullut nyt ihan kelvollisia pisteitä. Samoin askellajipisteet ja ratsastajan istuntapisteet ovat nousseet. Nämä ovat epäilemättä/toivottavasti merkkejä siitä, että koko viime vuoden kuntoutustyö ei ole mennyt ihan hukkaan.

Hinkkaamisesta viis. Vaikka vauhtia on suorituksiin saanut houkutella, on viime viikkojen valmennuksista jäänyt käteen muutama tosi positiivinen huomio. Kuulemma siirtymiset ovat parantuneet kautta linjan: takajalat eivät enää levahda talliin, vaan hevonen jaksaa kantaa itsensä hyvässä muodossa myös alaspäin siirtyessä. Laukasta on tullut kotonakin paljon kiitosta. Samoin työskentelymuoto alkaa olla sellainen, että kelpaa valmentajallekin. Nyt voisi tehdä aika hyvää saada itse jotain kuvaa tai videonpätkää treeneistä!

Paljon hyvää, paljon intoa. Syksyä ja viileitä ilmoja odotellessa. Kohta alkaisi kyllä kelvata joku hevosen villitsevä energiarehu tai muu virityskin... Laidunkautta yritän kaikesta huolimatta vielä jatkaa jonkin aikaa, koska sen positiiviset vaikutukset Kessin yleiseen hyvinvointiin ovat muuten niin selvät. Ehkä nyt pinnertämällä aikaansaadut edistysaskeleet kantavat joskus syksymmällä reippaasti hedelmää?

1 kommentti:

  1. Hiki tuli tätä lukiessa, itsellä kun on omituinen viha-rakkaussuhde tahmeannahkeisiin hevosiin. Ja kun hidas hevonen yllättää, se on menoa se! Tästä se taas lähtee :)

    VastaaPoista