Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 25. elokuuta 2015

Tunnetko sinä, jos...?

Ystäväni Kebakko on siinä mielessä helppo ja joviaali kaveri, että se näyttää (suuret) tunteensa helposti. Kun kaikki on hyvin, on hevonen helppo ja onnellinen. Kun kaikki on kurjasti, se näkyy. "Kaikki on kurjasti" voi päivästä riippuen olla jokin kipeä paikka, aavistuksen väärässä kohtaa oleva satulahuopa, otsapanta vinossa, kentän laidalle unohdettu cokispullo tai pilvi auringon edessä. Yhtä kaikki olen varsin hyvin oppinut lukemaan, milloin meillä on selvästi hyvä päivä tai se toinen vaihtoehto.

Siitä huolimatta selkään käsin on joskus vaikea tunnustella oudon tuntemuksen syytä. Onko se ep? Joskushan tätä satunnaisesti alkuravien aikana ilmenee. Aina ei oma tutka kuitenkaan riitä tunnistamaan oikein - joskus kentän laidalta nähdään paremmin epäpuhtaus ja joskus taas saan kommenttia, että puhtaasti se liikkuu, vaikka omaan pyllyyn askellus tuntuukin huonolta.



Olen ajatellut, että kyky puhtauden ja epäpuhtauden, ontumisen ja puhtauden ja ylipäätään hyvän ja huonon erottamiseen paranee epäilemättä ratsastuskilometrien, tason ja kokemuksen myötä. Sen takia omaan korvaani osui todella vahvasti EM-kouluratsastuksen yhteydessä Matthias Alexander Rathin kommentit: "En ymmärtänyt tuomareita, minusta hevonen tuntui hyvältä" (vapaa käännös mm. Horse & Houndin haastattelusta). "Olen tyytyväinen hevoseen, mutta en pisteisiin." Ai, niin vai? Jälkimmäisen kommentin kaltaisen viisauden voisin päästää omasta suustanikin: on hetkiä, jolloin tavallinen tappijalkapuksuni onnistuu venymään niin, että olen hyvin, hyvin tyytyväinen sen "laukkalisäyksiin" verrattuna normisuoritukseen - mutta silti tuomari näkee vain viiden ja puolen pisteen edestä vaivaista surkeaa etenemistä... Mutta Totilas? Ammattiratsastaja? Epäpuhtaus? Käsi sydämelle: tunnistatko sinä, milloin hevosellasi on kaikki kunnossa? Tärkeän kilpailun tuomassa adrenaliinipiikissä lienee mahdollista päästää suustaan mitä tahansa. Jotenkin kuitenkin toivoisin, että tuolla tasolla ratsastaessaan jokainen ratsastaja pystyisi tunnistamaan hevosensa hyvinvoinnin tavallista harrastelijaa paremmin.

Voi Totilas. Kouluratsastuksen Uljas Musta koki yhtä vaiheikkaan ja dramaattisen uran kuin kirjallinen esikuvansa. Ystäväni, jotka ovat nähneet Totilaksen ja Edwardin livenä, tuskin ikinä lakkaavat puhumasta mieliinpainuvasta kokemuksestaan. Meille muille jää videomuistot. Minulle viimeinen tv-muisto EM:istä kotisohvalta, kun perheen penkkiurheilijakin intoutui ensin katsomaan: "oho, nyt tulee tosi hieno heppa!" Pari minuuttia myöhemmin kuulin sitten jatkokommentin: "mutta miksi se liikkuu tuolleen oudosti?"

7 kommenttia:

  1. Toivoisin todella tunnistavani jos hevoseni ei ole puhdas liikkeiltään. Silti voin sanoa, että kilpailutilanteessa voisin olla kenties niin jännittynyt, etten sitä välittömästi huomaisi. Rathin päälle kasatut paineet ovat toki voineet arvostelukykyyn noin vaikuttaa, mutta onhan se ihan hirvittävän surullista, joskin jos noin todella on niin myös inhimillistä.

    Todella spookyä on, että usein olen "nähnyt hevosen epäpuhtauden" sen vielä seisoessa tarhassa, kymmenien metrien päässä minusta. Olen vain jotenkin heti hevosta katsoessani tiennyt, että nyt ei ole kaikki kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rathia ei todellakaan käy kateeksi, julkisuuden paineet häntä kohtaan ovat olleet aika hirveät. Itsekin uskon ja toivon vahvasti, että jos suorituksen jälkeen tyonnetään suunnilleen mikrofoni suuhun, voi tulla lausuttua kaikenlaista ei ihan loppuun asti harkittua.

      Huh, tarhasta? Toki ainakin oman elukan oppii tuntemaan niin hyvin, että sen olotilat ja hyvinvoinnin tunnistaa pienistäkin jutuista.

      Poista
    2. Molemmat hevosen naulanpainamat olen "nähnyt" kymmenien metrien päästä ja näiden välilläkin on vuosia..jotenkin vaan tarhalla kävellessä mietin mielessöni, että nyt tuo ei ole kunnossa ja liikkeelle lähdettäessä sen ekasta askeleesta toki sitten kuuli.

      Poista
  2. Kylla minusta on vaikea kasittaa miten Rath ei olisi huomannut etta hevonen on ep. Toisaalta, ihmettelen miksi se paastettiin ell tarkastuksesta koska silla on ollut varmasti aikamoiset kivut.
    Omasta hevosesta huomaan yleensa heti jos askel on epatasainen tai selka jaykka jne. Mutta on myos totta mita sanot etta joskus ratsastus tuntuu itsesta huonolta ja nayttaa kentan laidalla paljon paremmalta, sita en lakkaa koskaan ihmettelemasta. Omituista puuhaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on joskus aivan ihme touhua! :D

      Mysteeriklenkan omistajana olen huomannut, että välttämättä kiputila ei ole kovin paha, eli hevonen voi vaikuttaa varsin tyytyväiseltä esim. talutettuna ja siksi joku saattaa tsempata hyvin eläinlääkärintarkastuksenkin läpi. Sen sijaan esim. erilaiset ratsastuspohjat voivat helpostikin tuoda pienetkin vaivat näkyviin. Vaikea sanoa, mitä Aachenissa tapahtui. Kisapaineet ovat varmasti melkoiset koko tiimillä, mutta silti on vaikea uskoa, etteikö ammattilainen näkisi/tuntisi, että jotain on vialla. Hevosen omistajathan toki asian aika avoimesti myönsivät.

      Poista
    2. Minullakin on kokemusta tuosta etta hevonen 'piristyy ja tsemppaa' kun ell juoksuttaa. Itsellani on hevonen josta ell on sanonut etta silla on tosi korkea kivunsietokynnys. Ja toinen hevonen joka mulla oli oli tosi herkkis, jos vahankin koski ontui heti....hevoset ovat varmaan erilaisia kuten ihmisetkin. Komppaan tuota pohjan merkitysta kylla.

      Poista