Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

perjantai 18. syyskuuta 2015

Vaihteeksi valmentaudutaan

Akuutin aika- ja rahapulan takia ylimääräinen tekeminen on karsittu varsin minimiin. Sen verran sallin itseäni hemmoteltavan omasta toimesta, että satunnainen valmennus silloin tällöin on mahdollinen. Tällä viikolla harvinaista herkkua tuli eteen jopa kahdesti.

Kessin "poikaystävä", komea nurmijärveläinen Iso O kutsui itselleen neitiseuraa Ville Vaurion valmennukseen. Mikäs siinä, työpäivän päätteeksi hevonen kyytiin ja ajelemaan. Vähän jännitti, osataanko me olla. Villen kanssa työskentely tuntui onneksi sopivan meille molemmille.

Kerroin alkuun vähän taustoja ja asioita, jotka tällä hetkellä vaivaavat. Töksähtävät siirtymiset ovat tuottaneet päänvaivaa, ja Kessin jäykähkö selkä ylipäätään asettaa haasteita ratsastukselle. Totesin lisäksi, että kyseessä on mukava perushevonen, mutta laatua ja liikettä tuskin riittää juuri II-tason helppoa A:ta pidemmälle, jos siihenkään.

Lähtötilanne oli kuitenkin Villen mielestä varsin mukava. Hevonen kulkee jo nyt mukavassa muodossa ja pysyy hyvin luotiviivalla. Takajalat polkevat hyvin, mutta selän jäykkyys on nähtävissä. Vaikka selkä on ylhäällä, ei notkolla, ei liikkeessä näy selän läpi joustavuutta. Ville totesi haluavansa nähdä myös lapojen nousevan ylöspäin ja kannattalevan hevosta paremmin. Näitä lähdettiin työstämään.

Aluksi teimme siirtymisiä ravi-käynti, ja siirryimme niistä sisätakajalkaa aktivoivaan harjoitteeseen, jossa käyntisiirtymä oli ensin yhden askeleen, sitten ei juuri sitäkään. Sain sanomista siitä, että pohkeen käytön täytyy olla tehokasta - apu annetaan niin että se menee läpi, mutta muuten saisin ratsastaa melkein "jalat irti" hevosesta että en jää vahingossa painostamaan ja antamaan ristiriitaisia apuja.

Kaivelin arkistoista esimerkkikuvan. Tässä näkyy kai hyvin lähtötilanne: ei ihan huono, mutta lavat alhaalla.
Seuraavaksi siirryimme isolle pääty-ympyrälle kehittämään ravia. Tässä tehtiin ilokseni todella samantapaisia tehtäviä kuin kotitreeneissä: pientä asetusta ulos, taivutusta sisäohjalla ja pienillä volteilla sen varmistamista, että sisäpohje menee läpi. Ei siis mitään uutta, mutta eri sanoilla ilmaistuna tästä jäi mieleen muutama oikein hyvä ajatus, joita aion hyödyntää jatkossa. Samantapaista harjoitusta tehtiin myös laukassa. Molemmissa tuli varsinkin oikeaan kierrokseen esille Kessin perusongelma, eli punkeminen lapa edellä ja toisaalta taipumus ylitaipua kaulasta ja jättää muu vartalo suoraksi. Tätä saatiin hyvin työstettyä keskittymällä ajattelemaan hieman asetusta ulos ja etuosan ja lapojen suoruutta. Lopuksi harjoiteltiin vielä hevosen suoruutta ratsastamalla maneesin pitkillä sivuilla uran ulkopuolella ja tarkkailemalla hevosen asentoa peilistä. Tässä tuli todistettua se, että Kessi on todella nopea oppimaan ja omaksui korjatun asennon nopeasti. Minun vain pitää muistaa, että en saa jättää mitään apuja "päälle" vaan hevosen täytyy kantaa itse itsensä.

Olin todella tyytyväinen ja ilmeisesti myös Ville, joka kehui liikkeen tunnin aikana muuttuneen sellaiseksi joustavaksi keinunnaksi, jota hän toivoi näkevänsä. Saan kuulemma tästä hevosesta vielä oikein kivan pelin - josta iloa pitäisi riittää paljon pidemmällekin kuin aluetason helppoihin luokkiin. (Eli enää kaikki on vaan ratsastajasta kiinni, kivaa ja helppoa?) Harmittaa, kun ei ollut kuvaajaa mukana; olisi ollut mukava nähdä muutos hevosessa. Sen verran kovasti tehtiin hommia, että en ehtinyt paljon peilejä vilkuilla.

Seuraavana päivänä oli kiva jatkaa samoissa merkeissä kotivalmentajan kanssa. Olimme molemmat ehkä vähän väsähtäneet reissusta (ajomatka kotiin sumussa ja pimeässä ei ollut maailman mukavimpia kokemuksia), mutta urheasti tsemppasimme tunnin verran takareita, siirtymisiä ja pieniä voltteja sekä suoristuksia ja väistöjä. Oikeastaan lähinnä voltit olivat vaikeita: pohkeen läpisaaminen oli tänään työlästä. Lisäksi olen huomannut, että aina kangilla ratsastetun päivän jälkeen perusniveleen palaaminen ei ole Kessille kovin mieluista, ja se on aina normaalista poiketen kuolainta vastustava ja hieman raskas kädelle. Ihan kelvollisesti kuitenkin loppujen lopuksi selvittiin.

Tunnin jälkeen tuli juteltua valmentajan kanssa siitä, miten tyytyväinen hän on meidän edistykseen. Pitkä matka on tultu siitä, missä oltiin esimerkiksi vuosi sitten. Muutos on tapahtunut kuulemma ratsukon molemmissa osapuolissa. Minulla on itsellänikin kieltämättä ihan positiivinen fiilis - kyllä tämä tästä, kunhan muut elämän osa-alueet saadaan järjestymään! Vierailuvalmennuksesta jäi yhtenä keskeisenä ajatuksena mieleen se, miten tyytyväinen oikeastaan olenkaan kotivalmentajaan, joka osaa saada meistä oikeita asioita irti. Vierailu muun valmentajan silmien alla satunnaisesti ei kuitenkaan ole huono juttu, varsinkin jos ajatukset hevosen liikkumisesta ja parannettavista asioista menevät yhtä hyvin yksiin kuin tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. En yleensä jaksa lukea valmennuspostauksia yms., mutta nyt oli niin selväsanaisesti selostettu ja minullekin tutuista ongelmakohdista, että postaus oli suorastaan mielenkiintoinen - kiitos! Minua jäi vain mietityttämään, mitä olivat ne ravityöskentelyssä mieleesi jääneet "muutama oikein hyvä ajatus", joita aiot hyödyntää jatkossakin. Niistä olisi saattanut olla tällaiselle tuntiratsastajallekin hyvässä lykyssä hyötyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Yritin tiivistää olennaiseen, vaikka mieli olisi tehnyt raportoida joka askel...

      En tiedä, ovatko nämä ajatukset kaikille hevosille sopivia, mutta minulle jäi mieleen ennen kaikkea ajatus ratsastaa lapoja, ei hevosen keskivartaloa. Ja ajoittaa avut aina selkeästi JA HELLITTÄÄ heti avun jälkeen. Kessistä kuulemma näkee, että mikään apu ei saa jäädä päälle pitkäksi aikaa, se ärsyyntyy siitä nopeammin kuin moni muu hevonen.

      Kessillä on helppo ravi istua, kaveri sai sitten enemmän kommentteja istuntaan ja tasapainoon, mutta en ehtinyt valitettavasti rekisteröidä niiden sisältöä kunnolla...

      Poista