Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Time value of money

Time value of money. Käsite, joka merkitsee sitä, että tänään ansaittu raha on enemmän arvoinen kuin joskus tulevaisuudessa saatava raha. Koska tänään ansaitun tai säästetyn rahan voi laittaa tuottamaan, ja tulevaisuudessa rahaa on enemmän. Yeah right.

Olen jollain mystisellä keinolla onnistunut räpiköimään läpi rahoituksen aineopinnot ulkomaisessa yliopistossa. Paljon muuta kuin ylläsanottu ei päähän tarttunutkaan. Opitun soveltamisesta käytäntöön ei kannata edes kysyä. Tosin nyt, kun säästölistalla on sekä aika että raha, joutuu vähän kaivelemaan muistista vanhoja oppeja.

Kuten aiemmin on todettu, tänä syksynä pitää rankasti rutistaa sekä hevosteluun käytetystä ajasta että rahasta. Tässä siis muidenkin hyödynnettäväksi koottu vinkkilista siitä, kuinka se tehdään.

Osa I: Ratkaisuehdotukset

Myy hevonen. Yhtäkkiä sinulla on satumaisesti enemmän aikaa ja rahaa. OK,  tämä ei siis ole vaihtoehto? Siirry seuraaviin kohtiin.

Anna hevonen ylläpitoon. Aika- ja rahaongelmat kerralla ratkaiseva, mutta tilapäisempi vaihtoehto. Ylläpito tai puoliylläpito voi tapahtua omalta tallilta tai hevosen voi lähettää muualle ylläpitäjän luokse. Kannattaa sopia tarkkaan ylläpidon lähtökohdat, kesto ja vastuut.

Anna hevonen vuokralle. Joku toinen ratsastaa säännöllisesti tai satunnaisesti, sinä saat siitä rahaa. Diilin arvo riippuu toisaalta vuokraajan taidoista, toisaalta hevosen osaamisesta ja siitä, mitä vuokraaja saa sillä tehdä. Se, joka hyötyy enemmän, "maksaa" enemmän.

Anna hevonen lainaan ratsastus(koulun) tunneille. Hevosesi saa ohjattua liikuntaa, sinä rahaa tai hyvitystä tallivuokraan.

Tee tallivuoroja. Useat tallinpitäjät hyvittävät mielellään tallivuokrasta ilta- tai aamutallivuoroja, jos hevosenomistaja on halukas tekemään tallitöitä.

Hanki muu lisätyö. Tuntitöitä kaupassa, tuote-esittelyjä, siivousta, mainosten jakoa jne. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta elämäntilanteesta ja paikkakunnasta riippuen ihan relevantti vaihtoehto.

Säästä hevosen tallipaikasta. Tarvitsetko välttämättä maneesitallin, tietynlaiset olosuhteet tai muita etuja? Tallipaikkoja voi löytyä hyvinkin edullisesti, jos vaatimattomammat puitteet ja itsehoitomahdollisuudet sopivat. Jossain tilanteessa vaikka tilapäinen laidunloma tai pari kuukautta oloneuvoksena voi olla toimiva mahdollisuus.

Säästä hevosen muista kuluista. Valmennukset, kisat, ylimääräiset hierojat, ei-välttämättömät lääkäri- ja hammashoidot jne. minimiin. Varustehankinnat ja ostokset minimiin! Etenkin jälkimmäiseen voi helposti humpsahtaa tarpeettomia kymppejä poikineen.

Säästä muista kuin hevosen kuluista. Tätä ei tarvinne avata enempää.

Hommaa tallipaikka mahdollisimman läheltä kotia. Säästä aikaa (vuositasolla jopa aika huikeita määriä!) ja matkakustannukset pienenevät, käytitpä sitten julkisia tai omaa autoa.

Myy tavaroita (hevosen tai omia). Tilapäiseen rahantarpeeseen. Tarvitsetko ihan oikeasti kaikkea, mitä jo omistat?

Anna hevoselle vapaapäiviä. Aikaa säästyy, hevonen saattaa jopa tykätä. Todennäköisesti säästät muutaman euron jokaisesta päivästä, jolloin et autoile tallille ja takaisin.

Opettele hyväksymään, että et ole ainoa oikea. Olennainen osa ylläpito-, vuokra- ja opetusdiilejä sekä vapaapäivä -kohtaa. Niin vaikea kuin se on uskoakin, ei hevosesi todennäköisesti vietä 23 tuntia vuorokaudessa odottaen näkevänsä sinut. Useimmissa tapauksissa hevonen ei myöskään mene pysyvästi pilalle vieraasta ratsastajasta, vaikka me kaikki sitä kovin kuvittelemme.

Hän on joskus ollut näin pieni. Kiitos kuvasta T!
Johtopäätökset: Oma sovellus

Minä onneksi tiedän, että tämä elämänhallinnan kriisi on tilapäinen. Aika juoksee vauhdilla ja ennen vuodenvaihdetta pitäisi päästä palaamaan normaaliin arkeen. Sen takia totesin, että tässä tilanteessa ei tehdä lopullisia ratkaisuja, vaan sovelletaan sellaisista elementeistä, joita on mahdollista hyödyntää lyhyenkin ajan. Ensin piti kuitenkin määritellä asiat, joista en tingi: hevosen kelvollinen hoito, luotettava talli ja hevosen mahdollisuudet liikkua (lähes) joka päivä. Liikkumismahdollisuudet tosin voidaan mahdollistaa ison tarhankin avulla - joka päivä ei tarvitse olla ratsastajaa selässä.

Se, että ongelmana oli sekä raha että aika, olikin yllättävän rajoittavaa. Olisin muuten reippaana tyttönä alkanut todennäköisesti tehdä iltatalleja tai vaihtoehtoisesti tarjoutua kiireavuksi kaverin kauppaan. Nyt oli pakko priorisoida ajankäyttö siten, että ylimääräistä aikaavievää toimintaa ei voinut harkita. Tämä itse asiassa karsi pois myös halvemman tallipaikan hankinnan: kaikki vaihtoehdot, joissa rahallinen säästö olisi ollut merkittävä, olisivat vaatineet vielä pidempää matkaa tallille, itsehoitoa tai muuta isompaa ajankäytöllistä panosta.

(Täydellisessä maailmassa olisin lähettänyt Kessin lepolomalle esimerkiksi Minnalle. Koska Minnan asukkaista kaikki ovat vain oreja, olisi tamman vierailusta voinut tulla aika katastrofikeikka, ja ensi vuotta oltaisiin ihmetelty entistä köyhempinä mahdollinen vahinkovarsa kainalossa :D)

Ylläpito olisi epäilemättä ollut rahallisesti ja ajallisesti mielekkäin toimintatapa. Sen verran monta huonosti päättynyttä ylläpitokeikkaa olen valitettavasti nähnyt, että vaihtoehto ei houkutellut. Ehkä ylläpitäjä omalle tallille olisi ollut mahdollisuus? Sopivaa henkilöä ei kuitenkaan löytynyt.

Ajansäästö tallipaikan siirtämisessä lähelle ei ollut myöskään toteuttamiskelpoinen. Se, mitä ajassa säästyy, rahassa menetetään. Tässä tapauksessa useita satoja euroja. Kyllä bensakin maksaa, mutta ei ehkä ihan niin paljon? Koska valinnassa painoi edelleen luotettava ja asiantunteva hoito, oli päätös loppujen lopuksi pysyä omalla tallilla ja säästää muilla tavoilla.

Siispä kisat pois, tunnit ja valmennukset minimiin, ratsutus ja hoidot minimiin. Ihan totaalikieltäytymiseen en lähtenyt: tarkoitus olisi kuitenkin mielenvirkistykseksi saada muutakin ajateltavaa kuin töitä ja raksaa, ja siksi aikataulun salliessa saatan välillä piipahtaa tunneilla. Kessi löysi myös oikein mukavan vuokraajan ihan oman tallin kautta ja nyt minulla on arvokkaita vapaapäiviä ihan itseäni (lue: työnantajaa ja puolisoa) varten.  Vuokraaja käy Kessin kanssa säännöllisesti myös valmentautumassa, joten kaikki hyödymme tästä yhteistyöstä.

Lisäksi opettelin olemaan epätäydellinen. Minun luonteelleni se ei sinänsä ole vaikeaa - en niin vahvasti usko, että oma läsnäoloni mitenkään tekisi Kessin elämästä megalomaanisen ihanaa. Enemmänkin "tallille joka päivä jos pää ei ole irti" -asenteeseen vaikuttaa yleinen ilmapiiri ja harrastuskulttuuri. On aika vapauttavaa huomata, että jos vapaa-aika illalla alkaa noin klo 20.45, ei joka kerta ole aivan pakko lähteä autoilemaan runsasta neljääkymmentä kilometria suuntaansa hevosen nähdäkseen.

Arvaatteko, mitä tapahtui? Juuri se, mitä aiemman postauksen kommenteissa uumoiltiinkin: vähitellen on löytynyt erilainen rentous ja rauha tekemiseen. Kun aloin luonnostella tätä tekstiä, törmäsin Essi Antilan viimeisimpään blogipäivitykseen, jossa oli kiteytetty samoja ajatuksia, joita mielessäni liikkuu:

"Tällä[kin] kaudella minulla oli niin mieletön hinku saavuttaa nopeasti kaikkea. Osaksi siksi, että menneen elämäni menetyksistäni muodostuneet pelot ohjasivat minua ajattelemaan, että jokainen [vuosi, kausi, valmennus...] voi olla viimeinen. Toisaalta siksi, että halusin todistaa olevani siinä, minkä eteen olen niin paljon tehnyt töitä. Mutta nyt, tällä hetkellä, ulkoiset saavutukset eivät tunnu merkityksellisiltä.

Mikä sitten tuntuu?

Se, kun olen [Kessin] selässä.  --- Kaikki, mitä voin kokea ja oppia sen kanssa. Kaikki, mitä teemme yhdessä. Se, että saan rauhan olla sen kanssa juuri tässä hetkessä."

"Myös koko elämäni kannalta siinä on eroa, teenkö töitä ulkoisista ärsykkeistä ja odotuksista käsin, vai sisäisestä palostani ratsastaa tämän uskomattoman ystäväni kanssa. Ensimmäiset tuntuvat tuntemuksina päässä, jälkimmäiset sydämen seudulla."

Todellakin, sain sen mistä luovuin. En ollut vain valmis myöntämään sitä itselleni vielä edellistä postausta kirjoittaessani.


3 kommenttia:

  1. Voihan hevoset. Ilmankaan ei voi olla vaikka se ehkä järkevää olisikin. Itse olen todellakin huomannut kuinka paljon aikaa on muuhun ( tai no, aikaahan ei ole ikinä tarpeeksi mutta voipahan stressata sadan aivan muun asian aikatauluttamista) kun tammani on jo niin vanha että liikutus ei ole enää millään muotoa tavoitteellista ja muut hevoset ovat vielä niin nuoria ettei niiden kanssa myöskään tarvitse treenata päivittäin. Toki on aivan eri asia kun hevoset ovat kotona mutta voi hyvää päivää kuinka niissä silloin vasta kiinni onkin! Ja kun oikeasti ei aina raskaan työpäivän jälkeen jaksaisi lähteä raahustamaan pimeään ja vesisateeseen raahaamaan hevosia talliin. Saatikka sitten keikkumaan satulaan! Ei, tämä tilanne on nyt oikein hyvä.

    VastaaPoista
  2. ....jjjaaa edellisen kommentin pointti oli? Öh. No siis hevosten kanssa menee paljon aikaa. Ja rahaa. Mutta erityisesti aikaa. Ja sitä ei aina olisi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin totta! Mäkin olen tosin noin miljoonia kertoja haaveillut, kuinka kätevää (muka) olisi hevosest omassa pihassa ja miten paljon siinä säästäisi aikaa ja rahaa. Aika yksin tosiaan taitaisi siinä olla, ellei ystävistä tai naapureista löytyisi sopivaa turvaverkkoa. Onneksi tuo ratkaisu ei ole pelkästään minun omissa käsissäni...

      Poista