Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 12. marraskuuta 2015

Tiistain ja sunnuntain välisenä yönä

No huh. Olo on vähän kuin otsikossa. Tosin voidaan puhua sekä päivästä että yöstä. Joka vuosi aina sama juttu - pyörän pyörimisvauhti kiihtyy vuodenvaihdetta kohti.

HIHS tuli ja meni. Tällä kertaa se oli osaltani varsin erilaisissa merkeissä kuin ennen. Se perinteinen versio on alkanut perjantai-iltana hyvän ystävän kanssa iltanäytöksen hevosilla ja perinteisellä "herkulla", skumppalasilla ja nachoilla. Sitten olen satunnaisesti katsonut jonkun viikonlopun päänäytöksistä, parhaina vuosina parikin. Tänä vuonna kyseinen ystävä oli estynyt ja minä puolestani onnistuin saamaan Playsson.netin edustajana pressipassin, joka mahdollisti näytösten seuraamisen ja toki työvelvoitteen siinä sivussa.

Tähtihetkiä oli monia. Oman tallin ratsukoiden suoritukset ja menestys. Mahdollisuus päästä tapaamaan ja haastattelemaan monia ratsastusmaailman tähtiä. Mahdollisuus päästä tutustumaan maailmancup-rataan ihan radalta käsin. Keskustelu kasvattajan kanssa siitä, olisiko Peikko-Kessi yhdistelmästä tuleva varsa järjellinen vaihtoehto... (Osa jutuista on jo julkaistu portaalissa ja lisää on vielä tulossa)

Poimitaanpa kameran kuvavirrasta muutama fiilistelykuva, joita en ole aiemmin julkaissut.

Valokuvaajana olen vitsi, mutta pääsin silti pressikatsomoon piippuhyllylle.
Sebbe ja este. Mies käsittääkseni lähes kaksimetrinen. Este on iso.
Kuka voitti? Sehän on Piimis, Charlyn vanha painikaveri!
Peikon fanilahja Kessille jäi meidän jääkaapin oveen. Sorry Kessi.
Kessiparka ei sentään ole jäänyt täysin hunningolle. Täytyy sanoa, että pakollinen muu elämä talleilun sivussa on tehnyt minulle jopa hyvää - kun kiitos apukäsien ei joka päivä tarvitse tai voi itse ratsastaa, suhtautuu omiin tallipäiviinsä yhtä innolla kuin perjantain pullapäivään. Mielenhäiriön vakavuutta kuvaa se, että olemme innostuneet jopa kavalettitreenistä! Se valehtelee, joka väitti, että hevoset eivät muka luontaisesti halua hypätä! Muutenkin on välillä revitelty vähän reippaammin kuin silloin, kun ratsastus on ollut jokapäiväinen ihana pakko.

Olisiko myös niin, että kyllä se elukka sittenkin minusta ihan tosissaan tykkää? Ainakin tamman huomionosoitusten ja hellyyden määrä on ollut nyt suurempi, kun mama ei olekaan joka päivä hänen armoaan häiritsemässä. Intoa olisi (molemmilla), mutta aikaa olisi kiva saada jostain lisää.

Mutta ne pimeät syysillat! Ansaitsevat valitettavasti täysin oman postauksensa...

5 kommenttia:

  1. Minä odottelin teitä radalle tässä taannoisena männä viikonloppuna, mutta ette sitten tulleetkaan. Tainnut olla tosi pitä tiistai-sunnuntai yö :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh shiiit - eikö peruutus ollut mennyt perille, jos odottelit? Ai kamala, onpas noloa! Taidan kysäistä vielä järjestäjältä.

      Tää on vähän tällaista yhtä yötä nyt, työpäivät 10-12 tuntia ja kaikki muu siihen yövuorolla päälle...

      Poista
    2. Ei me ainakaan kisapaikalla kukaan tunnuttu tietävän, minä vielä rehvakkaasti toteamaan, että tunnistan kyllä, että katotaas onko ne pihalla - sitten oli pakko todeta, ettei näy. Ymmärsin, että ei olisi tullut siis peruutus, koska teitä oikein etsittiin.

      Poista
    3. No voi per.... Nyt täytyy lähettää kyllä järjestäjälle pahoittelut, ei tietenkään ole tarkoitus olla no-show. Viesti on sitten hävinnyt matkalle. Ja sinulle anteeksipyyntö tietysti myös! Hyvä että asia tuli ilmi.

      Poista
    4. Älä turhaa minulta anteeksi pyytele, lyhensit päivää vaan ;)

      Poista