Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 4. elokuuta 2016

Naisellisia varuste(huone)haaveita


 Kesäohjelmaan kuului tänäkin vuonna Asuntomessut. Tällä kertaa kohteista ennakkoon lähes kiinnostavin oli mielestäni talo nimeltä Jekku, jonka idea lämmitti suuresti mieltäni. Kompaktin kokoisen omakotitalon on itseään varten rakennuttanut Kaarina, ja talon suunnittelussa on otettu vahvasti huomioon myös Kaarinan ratsastusharrastus ja suomenhevosruuna Jekku. Joskus aikoja sitten muista törmänneeni netissä mukavan oloiseen aikuisharrastajan blogiin, jonka osoitteen harmikseni jossain vaiheessa hukkasin. Nyt huomasin, että kyseessä on juurikin samainen parivaljakko, jonka kuulumisia viime aikoina on päivitetty uuteen (?) messuja, rakentamista ja tietysti myös hevosta täynnä olevaan blogiin.


Talo oli kokonaisuudessaan pohjaratkaisultaan ja toimivuudeltaan oikein näppärän oloinen, ja sisustusvalinnat toivat onnistuneesti esille sekä asukkaan naisellisen mieltymyksen pinkkiin ja blingiin että sitten hevosen. Oman hevosen valokuvasta teetetty valokuvatapetti työhuoneen seinällä on ratkaisu, jonka voisin kuvitella omaankin kotiini. Toinen, yllättäväkin idea oli kiukaan taustalle asennettu lasi, jossa Jekku katselee. Valitettavasti väentungoksen ja köysillä rajattujen kulkureittien takia näihin yksityiskohtiin ei päässyt paremmin käsiksi - lisää maistiaisia ja talon koko tarina löytyy myös Ainoakodin omilta sivuilta, joista saunakuvankin jouduin lainaamaan. Ylipäätään yksin rakentaminen ja omien toiveiden rohkea esiintuominen on hatun- tai kypärännoston arvoinen suoritus - Kaarinan talounelma osoittaa, että hevosnaiset eivät ole mitään turhia tossukoita!




Kuvan lähde: Ainoakoti
Yksi huone talossa sai minut kuitenkin hyppimään lähes tasajalkaa innosta ja piinaamaan Herra Ekonoomia kohtuuttoman hitaalla yksityiskohtien tarkastelulla: talossa oli oma varustehuone, johon oli käynti suoraan autokatoksesta. Pesutilan puolella olivat huimat teollisuuspesukoneet loimipyykkiä varten ja varastossa puolestaan telineet satuloille, loimille, kypärälle ja muille varusteille. Tämä menisi varmasti listalle "jos minullakin olisi oma sinkkutalo" - mikä sen kätevämpää kuin hoitaa pyykki- ja varustehuolto heti sisäänkäynnin yhteydessä eikä esimerkiksi talvisin kuivatella märkiä loimia tallin ylitäydessä kuivatushuoneessa...


Käykää ihmeessä katsomassa ja tutkimassa, jos Asuntomessut tai Seinäjoki osuvat kesälomareitin varrelle!


Messujen hyväntuulisin postilaatikko. Toivottavasti tarjouksia tulee!


Toiset bongaa pokemoneja, minä hevosenkenkiä.
Niitäkin tuli reissussa nähtyä. Teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että ei ikinä enää!
Kaarinan ja Jekun ihanasta kodista vertailun vuoksi kotikutoisempi versio. Viime talvena kodinvaihdon yhteydessä minulle luvattiin (suorastaan pakotettiin) oma hevostarvikkeille pyhitetty varasto ettei meillä enää koko kämppä haise hevosenkakille heti eteisestä lähtien. (Niin, miesten urheiluvarusteethan eivät koskaan haise...?) Mutta en varsinaisesti vastustellut: ahtaassa eteisessä pyörivät tallivaatteet ja vaatekaappien ala- ja ylähyllyille survotut varusteet eivät olleet tähän asti olleet aivan optimaalisessa säilytyksessä. Minulla oli hyvin selvät sävelet, mitä halusin: itse asiassa aika paljonkin Jekku -talon tyylisen pienen varustehuoneen. Tosin erillisille pesukoneille en nähnyt tarvetta, koska olen paha ihminen ja pesen loimipyykit samassa Samsungissa kuin Herra Ekonoomin kauluspaidat. Halusin kuitenkin tilat varustesäilytykselle, suitsille, satulalle ja loimien kuivattamiselle.

Haaveet ja todellisuus kohtasivat. Minulle osoitettiin tilaa joutilaimmasta pienestä nurkasta, eli talon teknisestä tilasta. (Elän sen verran menneessä ajassa, että kutsun teknistä tilaa sitkeästi pannuhuoneeksi - vaikka eihän siellä mitään pannua ole. Tässä kirjoittaessa yritän kuitenkin skarpata ja päivittää itseni nykypäivään.)  Yllätyksekseni paperilla suurelta näyttänyt tekninen tila oli kuitenkin sen verran täynnä kaikennäköisiä putkia ja laitteita, että haaveeni avarasta varustesäilytyksestä kokivat kolauksen. No, estesatulakin tuli myytyä - ei enää tarvetta satulatelineille. Mutta loimitelineet (nuo samanlaiset, jotka asuntomessukuvissakin pilkahtavat) varmaankin saisin? Taas puuttui kohtalo peliin. Teknisen tilan nurkkaan ilmestyi pyytämättä ja yllättäen kuivauskaappi, jonka hyväätarkoittava elämänkumppani ajatteli ilahduttavan enemmän kuin "joku metallihenkarihäkkyrä". Hevosen lahjan suuhun ei tietenkään katsota vai miten se meni, ja kuivauskaappi loimia varten otettiin kiitollisena vastaan. (Mun loimilla on oma kuivauskaappi, jee!)

Jäljelle jäi tämän jälkeen vain valitettavan pieni ja ahdas nurkka, joka piti hyödyntää riittävän napakasti. Tallien varustekaapeissa ja ihmisten vaatekaapeissa on minua ärsyttänyt eniten se, että mittoja ei ole aina mietitty varusteiden mukaan. Satulahuopien survominen liian kapeisiin hyllyihin on kamalaa. Saman voi sanoa myös loimien käsittelystä, kun niitä yrittää tunkea liian ahtaisiin kaappeihin. Niinpä säilytysratkaisu haettiin mittaamalla tärkeimmät varusteet ja katsomalla, mitä niillä mitoilla kätevimmin saa.

Alunperin ajattelin kasaavani säilytysratkaisun Ikean Pax-sarjasta 75 cm leveänä koreineen ja hyllyineen. Valitettavasti tuonne nurkkaan oli sijoitettu tukku erilaisia pistorasioita ja katkaisimia ja muuta härpäkettä, mihin on (muka) pakko päästä käsiksi. Siksi säilytyskalusteeksi valikoitui loppujen lopuksi avohyllyratkaisu eli Ikean Hejne -hylly 78 cm leveänä ja 50 cm syvänä. Leveys on oikein mainio satulahuoville ja loimille, ja syvyyskin toimii kiitettävästi. Korkeutta yhdistelmällä voisi ehkä olla vielä vähän lisää, mutta toisaalta isoja, hyllyn päälle meneviä laatikoita ja kasseja on hyvä säilyttää pinossakin. Suhtauduin hyllyyn vähän ennakkoluuloisesti edullinen hinta huomioiden, mutta käytössä se tuntuu yllättävän tukevalta. Samalla sarjalla saisi varmasti kätevästi rakennettua varustehyllyn useammankin käyttäjän varusteille.

Kehitysideoita jatkoa varten voi olla hyllyn maalaaminen, pari sopivaa Smartstore -laatikkoa, hyllyn alle kiinnitettävät korit pikkutavaralle (jotain tällaista tai tällaista) sekä koukut seinään ylimääräisille suitsille ja riimuille. Mutta tässä siis pidemmittä puheitta yhden tamman koko maallinen omaisuus, paria tallilla odottavaa kesäloimea lukuun ottamatta:

Tässä on kaikki, halpaa ja kätevää. Kuva on huono, koska seinät tulevat vastaan...
 

Huopia pinossa ja pari riittää myös ulos pyykille.

Amigon talvitoppaa useamman vuoden kausiväreissä sekä Harry's Horsen talvicamo.

Villaa pinossa kaiken ylle. (Arvatkaa, minkä värisen hevosen kamat on satulahuoneessa minun varusteiden yläpuolella?)


Jotain aika ihanaa odottelee käyttöönottoa.




2 kommenttia:

  1. Anteeksi, olen inhorealisti... Pääkaupunkiseudun neliöhinnoilla tulee halvemmaksi maksaa isompaa tallivuokraa ja säilyttää rojut tallilla, kuin varata huoneellinen tilaa kuten Seinäjoella. Minimalismiin taipuvaisena en muutenkaan ymmärrä, miksi harrastehevo tarvitsee läjäkaupalla loimia yms. Jos jotakin ei säännöllisesti tarvita, niin myyntiin tai roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, siksipä minullakin on vain Ikean hylly teknisen tilan nurkassa Eurojackpotia odotellessa;) Varusteista olen huomannut sen, että vain itselle/hevoselle mukavimmat tulevat oikeasti käyttöön. Siksi tuossa tosiaan on siis melkein kaikki, mitä minulla on - pari talviloimea joutaa ehkä vielä lähteä myyntiin syksyn tullessa.
      Aika monella tallilla on valitettavan rajalliset säilytystilat (tai sitten olen liikkunut ihan väärissä paikoissa). Olen siinä mielessä ehkä vähän poikkeava, että nimenomaan päätin, että kaikki mahdollinen tulee kotiin sen jälkeen kun tallilla on tapahtunut kamoille pari vahinkoa. Oma vika enimmäkseen, mutta eipä tapahdu toiste :D

      Poista