Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ostoslistalla yksi musta nahkasohva, kiitos

Näinhän siinä sitten kävi kuten olin odottanutkin: uusin satulantarkistus pari päivää sitten osoitti kiistattomasti, että ihana satulani on tullut tiensä päähän tämän hevosen kanssa ja uutta on alettava etsiä.


Sinänsä lähtökohdat olivat ihan mukavat: Kepa kävi osteopaatin tsekattavana viikko sitten ja saimme palautetta, että hevonen on kovin eri mallinen kuin edellisellä tapaamisella (runsaat kaksi vuotta sitten). Mutta siis hyvällä tavalla: kauttaaltaan on tullut lihasta ja takapään mekaniikka toimii. Jalat venyvät sinne minne pitääkin. Ainoat ongelmat olivat pienet, ainoastaan tunnusteltaessa huomattavat nesterakkulat sään kohdalla ja yksi pieni jumikohta selkänikamien välissä. Suositeltiin jatkamaan samalla tavalla ja seuraavan hoidon ajankohta voisi olla hyvinkin vaikka vuoden päästä, jos mitään ihmeellistä ei ilmene.


Mutta sitten se satula! Sehän on nyt sitten edestä kapea (ne nesterakkulat...) ja koska edestä on nostettu ja massaa on tullut lisää, niin koko penkki alkaa tulla takapainoiseksi ja lyö ratsastajan painon yhteen pisteeseen taakse (se selkänikamajumi!). Satula itsessään on oikein kelpo peli, mutta ei enää tämän hevosen mittoihin venyteltävissä.






Sitten alkoi kokeilurumba. Olin antanut lähtötiedoiksi, että edellinen penkki on 17 M, mutta sitä on levitetty ehkä noin MW:ksi. Ja ehkä istuinkin voisi olla vähän isompi, kun minun ongelmana on ollut "polvet suussa" -fiilis ja se, että en saa jalkoja kiinni hevoseen. Muita toiveita en uskaltanut edes esittää, kun epäilin, että hankalaksi saattaa mennä.


Sovitettavien satuloiden leveydeksi napsahti suosiolla heti W, joka osoittautui mallista riippumatta oikeaksi leveydeksi. Istuinten koko vaihteli merkistä ja mallista riippuen välillä 17-18. Pitkän yrittämisen jälkeen sovitettavaksi valikoitui kaksi Jeremy Rudgea, yksi Albion ja yksi Prestige.


Ratsailla alkoivat sitten ongelmat. Kaikki, siis kaikki sovitettavat satulat lähtivät ratsastaessa liukumaan eteen. Paitsi yksi, josta ei ehditty päästä edes niin pitkälle, kun huomattiin, että sen mallisessa satulassa minun jalkoja ei vaan kertakaikkiaan saada aseteltua mihinkään järjelliseen asentoon. Loppupeleissä autosta haettiin vertailun vuoksi vielä yksi Jeremy. Siinä oli paljon flätimpi istuin. Kuulemma joskus koulusatuloiden kuppimaisen istuimen korkea takakaari edesauttaa satulan liukumista eteen painopisteen siirtyessä. Nyt apu ei tullut istuimen mallista: muutama askel ravia ja ratsastaja oli liikkumassa iloisesti kohti koninsa korvia.


Eteen liukuminen on satuloissa kuulemma vaikeimmin korjattava vika: jos täysin sopivaa ei mistään löydy, voidaan kokeilla liukuestehuopia ja muita apuvälineitä. On myös tilanteita, että no can do. Edes mittatilaussatula ei välttämättä ole ratkaisu (onneksi, sanoo Mastercard). Mutta ensi hätään saan nyt sen parhaiten toimineen vaihtoehdon takaisin testiin siten, että etumainen vastinhihna siirretään kiinni aivan eteen polvitukien alapuolelle ja katsotaan, auttaako se liukumiseen. Peukut pystyyn! Tosin sitä odotellessa yritän haalia vertailuun kaikki tuttujen ja tuntemattomien mahdolliset wide-kokoiset satulat toivoen ihmeen tapahtumista. (Ja jos mistään ei tule mitään, pitää varmaan myydä tamma vammaisratsuksi käyntiluokkiin, kun käyntihän sillä on hyvä ja mikään penkki ei sentään liu'u käynnissä...)






Jotain positiivistakin: kokeilluissa malleissa oli useampi, joissa jalkani putosivat nätisti suunnilleen sinne, missä ratsastajan jalkojen kuuluisi ollakin. Sain jopa pohkeen ja kantapään kiinni hevoseen ilman sitä suunnatonta heiluttamista ja vispaamista, johon nykyisessä satulassa ajaudun!!! Istuin jopa suorassa, sanoi tallikaveri. Huoleni siitä, että Kepuli olisi minulle liian iso tai että olisin jotenkin niin epämuodostunut, etten vaan osaa istua, vähenivät. Vähenivät, vaikka eivät vielä täysin poistuneet... Olo oman kropan kanssa on ollut niin surkea, että viime valmennuksissa pääsi pitkästä aikaa ihan itku. Hävettää ja nolottaa.


Mutta että toivoa on! Ja että istuimissa on eroja. Albion tuntui nykyiseen satulaan ja muihin testattaviin verrattuna kovalta louskulta, mutta eniten yllätyin siitä, että melkein kaikki olivat istuimeltaan varsin kapeita  - ja sehän helpotti minun olotilaa tankkerini selässä aivan huomattavasti. Kaveri opetti, että nykyäään puhutaan ns. lady seatista eli naisille paremmin istuvista malleista. Muuten sovituksen aikana huomattiin, että pitkät siivet eivät ole töppöjalalle hyvä juttu. Ja että painetulla istuinkoolla ei itse asiassa ole juurikaan merkitystä, koska satulan malli ja polvitukien malli ja sijainti tuntuvat ratkaisevan oman mukavuuden osalta eniten.


Pikkuisen jäi huvittamaan, että nykyistä satulaa ostaessa silloinen satulansovittaja oli sitä mieltä, että tälle hevoselle ei missään nimessä voi laittaa 17 tuumaa pidempää satulaa. Näköjään hyvinkin voi - Katja vakuutti, että oma arvioni siitä, että Kepan satulansija ei ole mikään erityisen lyhyt, pitää ihan selvästi paikkansa.


Ensi viikkoa ja uutta kokeilua odotellessa! Siihen asti: jos sinulla tai jollain tutulla olisi tiedossa wide-kokoinen koulusatula joutilaana, olen kovin kiitollinen kaikista mahdollisista vinkeistä...

4 kommenttia:

  1. Joillakin auttaa myös vastinhihnojen ristittäminen - taaimmainen tulee satulavyön etummaiseen solkeen (lähin etujalkaa) ja etummaisin vastinhihna taas taaimmaiseen solkeen (mahan puolella).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Tämä on ainakin edullinen ja helppo juttu testata.

      Poista
  2. Voi itku, ikava lukea noista ongelmista. Oletko kokeillut isoja polvitukia ? itsellani ne auttoivat. Toivottavasti satula-asia selviaa. Tsemppia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, miten isot on isot? :) Luulen, että yksi ongelma on, että kun ratsastaja on tappijalkainen pygmi, ei yleensä siipiä ja polvitukien paikkoja suunnitella tällaisten kääpiöiden mukaan. "Liian isoissa" en saa tukea ollenkaan ja jos taas koko istuin on pieni, pursuu jalat ulos etupuolelta.

      Poista