Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 1. elokuuta 2016

Pari muuttujaa

...eli miten ongelmia korjataan ja saadaan tilalle pussillinen uusia.


Tässä piti olla pari ihan helppoa juttua.
Poskiontelontulehdus-kuume -kierteestä huolimatta piti ehtiä ja jaksaa ratsastaa.
Sitten se alkoi ontua mutta lopetti sen ihan yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin.


Lomareissussa piti olla toimiva netti - no, kuten olette huomanneet niin tooosi sujuvasti pelitti.


Omassa ratsastuksessa piti olla vaan pari pientä korjattavaa asiaa.


Ja eikä aikaakaan, kun oli jo elokuu... Eli niin se kesä menee/meni ja Kessi on viettänyt ihanaa lomaa seisovassa pöydässä ponikaverin kanssa ja nautiskellut pääosin muiden tarjoamasta liikuttelusta. Vähitellen olen kuitenkin päässyt itsekin taas kyytiin ja normielämän makuun. Tosin joskus pitkä, osin itsestä riippumaton tauko ei ole niin onnellinen asia. Kuten monessa muussakin asiassa, myös ratsastuksessa se alkuunpääseminen voi näköjään olla haasteellista. Sama koskee kieltämättä myös blogiakin.


Silloin kun edellisen kerran kirjoitin mitään omaan ratsastukseen liittyvää, velloin vahvasti pohjamudissa, johon oli pudottu kovaa ja korkealta. Kun nousukauden jälkeen tulee isompaa takapakkia, tuntuu aina siltä, että mielekäs jatkaminen on työn ja tuskan takana. Ihan vakavissaan olen välillä pyöritellyt sitä, minkä tyyppiseksi omaa harrastamista voisi muuttaa ja löytyisikö jostain/joltain uutta suuntaa, johon voisi tarttua. Kuitenkin lienee myönnettävä, että kun pelkkää puskailijaa ei minusta suorittajaluonteella saa tekemälläkään ja koska nyt sattuneesta syystä hevosesta ei enää voi este- tai kenttätreenikaveria tehdä (vaikka hyppely välillä mielenvirkistykseksi olisi niiiiiin mukavaa), ja koska mitään muutakaan vaihtoehtoista lajia en oikein keksi, niin näillä mennään mitä on annettu. Töitä vaan ja pala kerrallaan eteenpäin.


Korjattavien listalla oli suuria pieniä asioita: se oma korvienväli ja mahdollinen kisaradalla rentoutuminen. Se valmentajan päättämä pikku juttu, että nyt ratsastetaan niin, että pohkeeseen reagoidaan heti ja joka kerta - ei silloin kun hevosta sattuu huvittamaan. Se, että jääräpäinen tammani tajuaisi, että kakata voi myös liikkuessaan, ettei enää ikinä tapahtuisi ylimääräistä stoppia kesken radan.


Kakkaongelma oli periaatteessa helppo oikoa. Varmaan aika moni moderni geopat-hevonen on tottunut kotitallilla, että hienojen pohjien suojelemiseksi pidetään vessatauot paikallaan. Sain kuitenkin kotona "erikoisluvan" olla pysähtymättä ja muutaman päivän muistuttelu raipalla on johtanut hyvin siihen, että ulostusasiat voidaan suorittaa myös liikeessä askellajista riippumatta. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta todella suuri loikka tälle hevoselle...


Mutta se pohkeesta eteen ei ollutkaan ihan niin läpihuutojuttu! Vaikeaa ei ollut suinkaan se reaktion pyytäminen ja saaminen, vaan muutoksen ottaminen osaksi jokapäiväistä toimintaa. Periaatteessa hommasta muistuttamiseksi alkaa riittää aika hyvin pari kertaa pohkeen hipaisu+raippa ratsastuksen alussa. Valitettavasti ehdin aluksi luulla, että korjaaminen on helppo, muutaman päivän operaatio ja sillä sitten pärjätään. Mutta se, että aktiivisuustason saisi säilymään riittävän hyvänä ilman lieveilmiöitä, vaatiikin yllättävän paljon työtä.


Lieveilmiöitä? Kyllä, herkemmillä asetuksilla saan kaikkea enemmän. Myös sitä, mitä ei ole tilattu. Erityisesti laukannostoja aina jotain muuta pyytäessä. Ja sitten, jos turhia juttuja yrittää kitkeä jarruttelemalla, häviää eteenpäinpyrkimys ja koko homma läsähtää. Ja arvatkaa, mitä tapahtuu käsille, kun käsketään unohtaa kädet ja ratsastaa jalalla? Tai mikä on se toinen vaihtoehto lörpölle ohjalle, joka seurasi luonnollisesti hyväksi neuvoksi tarkoitettua osaajan kommenttia siitä, miten minun kannattaisi pitää huomattavasti tiukempi ohjastuntuma... On tämä niin mukava ja helppo laji!


Vähitellen kuitenkin eteenpäin. Ajatuksena olisi, että nyt elokuun aikana toivottavasti ehtisin ja pääsisin valmennuksiin vähän tiiviimmin kuin muuten, jotta tämä "uusi tyyli" saataisiin entistä vahvemmin iskostettua lihasmuistiin. Suunnitelmissa on myös, että heppa voisi pitkästä aikaa saada hierontaa ja koko kropan läpikäyntiä. Sen laukkaan en nimittäin ole ollenkaan tyytyväinen. Eilisen ratsastusvideon tarkastelu myös osoitti, että levoton päänheiluttelu on taas ilmestynyt jostain. Yleensä nämä merkit ovat kertoneet jonkinasteisesta selkäjumista, jota toivottavasti saadaan helpotettua. Vaikka yleensä ajattelen ratsastusvirheiden ja vaikeuksien johtuvan ennen kaikkea itsestäni, on näitä tiettyjä asioita, joissa ei pitäisi pelkästään hakata päätä epätoivoissaan seinään vaan hakea apua myös hoidoista.


Yksi pikku pikku juttu vielä: satula. Kas kävi niin harvinaislaatuisesti, että oma valmentaja kiipesi ehkä ensimmäistä kertaa (?) minun satulaani ja oli järkyttynyt. Kuulemma niin kamala penkki, että ei sieltä saa millään jalkaa kiinni ja oikeisiin kohtiin. Että kun hän on ajatellut, että teen ihmeellisiä juttuja jaloillani vain siksi, että minulla on huono kehonhallinta, niin vika voi kyllä olla myös satulassa. Jos unohdetaan, että a) valmentajan mielestä koulusatula ylipäätään on perkeleellinen keksintö ja b) hän on minua reippaasti pidempi ja pitkäjalkaisempi, voi istumisongelmassa olla hyvinkin perää. Olenhan itsekin valitellut "polvet suussa" -olotilaa ja sitä, että pohkeiden saaminen kiinni hevosen kylkiin on vaikeaa.Laidunkauden jälkeen on tullut pelottavasti mieleen myös se vaihtoehto, että ongelman ydin voikin olla siinä, että minulla nyt vaan yksinkertaisesti on omiin mittoihini liian iso hevonen. Voisi olla hyvä testata jonkun muun satulaa ihan sen huomaamiseksi, helpottuisiko istunta ja pohkeiden käyttö.


Kuvan lähde: http://normanthelwell.ponymadbooklovers.co.uk/
Summa summarum: suunta epäilemättä oikea, mutta polku sinne on kovin mutkitteleva. Ja sinne polulle hävisi tällä(kin) viikolla taas yksi kenkä...

4 kommenttia:

  1. Ihan kuin omia kokemuksiani, nyt kun yritan kuntouttaa hevosta sen sairasteltua puolisen vuotta enemman tai vahemman...kovasti tsemppia ! ja kylla, se pohkeesta liikkuminen on vahan valttamatonta...muuten ei tule oikein mitaan. Kohta alkaa olympialaiset niin voin ainakin ruveta penkkiurheilijaksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, tsemppiä tarvitaan täälläkin - sitä samaa sinne! Jospa tuo penkkiurheilukuuri toisi jotain uusia ideoita;)

      Poista
  2. Jos valkku ratsastaa omalla satulalla sun hevosta ja se sopii hevoselle, niin kysy lainaisiko valmentaja omaa satulaansa yhdeksi kerraksi? Näin voisit saada tuntumaa siihen mikä johtuu satulasta. Kyllä ne varusteet vaan merkkaa niin paljon, kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sitä on välillä kokeiltu. Mutta sehän on estesatula;) eli mulle siinä taas omat erilaiset ongelmansa. Sen kanssa on tosin välillä testailtu esim. laukannostoja ja huomattu, että vika oli minun satulassa - esim. siis ennen näitä edellisiä satulantoppauksia.

      Poista