Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Juokse sinä humma - ja humma juoksee

Toissapäivänä juoksutin Charlyn pitkästä aikaa. Harmittaa tosissaan - nimittäin se, että en ole ottanut herrasta koskaan mitään juoksutusvideota tai edes kuvia. Tässä nimittäin näkyi erinomaisesti hevosessa tapahtunut muutos.

Vanhalla tallillamme juoksutin Charlya noin kerran viikossa tai vähintään kahden viikon välein. Tallinvaihdoksen jälkeen homma pääsi jotenkin unohtumaan, koska alkuun Mia hoiti juoksutuspuolen ja sitten tuli laidunkausi ja kesäloma ja ja ja... Nyt kuitenkin päätin alkaa taas hommiin ja olen kovin tyytyväinen, että tein niin. Juoksutan lähes aina juoksutusvyöllä ja sivuohjilla - etenkin Charlyntapainen hevonen, joka luonnostaan hölkkäisi mielellään pää taivasta kohti, hyötyy siitä, että ilman ratsastajaa työskennellessäkin ohjataan lempeästi oikeaan muotoon. Juoksutusvyön renkaat auttavat kokeilemaan erilaisia asentoja ja sivuohjien pituutta säätämällä voi työskentelyyn ottaa mukaan esimerkiksi haluamansa määrän asetusta. Tarkoitus ei ole tietenkään niputtaa hevosta tiukkaan pakettiin, vaan antaa sen hakea itse haluamaansa muotoa.

Ja mikä hevonen minulla onkaan! Charly liikkui upeasti, käyttäen koko selkäänsä ja hakien itse itseään hyvään muotoon. Hevonen ei ollut tippaakaan etupainoinen ja kaiken lisäksi halusi itse pistellä ihan hyvää tempoa eteenpäin. Vanhaa "potkukelkkaravia" ei näy enää tippaakaan ja tahdin ylläpito ei näyttänyt vaikealta. En olisi itse ehkä edes uskonut, että ero viime kevääseen olisi niin selvä. Kuvallisten todisteiden puuttuminen harmittaa  todellakin!



Toinen "todella merkittävä" harmituksenaihe on juoksutuksen aikana havaittu Charlyn hännän suhteellisen surkea tila. Häntää on hinkkailtu johonkin niin tehokkaasti, että jäljellä on todella vaatimattoman näköinen ja ohut pölyhuisku! Surkeutta korostaa erityisesti Charlyn tapa nostaa koko häntä ylös pyörimään innostuessaan esimerkiksi laukkatyöstä.



Laukkatyötä jatkettiin myös tämän päivän tunnilla, jolloin Charly oli edelleen reipas ja tarmokas. Se fiilis ei näytä kadonneen mihinkään (tosin eilen itsenäisesti ratsastaessani Challe oli kettumainen oma itsensä - ei mitenkään kiva ja yhteistyöhaluinen, mutta kylläkin reipas). Tunnustan kyllä, että olen nyt testannut rissakannuksia hyvällä menestyksellä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ne auttavat minua pitämään jalkaani kaivelematta kylkiä ja Challe saa niistä ehkä vähän lisävirtaa, vaikka on kulkenut napakasti ilman niitäkin.



Tänään harjoittelimme siirtymisiä siten, että laukasta tehtiin voltti, jolta siirryttiin käyntiin, nostettiin parin käyntiaskeleen jälkeen uusi laukka ja toistettiin voltti, mutta siirryttiinkin siltä tällä kertaa raviin. Tehtävän toistaminen monenmonta kertaa todella auttoi keskittymään hevosen kokoamiseen ja huolellisiin siirtymisiin. Tai ainakin niiden yrittämiseen! Minulle huippuhetkiä olivat laukannostot, sillä Charly päätti näyttää taas parastaan - niitä estenostoja, joissa koko hevonen tuntuu nousevan suoraan paikaltaan ilmaan kuin pieni helikopteri. Toinen ilonaihe on, että vasen ja oikea puoli toimivat yhtä hyvin; meille aina vaikea vasen jopa paremmin. Välillä stressaannun ehkä turhaan vasemman puolen ongelmista ja pohdin, mitä kaikkia lamaannuttavia jalkavaivoja hevosparalla voi olla. Tämä päivä loi taas uskoa pitkään yhteiseen tulevaisuuteen.



Rehellisyyden nimissä viikon hevosteluanti on ollut enimmäkseen keskittymistä hevosen kaurarahojen ansaintaan ylitöiden merkeissä. Siksi ihania henkireikiä ovatkin olleet leppoisat maastoretket, jolloin olemma laskeneet valköhäntäpeuroja, jännittäneet sammakoita ja odottaneet, että sateet hellittäisivät ja läheiset sänkipellot kuivuisivat...

1 kommentti: