Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tunnit Charlyn kanssa

Kaveri kysyi, tuntuuko joka päivä siltä, että Charly on minulle oikea hevonen - tai siis "juuri se oikea". Piti oikein alkaa miettiä. Tässä siis tunnetta seitsemältä päivältä.

Sunnuntai
Maastoilupäivä Charlyn ja Herra Ekonoomin kanssa. Minä ratsain, Ekonoomi hölkäten ja kävellen. Olin valmistellut häntä etukäteen siihen, että matkanteko voi olla verkkaista - Charly kun ei tunnetusti ole Lännen Nopein, eikä lähiseudun tiestö salli räväköitä laukkapätkiä. Heti tallilta lähdettäessä kuitenkin tarmokas maastoratsu paineli kuski selässään päinvastaiseen suuntaan - siihen mäkeen, missä tarhatkin ovat. Käyhän se niinkin, ei ylimääräinen mäkitreeni pahaa tee! Parin kiipeämiskierroksen jälkeen saavutimme kävelijän tieltä noin puolen kilometrin päästä. Kaikki hyvin, kunnes Charlylla ja paikallisella mersupapalla tuli erimielisyyksiä etuajo-oikeudesta, väistämisestä ja yleensäkin kulkusuunnasta - ja ilmeisesti myös äänistä ja hajusta, joita autovanhukset saavat uljaan ratsun lähellä pitää. Hämmentynyt puolisoni jäi katsomaan, kuinka Laki-Luke Jolly Jumpereineen laukkasikin yhtäkkiä reippaassa tahdissa kohti auringonlaskua. Loppujen lopuksi pääsimme kaikki kolme yksimielisyyteen temposta, tahdista ja suunnasta. Entinen kansallisen tason kilpaurheilija ja ei-ihan-kansallisentason kilpahevonen ravasivat rinnakkain nättiä hölkkää. Toinen voitti kiihdytyskisan turpakarvojen mitalla.

Maanantai on "tyttöpäivä", sillä saamme silloin yleensä ratsastusseuraksi Marin ja Jaden. Ja mitä luksusta - maneesi tai kenttä käytössä yleensä ihan kahdestaan! Poppi soimaan maneesissa ja menoksi! Jaden reippaus ja innokkuus tarttuu yleensä Charlyynkin, ja siksi se esimerkin voimalla innostuu näyttämään itsekin parastaan. Väistöjä, avoja, siirtymisiä, laukanvaihtoharjoittelua... Popeda-biisi saa Challen tahmatassut irtoamaan tehokkaasti hiekasta. Lopussa kaveri vähän väsähtää, mutta hyvä fiilis treenistä jää.

Tiistai on omistajan vapaapäivä. Omistajalla on aina vaikea orientoitua siihen, mitä hevosettomana iltana tehdään. Charly sen sijaan opettaa tiistaisin Mian ohjauksessa ratsastuksen saloja teini-ikäiselle neitoselle, jonka objektiivisen mielipiteen mukaan Charly on kaikkein paras hevonen.

Keskiviikkona Charlyn jalat juurtuvat kiinni maneesin pohjaan. No, kohtuutonta olisi kai vaatia joka päivä huippuduunia, kun vettäkin sataa? Yritän motivoida hevostani tekemällä jotain, mitä tiedän sen rakastavan. Valitettavasti tänään on ihan ei-ei -päivä, sillä saan lähinnä nostella uljaan esteratsuni esteiden yli. Päätän luovuttaa, ennen kuin minulta katkeaa verisuoni päästä tai hevonen nukahtaa jonkun esteen päälle.


Normaalisti maahankaivetut puomitkin pitää ottaa varman päälle.

Torstaina hyödynnän taas projektiani, jossa ratsastetaan jokaista eteentulevaa hevoseläintä, jonka selkään on mahdollista päästä. Ensimmäinen kavioeläin saa minut ainoastaan miettimään, että on se oma Charly-pulla oikeastaan aika kiva elukka! Toinen ratsastettava yllättää iloisesti: minua varoitettiin iiiiisoista kansallisen tason kouluhevosen liikkeistä, joissa useimpien on ollut todella vaikea istua. Tunnen kuitenkin ainoastaan leijailevani. Charlyn hölskyravi on ilmeisesti opettanut aika paljon kehonhallinnasta.

Perjantaina taas tunnille, teemana  huolelliset siirtymiset ja kokoaminen. Ylitämme kavalettilinjaa ravissa ja laukassa, tarkoituksena saada eri kierroksilla aikaan eri määrä askeleita. Charly on hyvä ja innokas - ei ihan parhaimmillaan, mutta ei todellakaan huono! Mia huomauttaa useamman kerran, että ei tarvitse mennä niin lujaa - ja nauraa päälle, että ei uskonut joutuvansa koskaan tätäkään sanomaan. Lopussa teemme ravi-käynti ja ravi-laukka siirtymisiä. Riittävän monen toiston jälkeen tämä alkaa näyttää jo ihan ratsastukselta. Loppuhuipennuksena Challe-pulla vielä yllättää: kentällä on esteradasta jäänyt vesimatto, ja erehdyn pysähtymään sen eteen. Seuraavassa sekunnissa tajuan ylittävämme vesimattoa korkealta, kovaa ja pitkällä hypyllä - ja jatkavamme edelleen laukassa samaa tehtävää, jota juuri teimme. On se eri ketku, meidän Charly! Esteinto tuli sitten pari päivää viiveellä...

Lauantaina Challe pistelee oikein parastaan. Tällä kertaa takajalat eivät todellakaan jää talliin laahaamaan. Koska hevonen on oikein superreipas, vaadin siltä todella paljon. Ja se on niin hienosti kuulolla, antaa kerrankin koota laukkaa ja ravia hienosti! Ylämäkeen menevä hevonen ei ole todellakaan normaali Charly-tunne, mutta tänään se toimii. Käymme myös vähän maastossa käppäilemässä, kunnes pimeä yllättää. Ihana, rento ja reipas hevonen!

Sunnuntaina ollaan tunnilla taas. Perjantain kavalettilinjaan tulevat lisänä voltit, jotka tehdään kavalettien kohdalle ja sen jälkeen jatketaan samassa tempossa laukaten kohti seuraavaan. Tänäänkin Charly toimii, ei tosin ihan yhtä hienosti kuin edellisenä päivänä. Lisäksi se väläyttää oikein mukavia väistöpätkiä ja tekee muutaman nätin siirtymisen. Melkein unohdan ratsastaessani sen, että talliin tullessa tapasin happaman ja veemäisen hevosen, joka esitteli takapuoltaan, kuopi ja yritti sitkeästi kävellä harjatessa päälle. Melkein unohdan - hevoseni ö-luokan tallitavat muistuttivat karusti edellisen viikon lastausepisodista. Enkä tuntenut varsinaisesti äidinylpeyttä, kun keskustelussa tallin uudesta huonotapaisesta "ongelmanuoresta" todettiin, että se on yhtä epäkunnioittava ihmistä kohtaan ongelmatilanteissa kuin Herra C.

Mitäpä tässä siis sanoisi? Myötä- ja vastoinkäymisissä, myötä- ja vastoinkäymisissä...

1 kommentti:

  1. Challen kanssa ei ainakaan tule aika pitkäksi, sen verran paljon sattuu ja tapahtuu :D Ihana se on!

    VastaaPoista